Spetnerin informaatio

"I am suggesting here that organisms have a built-in capability of adapting to their environment".
(Lee Spetner,"Not By Chance!", 1998, sivu 200)

(Kiitos:HumppaaSaatanat)

Lee Spetner on informaatioteoreetikko, joka kirjassaan "Not by Chance!" on esittänyt, että "Satunnaiset mutaatiot eivät voi tuottaa evoluution vaatimia informatiivisia muutoksia, eli tuottaa uutta informaatiota." Kirjassaan, sivulla 210, hän sen sijaan kertoo kannattavansa "eisattumanvaraista variaatiota", johon hänet on inspiroinut Talmud. Spetnerin omassa mallissa, jota hän kutsuu nimellä "Ei-sattumanvaraisesta evoluutiohypoteesista"("Non Random Evolutionary Hypothesis"~"NREH"),mutaatiot siis ovat itse asiassa "enimmäkseen hyödyllisiä", ja niiden ilmestyminen yliälyn ohjelmoimia. Spetnerin mukaan mutaatiot eivät varsinaisesti "tuota informaatiota" vaan nostavat esiin "perimän potentiaalista informaatiota" esimerkiksi herättelemällä "nukkuvia geenejä"(~Spetnerin "dormant genes").
Spetner ei kuitenkaan koko hänen kirjassaan käsittele "Evoluution suuntaajaa" eli luonnonvalintaa muuten kuin muodossa "se karsii informaatiota", ottamatta huomioon "minkälaista informaatiota". Näinollen esimerkiksi Dawkinsin esittämät "luonnonvalinnan rajoittamat, ennustettavat evoluutiopolut" jäävät käsittelemättä ja evoluutio käsitellään pelkästään "perinteisistä perinteisimmällä" evoluutio -olkinukkena, "puhtaansa sattumana". Parhaimmillaankin Spetner siis todistaa, että eliökunta ei ole syntynyt kerralla sattumalta, mikä onkin aivan järkevää. Spetnerin näkemys painottaa sitä, että mutaatiot ovat "eisatunnaisia", ja siksi hyödyllisiä ja että "satunnaisuus ei informaatiota voisi tuottaa". Spetnerin suurin varsinainen ero "vallitsevaan uusdarwinismiin" onkin juuri se, että hänen mallissaan valinta vaihtoehdoista on "a priori"(älykkään tahon koodaama "mikroevoluution potentiaali") ja evoluutiossa "a posteriori"(luonnonvalinta).
Todistaakseen näkemyksensä oikeaksi, tulisi Spetnerin siis osoittaa miksi se kun joku älykkään tahon ohjelmoimat säännöt valitsevat "vapausasteisista systeemeistä funktionaalisesti sopivat", lisää informaatiota, mutta jos luonnonvalinta tekee saman, niin informaation määrän kasvua ei voi tapahtua. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi esittämällä tavan, jolla "potentiaalinen informaatiomäärä" voitaisiin selvästi esiinsaada.

Spetnerin Informaatiomäärittely

"all point mutations that have been studied on the molecular level turn out to reduce the amount of information"
(Lee Spetner, "Not By Chance!", 1998, sivu 138)

Sptnerin informaatio kummallisuuksineen pähkinänkuoressa. 
(C)Tuomo Hämäläinen,2006

Spetner soveltaa informaatiomalliaan entsyymeihin ja näiden suhteeseen olemassaoleviin substraatteihin ja näiden lukumäärään. Spetnerin informaatiolla on kaksi piirrettä:
1: "odotusmittaus" ("expectation" measure) : Erilaisten merkkijonojen kokonaisuudella on vähemmän informaatiota kuin identtisten merkkijonojen kokonaisuudella.
2: "osoitemittaus" ("addressing" measure of information") : Pitemmässä merkkijonossa on enemmän informaatiota. Informaatio on "kyllä tai ei"~"kaikki tai ei mitään" -tyyppistä.

Spetnerin informaation määrä kasvaa sitä suuremmaksi mitä enemmän on substraatteja joihin entsyymi ei vaikuta. Eniten informaatiota on "spesifisessä entsyymissä", joka tehoaa ainoastaan yhteen substraattiin.

Määrittely ja mitattavuus

"When I say a variation is not random, I mean that the chance of it occurring has something to do with how the organism adapts to its environment"
(Lee Spetner, "Not By Chance!", 1998, sivu 175)

Spetnerin määrittelyn pohjalta luonnossa ilmenevän informaation mittaaminen on mahdotonta, koska se vaatisi sen, että tutkittavan entsyymin toiminta tulisi testata suhteessa joka ikiseen universumissa mahdolliseen substraattiin : Ja näiden lukumäärää saati rakennetta emme edes tiedä, saati sitten saa yhteiseen tilaan entsyymin kanssa.

