Käytiin Gates järvellä Undan ja Matin paikalla Syyskuun 14, 2001 Meitä oli 34 jos ei lasketa bussinkuljettajaa. Jos lasketaan niin sitten oli 35. Tiedän sen varmasti kuinka monta meitä oli kun joka kerta kun me käytiin ulkona ja tultiin takaisin niin rovasti laski meitä. Ajattelin että rovasti voi pian nukahtaa kun olen kuullut usein sanottavan että jos koitat nukkua niin laske lampaita ja rovasti laski lampaitaan jatkuvasti aina kun tultiin sisälle. Ei se bussikuski ajanut perille asti sinne Undan ja Matin paikalle vaan jätti sen Maverikin bussin kallellen siihen rautatien viereen. Matti tuli autolla hakemaan ruokatavarat siitä kallellaan olevan bussin ruokatavara osastosta. Unda kyllä sanoi Eilalle että hän oli varronnut että me tullaan bussilla perille asti. Käytiin saunassa ja uimassa ja uimassa ja saunassa. Marska ja Kerttu eivät kerinneet käymään saunassa eikä uimassa eikä uimassa eikä saunassa kun kaikilla oli kova nälkä. No kai sen jokainen ymmärtää että eihän sitä kerkiä käymään saunassa eikä uimassa eikä saunassa kun oli bussillinen nälkäsiä turistia syötettävänä. Ja kyllä me syötiinkin. Tarjolla oli enemmän kuin vain yhtä sorttia salattia ja sen lisäksi oli halkastuja sinkku ja juusto sämpylöitä. Kaiken lisäksi oli melonia ja pullaa ja kakkua. sitten oli vielä limonaatia ja kahvia. Jaa niin mennessä sinne Undan ja Matin paikalle rovasti Jukka käski sen nuoren Maverikki bussikuskin tehdä ohikäynti maailmankuulussa hiihtopaikassa että me nähtiin ohimennen sitäkin. Sen paikan nimi on Whistler siellä on kaikki, tai ainakin jotain kallista. Nähtiin kallis hotellikin. Ei meillä ollut tarvetta mennä sinne hotellin sisälle kun meillä on niin paljon kokemusta hotellien katsomisesta että me nähdään ulkoakin että mikä hotelli on kallis ja mkä ei ja rovasti sanoi että hän on käynyt etuoven sisäpuolellakin. On sekin kummallinen nimi hiihtopaikalle . Se kai johtuu siitä ettää ennenkuin se oli minkäänlainen hiihtopaikka niin intiaanit sanoi toinen toisilleen että kyllä tämä olisi hyvä hiihtopaikka. Mutta kun ei niillä ollut suksia eikä porkkiakaan niin niitä harmitti se kovasti ja kun ne oli kuulleet keski- eurooppalaisilta että jos joku asia harmittaa urheilukilpailussa niin sitten ei muuta kun vihelletään vaan ja kun jollain oli äiti mukana niin sen äitin muistoksi on Pariisissa Louveren taidegallerian seinälle ripustettu mustan harmaa maailmankuulu maalaus “Whistlers Mother.” Kuitenkin tunnettu alamäen menijä Nancy Greene oli kerran menossa Gates järvelle ja kun se huomasi Whistlerin niin hän sanoi heti että hän alkaa lasketteleen näitä mäkiä jos joku kaataa noita puita tieltä pois. Ja kun ei hän enään voittanut minkäänlaisia laskettelu kilpailuja missään mualla. Ja puitten kaataminen alkoi heti. Sen jälkeen on rakennettu kallis hotellikin jonka ohi me saatiin ajaa. Ohiajosta ne ei ottanut mitään maksua. Ennen Whistlerin ohikulkua me pysähdyttiin katsomaan kauhean korkeaa vesi putousta jonka nimi on Shannon falls eli Shannonin putous. Sen putouksen alueella on suuria puita ja kantoja ja Osmo sanoi että hänkin on kaatanut suuria puita . Ei niitä suuria puita saa enään kaataa muussa tapauksessa kun hiihtomäkien ja golf kenttien teossa kun muuten ne on liika arvokkaita mutta golffi kentät ja alastulomäet on paljon arvokkaampia. Mutta siltikin täytyy jättää muutama kanto että tulevat sukupolvetkin voi sanoa että kattokaa nyt kun on suuria kantoja. Täällä oli joskus niin korkeita puita että yleensä tätyi käyttää kahta lokaria jos jostain syystä täytyi nähdä puun latva. Yksi lokari katsoi ensin niin ylös kun se näki ja sitten toinen lokari katsoi siitä sitten ylemmäksi. Se oli muutenkin hankalaa hommaa kun eräässäkin tapauksessa yksi mies koitti kiivetä mittanauhan kanssa korkeaan puuhun ja joku kysyi että mitä sä puuhaat niin se kiipeejä sanoi että hän haluaa saada selväksi kuinka korkea tuo puu on. Toinen sanoi että kyllä olet aika tolvana. Se puu kaadetaan kohta niin sä voit helposti mitata sen pituuden , mutta se kiipejä jatko vaan kiipeemistä ja sanoi että älä sekoo mun asiaani kun mä haluan tietää kuinka korkea tuo puu on enkä sitä kuinka pitkä se on. Sen Shannon putouksen vesi putoaa korkean vuoren päältä ja joku kysyi että missähän sen yläjuoksu on. Ainoa Shannon niminen joki joka on ihmisten tiedossa on County Cavanissa, Loop Headin