Spetnerin informaatiomallissa oletetaan,että geeni toimii "joko-tai" mekanismilla ilman välivaiheita; tämän ns. geeniperheet osoittavat vääräksi : niissä useat samankaltaiset geenit hoitavat erilaisia, joskus osittain limittäisiäkin, toimintoja. (Lokki, Saura & Tigerstedt,"Evoluutio ja populaatiot.",1986) Näinollen toiminto voi muuttua ja kun kahdentuminen on mahdollista, voi kahdentuma + toisen muutos johtaa uuden informaation syntyyn "erittäin mikroevolutiivisesti".

Spetnerin informaatiomäärittelyssä on myöskin joitain puutteita. Siinä ei esimerkiksi oteta lainkaan huomioon toimintalaatua. Jos entsyymi toimii mitenkään on se informaatiota; Spetnerin informaatio on "joko tai", vaikka entsyymien toiminta ei tälläistä ole, ja eliön toiminnallisuuden kannalta on kuitenkin suunnatonta merkitystä sillä millä teholla entsyymi toimii.

"Entsyymi - substraattiyhdistymä muodostuu heikkojen sidosten, kuten vetysidosten ja ionisidosten kautta. Yhtymä muodostuu sitä helpommin mitä enemmän näitä sidoksia on; toisaalta sidoksia on sitä enemmän mitä paremmin entsyymin aktiivinen kohta ja substraatti sopivat toisiinsa. Entsyymin valikoivuus selittyy tätä taustaa vasten. Yksi substraatti sopii entsyymiin parhaiten, muut huonommin."
(Jyrki Heino, Matti Vuento, "Solubiologia", sivu 61)

Myöskään sidoksen lujuutta Spetnerin mallissa ei käsitellä.
Spetnerin kaavan mukaan informaatiomäärä kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän on olemassa substraatteja, joihin entsyymi ei vaikuta, joten uusia substraatteja synnyttämällä informaatiomäärä voisi kasvaa: Tämä johtaa myös siihen että sinä hetkenä kun entsyymi menettää kokonaan toimintansa, sillä ei ole substraattia ja entsyymin informaatio nousee "Spetnerin tasolla valtavaksi" koska substraattien määrä joihin entsyymi ei vaikuta on "kaikki mahdolliset". Tältä kannalta eliö, jonka sisällä ei olisi ainuttakaan toimivaa entsyymiä sisältäisi "maksimaalisesti informaatiota". -Joskin juuri tämä ominaisuus selittää miten "nukkuva geeni" voi informaatiota kadottamalla muuttua toiminnalliseksi. Ennusteena Spetnerin teoriassa on, että satunnaiset mutaatiot tuhoaisivat informaatiota, jolloin satunnaismutaatioryöppy aina kasvattaisi "entsyymien laaja -alaisuutta" - jolloin koetta jatkettaessa lopulta jokainen entsyymi toimisi jokaisen substraatin kanssa.

Spetnerin tunnetuimmat säännöt ovat "satunnaiset muutokset eivät tuota informaatiota" ja että "mutaatiot karsivat informaatiota"

[] => v [] a // satunnaisia muutoksia, määräisyys ei kasva.
a valikoituu // v + [] katoavat, informaatio vähenee
a => a ai ab // satunnaisia muutoksia, määräisyys ei kasva
ab => valikoituu // informaatio vähenee
...
a...y => a...z, a..ya //satunnaisia muutoksia, määräisyys ei kasva
a...z => valikoituu // informaatio vähenee

Spetnerlogiikalla informaation määrä on koko ajan vähentynyt, vaikka se on kasvanut nollasta 123:n bittiin ja informaatio on eksaktia. Salakuljetettua informaatiota siinä on samassa suhteessa missä luonnossakin. Algoritmi tietää ainoastaan kuinka hyvä satunnaisten mutaatioiden muuntelema ratkaisu on tiettyjen kriteereiden valossa(mahdollisimman pitkä aakkosjärjestys). Samoin luonnossa ympäröivät luonnonlait määräävät sen mitkä muodot säilyvät ja mitkä eivät.

Evoluution potentiaali

"A classic example is to remove the gene that allows E. coli bacteria to digest lactose, but then give the colony of bacteria only lactose to eat. Of the millions in a colony, some bacteria re-evolve the ability to hydrolyze lactose and survive."
(Science Daily Barry G. Hallin tutkimuksesta, "Darwin's Time Machine: Scientists Begin Predicting Evolution's Next Step", 20.Maal.2002.)

Informaationtuotto -ongelmien varalle Spetner on kehittänyt "mikroevoluution potentiaaliin" eli "esiohjelmoitu kehitys". Tässä "eliöt ovat hienosäädetyt", jolloin ilmestyy "yllättävääkin muuntelua". Hän vetoaa usein Barry G. Hallin 1982 tekemään tutkimukseen. Siinä osoitettiin, että populaatioon ilmestyy säännönmukaisesti ja sangen nopeasti tietyt muutokset tietyssä valintapaineessa. Spetnerin tulkinta kyseisestä tutkimuksesta on, että hyödylliset mutaatiot ovat liian yleisiä, jolloin ne eivät ole "aidosti informaatiota luovia"(~Spetnerin "truly beneficial") vaan kaivavat informaation "potentiaalistaan".

Barry Hall on suorittanut sittemmin täydentäviä tutkimuksia, mutta näistä Spetner ei puhu. Onhan se toisaalta ikävää, että jo "klassisessa esimerkissä" ensin suoritetaan "deleetio", eli koko ominaisuuden poisto ja se silti kehittyy takaisin - suorastaan ennustettavan pilkuntarkasti. "Potentiaali" ei siis voi olla perimässä. Vaikuttaa "evoluution hyvyysfunktioilta" eli tutummin "luonnonvalinnalta": Tällöin Spetnerin "mikroevoluution potentiaali" tarkoittaa yksinkertaisesti samaa asiaa, mihin viittaa myös Ernst Meyer 2003 julkaistun kirjansa "Evoluutio" sivulla 157 lauseessa "Koska kaikki kuviteltavissa olevat hyödylliset mutaatiot ovat jo valikoituneet vakaissa elinympäristöissä, uusien hyödyllisten mutaatioiden syntyminen on melko harvinaista." Eli evoluutiolla on olemassa (lokaali)optimi, jonka "yli tai ohi" informaatiota ei voi syntyä. Käytännössä Spetnerin "neodarwinismin kritiikki" lakkaa olemasta "neodarwinismin kritiikkiä", jos hän myöntää luonnonvalinnan tämän ominaisuuden, joten ainut vaihtoehto on vetoaminen "nukkuviin geeneihin". Eli pelkkä klassinen "sokerijuurikkaan sokeripitoisuusesimerkki" tai muut vastaavat, jossa osoitetaan, että "informaatiolla on lokaali optimi" ei riitä: Ollakseen "evoluutiolle ongelma" täytyy myös pystyä erottamaan "lokaali optimi" ja "mikroevoluution koko kyky" toisistaan ja osoittamaan, että kyse ei ole pelkästä "lokaalista optimista": Lokaali optimi -väite kun on ongelmallinen siksi että vaikka evoluutioalgoritmeissa voi lokaali optimi olla pysyvä, luonnossa "hyvyysfunktiot" muuttuvat ajan kanssa. Jopa hyvin yksinkertainen esimerkki osoittaa sen että hyvyysfunktiot ja "lokaalit optimit" evoluutiossa ovat pakotettuja muuttumaan, ne eivät ole mikään seinä kuin korkeintaan väliaikaisesti:
Oletetaan nyt että meillä on hyvyysfunktio jossa on lokaali optimi, joka ei kuitenkaan ole "korkein mahdollinen huippu". Sitten löydämme organismin, joka kiipeää siihen. Kun evoluutio saavuttaa maksimin, evoluutio lakkaa etenemästä, jonka seurauksena juuri sen lokaalin optimin kohdalla alkaa olemaan ruuhkaa: Yksilöt kuluttavat samaa ravintoa, joka taas vaikuttaa hyvyysfunktioon. Seurauksena lokaalin optimin paikka muuttuu.
Lisäksi evoluutio on moniulotteinen, joten pitäisi todistaa että optimi olisi rajattu joka suuntaan. Jos meillä on hyvyysavaruus, jolla on X ja Y akseli, ei voida sanoa että se että kohde on sellaisella kohdalla että sen Y on lokaalissa optimissa, se ei tarkoita että se ei voisi muuttua paremmaksi, se voi liikkua X:n kautta, ja tämä X:n muutos voi jopa tarjota uuden kohdan, jossa Y ei enää olekaan sidottu. (Eli lukkiutumia voi syntyä ja ne voivat vaihtaa paikkaa.) "Lokaali optimi" ei siksi toimi "mikroevoluutioesteenä jota ei voi ylittää".