ja Kerry Headyn välissa ja virtaa sieltä 60 mailia Limericin alapuolta Dublinin mereen. Jaa niin heti Emmaksesta lähtien Ritari Jukka näytti että tuolla päin on toi ja kattokaas nyt tonne kello kahteen. Ei rovasti sitä tarkoittanut että kelloa pitäisi katsoa vaan että tuollakin vuoren sivussa killuu joku ja sillä on valkonen kypäräkin päässä. Se menee kyllä yli ymmärryksen että mitä varten sillä on kypärä päässä kun se vuoren seinä on ihan siliä niin ei sieltä mitään tipu päähän ja kun ja jos se sieltä puolen kilometrin korkeudesta päälleen putuaa niin siinä menee kypäräkin atoomeiksi. Me poikettiin Tim Hortonin munkkiravintolaan . Tim Horton oli Toronton ammattijääkiekkojoukkueen (kylläpäs osasin kirjottaa pitkän sanan) puolustaja. Sillä on munkkikahvila meidän matkanvarrella vaikka se Tim Horton kuoli autoonnettomuudessa monta vuotta sitten. Kirjoitin että se munkkiravintola on matkanvarrella kun en mä ole ihan warma kuinka Squamish jossa se munkkikahvila on kirjoitetaan. Siellä munkki ravintolassa oli kyltti jossa luki Keskikokoinen kahvi with any kind of doughnut $1.49 ja kun se myyjä kysyi mitä haluan nin sanoin että haluan Keskikokoinen kahvi with any kind of doughnut $1.49 ja kun se sanoi että anykind of doughnat nimistä munkkia ei oikeastaan ole niin päätinkin sitten ottaa tanskalaisen leivoksen. Me laulettiin kaikenlaisia lauluja. Yks ehdotti sitä ja toinen tätä.Ja Jukka sanoi että tuolla kello yhdeksässä käy ihmisiä katsomassa kaljupääkotkia. Ja sitten ihmiset huusi toinen toistensa olkapään yli laulun numeroita ja minkä rovasti parhaiten kuuli niin se aina laulettiin ja jos kaksi tai kolme huusi yhtä suurella äänellä niin Jukka sanoi että se lauletaan ensin ja muut perässä. Eila huusi niin hiljaa vaikka oli ihan rovastin takana ettei meinannut saada lauluansa julkisuuteen. Mentiin me intiaanikylän lävittekkin ja se oli ihan intiaanikylän näköinen jos joku ei tiedä minkä näköinen se kylä on niin sanoisi että se on ihan sen näköinen jonka lävitte me mentiin. Osmo sanoi rovastille että kun me tultiin kapean sillan yli niin siinä joessa oli punasia kaloja joita kannattaisi pysähtyä kotomatkalla katsomaan ja niin me katsoimme niitä kotomatkalla sen kapean sillanpäältä ja pitkin sivujakin. Kotomatlkalla me taas laulettiin ja Jukka sanoi että mun tarttis kertoa joku naurettava juttu ja sitten kaikki tai ei nyt ihan kaikki kertoi myös juttuja joille melkein kaikki nauroi ja Jukka myös kertoi nauroi ja sitten taas laulettiin. Sitten me lakattiin laulamasta ja rovasti rupesi nukkumaan. Sitten rovasti sanoi että nyt voi kerätä laulukirjat kaikilta pois ja nyt vois ruveta keräämään ruskeeseen pussiin nuorelle onnikkakuskille liksaa ja jos jotain jää niin Marska saa pitää ne sitä varten että niillä voi lievittää meidän syömiä ruokatavara kustannuksia. Sitten me tultiin siihen sillalle jolla on kauhean pitkä nimi ja siellä oli ruuhkaa kun joku valmisteli hyppäämistä alas mereen siltä pitkänimiseltä sillalta. Ja Kanadanmoottoripyörilläajavatratsastavatpoliisitkin olivat paikalla mutta me vaan jatkettiin matkaa ja sitten me ruvettiin suremaan että kuinka Eila Ja Osmo pääsee kotio kun ne asuu sen sillan takana josta me justiin oltiin tultu yli ja se liikenne oli sinne päin jumissa. Autojono oli sillalta Kesingtonille asti. Niille jotka eivät tiedä missä Kensington on niin neuvonkin että se on siinä kohtaa missä oli sen autojonon pää joka oli menossa sinne sillalle päin. No sitten me tultiinkin siihen kohtaan missä Jukka kertoi kaikenmailman asiota mikrofooniin eikä sanonut sille nuorelle onnikkakuskille että tosta tarttis kääntyä jos kerran mennään Emmaukseen. Sitten Jukka pyyteli siltä nuorelta kuskilta anteeksi ja sanoi että koitetaas tota katua jota pitkin me ei olla ikinä ennen menty Emmaukseen ja sitten kännytään vielä vähän sinne sun tänne ja sitten takaisin Sperlingille. Sperling on siitä syystä kuuluisa katu että jos haluaa mennä Emmaukseen niin sille kadulle tarttis jossain vaiheessa tulla. Ja niin me tultiin Emmauksen eteen ja kiva reissu tuli päätökseen. Aarnen näkökulmasta. Suuret kiitokset Seppäsen Undalle ja Matille! Tarkempia tietoja ja jokseenkin eriäviä jopa luotettavampia tietoja tässä teoksessa mainituista kohteista: http://www.oocities.org/emmauskirkko/bctietoa.html

***** BEST VIEW WITH 1024x768 MONITOR SETTING*****