Eli "hyvyysfunktiot" ovat tuskin koskaan staattisia ja "useampi ulottuvuus" tuo lisäksi uusia kiertoteitä.

Toisin sanoen, Spetneristä säännönmukainen kehitys ei suinkaan osoita, että hänen omat laskelmansa "rappeutumisen pakosta" ja "evoluution satunnaisuudesta eli kyvyttömyydestä tuottaa ennusteita", olisivat väärässä. Hän ei myöskään pääättele, että "informaation trendi on nouseva", vaan sen sijaan se kertoo siitä, että muuntelumahdollisuuksien määrä on rajallinen ja näistä vaihtoehdoista valikoituu tietty "sattumanvaraisesti eli ympäristöstä riippuen". Samanaikaisesti, kun "aktuaalinen, havaittava informaatio" kasvaa, niin "potentiaali pienenee".

Tältä kohdin on erittäin vaikeaa nähdä eroa evoluutikkojen näkemykseen ; heistä luonnonvalinta valikoi hyvät ja huonot ominaisuudet ja että "jossain on potentiaalisessa muodossa tieto siitä millaista informaatiota eliöissä voi olla". -Barry Hallin lisäksi mm. Richard Dawkins on kirjoittanut luonnonvalinnan tuottamasta ennustettavuudesta- Evoluutikoista universumin sisältämät luonnonlait sekä näiden keskinäinen vaikutus ympäristössä sisältävät "potentiaalisessa muodossa" tiedon "minkälainen eliö on siihen sopiva ja mikä vähemmän sopiva". Spetner tulkitsee osan informaatiosta "nukkuviksi geeneiksi", mutta ei rajaa tätä ainoaksi vaihtoehdoksi. Sillä missä "potentiaali -informaation" varasto on, ei ole merkittävä asia. "Mikroevoluution potentiaali" voidaan siis varsin hyvin ymmärtää myös "teistiseksi evoluutioksi" eikä oikein mitenkään "evoluutiokritiikiksi".

Toisin sanoen Spetner ei vetoa ulkoisiin rakenteisiin. Hänen näkemyksensä kannalta on täysin mahdollista, että koko eliökunta olisi lähtöisin esimerkiksi pienen bakteerin "potentiaalista". Tämä tarkoittaa sitä, että Spetner voi ajatella nykyisestä fossiilirekordista sen, että "potentiaali -informaatio" selvästi ajan kanssa muuttuu "aktuaaliseksi informaatioksi".
Tällä näkemyksellä on muutamia heikkouksia:
*Ensinnäkin minkälainen tahansa fossiiliaineisto sopii Spetnerin näkemykseen, eli fossiileilla näkemystä ei voi falsifioida.
*Toisaalta tämä johtaa muös siihen, että "rappeutuneiden rakenteiden" esittely ei myöskään ole mikään todiste : Informaatiomäärä kun ei ole pelkästään näkyvissä rakenteissa.
*Kolmanneksi jos potentiaali olisi koodattuna perimään, ja se vain "nousisi sieltä ajan mittaan esiin", pitäisi mallin selittää miten; Ongelmana kun on se, että eitoiminnallinen, piilossa oleva, potentiaali on kuitenkin altis satunnaisille mutaatioille, jonka pitäisi johtaa siihen että ilman valintapainetta potentiaali tuhoutuu pitkällä tähtäimellä: Toisin sanoen siinä missä evoluutio EI väitä että ominaisuudet nousisivat esiin sattumalta, vaan päinvastoin korostavat luonnonvalinnan merkitystä siinä että toiminta ei tuhoudu, koodattuun, eitoiminnalliseen, potentiaaliin uskova joutuisi hyväksymään "sattumalta esiin nousevan informaation". Potentiaali voisi toki nousta esiin "eisatunnaisin mutaatioin", mutta tälläisestä manipulaatiosta ei ole havaintoja.

Spetnerin malli koskee pelkästään entsyymeitä, eikä siksi ole sovellettavissa rakenteisiin tai mihinkään muuhun. Spetnerin mallin falsifiointi on kyseenalaista, koska periaatteessa mikä tahansa informaatio voi olla peräisin "jostakin tuntemattomasta potentiaalista" ja vaikka jokin mutaatio muuttaisi jotain entsyymiä "spesifisemmäksi", on se ainoastaan "spesifisemmäksi suhteessa tietämiimme substraatteihin", jolloin ei voida tietää onko kyse "aidosta spesifioitumisesta" eli "spesifisyydestä suhteessa kaikkiin substraatteihin". Jos potentiaali katsotaan rajoitetuksi pelkästään perimään, niin tilanne muuttuu. Spetner muuttuu empiriaksi heti, kun tapa mitata potentiaalin suuruus keksitään, ja heti, kun Spetner onnistuu keksimään sen mekanismin, joka takaa sen, että mutaatiot ovatkin hyödyllisiä, informaatiota "potentiaalista" esiinkaivavia, sen sijaan että olisivat "satunnaisia".

Mutaatiot - uuden rakentaminen vai varastostahaku

"I agree with him that these mutations add information to the B-cell genome."
(Lee Spetner, "Lee Spetner/Edward Max Dialogue", 2006)

On havaittu sellaisia "satunnaisia" mutaatioita, jotka lisäävät geneettistä informaatiota jopa Spetnerin menetelmällä mitattuna. Erityisen vaikeaksi Spetnerin mallille on ollut immuunisysteemi, koska vasta -aineet eivät ole yhdistettynä "nukkuviin geeneihin", vaan ensimmäisellä kerralla kun tauti iskee, siihen sopivaa informaatiota ei ole, vaan se on generoitava satunnaisin mutaatioin. Spetner on myöntänyt sen, että immuunisysteemi lisää informaatiota B -solun genomiin. Kyse ei siis ole "potentiaali - informaation esiinkaivamisesta", vaan aidosta informaation kasvusta. Eli jotain, jonka piti hänen omista määritelmistään käsin olla mahdotonta.

Spetner esittää seuraavia syitä sille,miksi tämä on mahdollista:
*Mutaatiomäärä on suuri : Arviot välillä 100 miljoonaa - 10 miljardia kappaletta.
Tämän päätelmän Spetner perustelee, sivulla 103, sillä että todennäköisyys tuottaa informaatiota "evoluutiosattumalta" saadaan, kun kerrotaan jokaisen välivaiheen todennäköisyydet keskenään : Tämä todennäköisyys taas saavutetaan arvaamalla tarpeeksi monta kertaa. Tässä näkemyksessä kummallista on:
-Luonnonvalintaa ei oteta huomioon lainkaan, jolloin välivaiheiden käyttö itse asiassa menettää merkityksensä. Välivaiheella voi olla merkitystä vain luonnonvalinnan kautta. "Välivaiheilla" luodaan ainoastaan valheellinen mielikuva "evoluution huomioon ottamisessa".
-Miten tätä selitystä soveltaen informaatiota ei synny luonnossa "miljoonissa vuosissa", kun todennäköisyydet pysyvät ja mutaatiot tuottavat jatkuvasti "arvauksia"? Eikö sen pitäisi olla pikemminkin väistämätöntä?
On joka tapauksessa erittäin erikoista, että Spetner, jotka kiistää "aidosti hyödyllisten mutaatioiden" olemassaolonkin kaikesta huolimatta itse tarjoaa mutaatioita "tarpeeksi isoissa määrissä esiintyessään" selityksenä "aidosti uuden informaation" synnylle. Eihän "puhtaan todennäköisyyden" täyttymiselle, sellaisenahan Spetner tilanteen laskee- ole ratkaisevaa se, kuinka lyhyessä ajassa yritykset tapahtuvat, vaan siinä kuinka monta kertaa näin tapahtuu.

*Immuunisysteemissä käsiteltävä informaatiomäärä on pieni
Tämä on "virhekatastrofirajaan" sovellettuna aivan järkevä argumentti. Suuret mutaatiomäärät kuitenkin toimisivat hajottavana voimana. Perimässämme mutaatiomäärä on selvästi immuunisysteemiä pienempi informaatiomäärä ovat selvästi suurempi. Näin suurempi informaatiomäärä joudutaan kompensoimaan, eikä virhekatastrofiin ajauduta.

*Systeemi on hienosäädetty.
On aivan totta, että informaatio "on biteissä": sekä informaation kasvu että sen väheneminen ovat muutoksia niissä - luokiteltiin informaatio millä tavoin tahansa. Näin ollen pelkät muutokset eivät riitä, vaan tarvitaan jotain, joka "tarkastaa" mitkä ovat hyviä ja mitkä huonoja muutoksia. Immuunisysteemissä on tapoja tunnistaa hyvät ja huonot muutokset, Spetner kutstuu tätä "hienosäädöksi". Luonnossa vastaavaa ei kutsuta "hienosäädöksi" vaan "luonnonvalinnaksi" - ja tätä evoluutikot pitävät kovasti arvossa.

*Muutokset eivät tallennu perimään.
Spetnerin käsitys muuttuu tällä perusteella hieman kummalliseksi, koska hänen väitteensä on ymmärrettävissä "Informaatiota ei voi syntyä, jos lopputulos tallennetaan." Lisäongelmia tälle tuo se, että vaikka onkin totta, että immuunisysteemi ei tallenna muutoksia ituradan perimään, niin silti tiedot tallentuvat immuunisysteemin soluihin: syntyy resistenssi ja sama tauti paranee seuraavalla kerralla nopeammin. Ilmeisesti pelkkä tallennuskaan ei siis voi olla este, vaan ilmeisesti jokin vaikutus on sillä minne se tallennus tehdään.. Tai sitten tämä argumentti on näennäinen.

Kun nämä kaikki kohdat otetaan huomioon on helpohko huomata, että immuunisysteemi on "analoginen" evoluutioprosesseihin. Evoluutiokin on hienostunut systeemi, jossa ympäristö asettaa rajaukset informaatiolle, ja jossa esiintyy runsaasti mutaatioita ja jossa on valintamekanismi.

Yhteenvetoa

"The NREH, on the other hand, postulates nonrandom variation. It does not fulfill the neo-Darwinian agenda in that it does not contribute to a natural explanation of the origin of life."
(Lee Spetner, "Not by Chance!", 1998, sivu 210)

Spetnerin keskittyy evoluutiokritiikkiin, mutta muista poiketen esittää myös vastahypoteesin, "NREH":n.
*Evoluutiohypoteesissaan Spetner nojaa omaan informaatiomäärittelyynsä, joka ei ole kovin osuva -Spetner ei esimerkiksi käsitä, että entsyymien ja substraattien sitoutumisella ei ole "kaikki tai ei mitään" -luonnetta. Hän myös laittaa yhtäläisyysmerkit "puhtaan Sattuman" ja "evoluution" väliin. Spetnerin käyttämä "hienosäätöperustelu", joka sallii informaation kasvun taas on ominaisuuksiltaan kovasti samanlainen, kuin luonnonvalinta.
*NREH:ssa keskeisintä on "evoluution ennalta ohjelmoitu potentiaali", joka määrää miten kehitys menee ja minkälaista informaatiota tulee. Spetner ei kuitenkaan selitä miten mutaatiot kaivavat potentiaalista informaatiota, eikä sitä miten tätä potentiaalia voitaisiin tutkia. Hän paljastaa, että osa on "nukkuvia geenejä", mutta tämä ei ole ainut menetelmä. Spetner ei myöskään kerro, syntyykö "NREH":n piirissä uutta informaatiota vai ei. Emme loppupeleissä tiedä mikä tämä "potentiaali" on, emmekä myöskään mitkä ovat "NREH":n rajat, ja tätä kautta kautta meillä ei ole keinoa falsifioida Spetnerin teoriaa: Esimerkiksi havainnot, joissa Spetnerin määritelmän mukainen informaatio lisääntyy ei falsifioi hänen malliaan, koska ne voidaan tulkita "tuntemattomasta potentiaalista" johtuviksi. Spetner ei myöskään sovella evoluutioon soveltamaansa "Voisiko-se-toimia?" -kaavaansa omaan informaatiomalliinsa: lähinnä koska hänen mallinsa ei ainakaan toistaiseksi kerro mitään sellaista mitä evoluutiokaan ei kertoisi - hänen mallinsa keskeisimmät, eli "mutaatioita ohjaava voima" ja "mikroevoluution potentiaali" kun ovat molemmat paitsi tuntemattomia myös tuntemattoman suuruisia.
Kaikesta huolimatta Spetnerin malli ansaitsee erikoishuomion siitä, että se on toistaiseksi ainut kreationistien informaatiomalli, joka on sekä formalisaatio että vaihtoehtoinen malli.


Lisätietoja:
Timo Tiainen,"Kriittinen arvio Spetnerin näkemyksistä",2004
Ian Musgrave,"Information Theory and Creationism - Spetner and Biological Information",2005
Gert Korthof,"Could it work?",2003
Mark Chu-Carroll, "Using Bad Math to Create Bad Models to Produce Bad Results",2007
1