Osa I
”Siskosi taitaa olla hieman myöhässä” Charlie sanoi vilkuillen kelloaan kahden sekunnin välein. Mutta sen sijaan Dolphinilla ei ollut hätäpäivää. ”Älä nyt vaan hermostu, mutta siskoni ei…” Enempää hän ei kerinnyt sanoa, koska pihamaalta kuului auton tööttäyksiä. ”Nyt hän tulee!” Charlie huudahti, pinkaisi ylös ja jatkoi: ”Anteeksi, kulta. Jutellaan myöhemmin” Ja samassa hän pinkaisi alas. ”Miksi hän on niin innoissaan tästä?” Dolphin kysyi itsel- tään nopean kysymyksen, mietti hetken ja tuli siihen tulokseen, että
pitäisi mennä alas ja päästää sisko sisään.
Ja totta se oli Jacquelinen taksi oli kaartanut pihaan.
"No, mutta Dolphin! Oletpa sinä kauniin näköinen!" Jacqueline huudahti heti kun astui autosta. "Samoin..." Dolphin mutisi heläyttäen hänelle pienen hymyn. "Asutko tässä talossa aivan yksin?" Jacqueline kysyi antamatta siskolleen edes vastausvuoroa. Seuraavaksi Jacqueline alkoi papattaa kaikesta mahdollisesta, Eikä hänen puheestaan tajunnut hölkkäsen pöläystä. Yhtäkkiä hänen papatuksensa heskeytyi ja hän jäi suu auki tuijottamaan talon ikkunaa. "Kuka tuo on tuo tyyppi sinun kodissasi? Tuo joka kurkkii ikkunasi alta?" Hän kysyi hädissään. "Hän on poikakaverini, Charlie." Dolphin sanoi tyynesti. Jacqueline loi häneen kummaksuneen katseen ja huudahti. "Olisit heti sanonut!!" Ja enne kuin Dolphin ehti huomatakkaan, Jacqueline oli jo sisällä kättelemässä Charlieta.
Kahvitauon jälkeen Dolphin vei Jacquelinen tutustumiskierrokselle. "Ja tämä on sitten sinun huoneensi" Dolphin luennoi. Jacqueline kurkisti ikkunastaan ulos ja kysyi: "Mitä tuolla alla olevassa pinkkitapettisessa huoneessaa on?" "Aaa tuo... Sehän on meidän vanha autotallibändi ex-girls!" Dolphin sanoi hieman innoissaan. "Ai se! Mutta kai me voimme soittaa tuolla huomenna?" Jacqueline suorastaan hyppi ilmassa. "Huomenna eikä koko ensiviikollakaan käy, sillä olen aina tosi myöhään töissä" Dolphin valitteli. "Mitä sinä muuten teet työksesi?" Jacqueline kysyi suu auki. "Olen töissä SimCityn ElokuvaStudiossa, olen 'ohjaajan oikea käsi'. Entä itse?" Jacqueline loi katseen jalkoihinsa ja sanoi masentuneena: "Olen työtön" Dolphin kurtisti kulmiaan. "Eiköhän me sinulle jotain keksitä"
Kun kaikki huoneet oli esitelty päätettiin lähteä alakertaan katsomaan 'Tarvaiset ja Simpsaiset' tv-ohjelmaa. Alas tultaessa Charlie oli heti vastassa. "Tutkitteko kaikki huoneet?" Charlie lausui flirttailevaan sävyyn. "Makuuhuoneemmekin? Jos ette minä voin näyttää sen, se on erittäin hyvällä maulla sisustettu." Charlie jatkoi flirttailevalla sävyllä. Dolphinin suu loksahti auki. "Mitä?!!?" Dolphin ähkäisi. Sitten Charlie ja Jacqueline purskahtivat nauruun. "Dol, kulta mihin sinun huumorintajusi on hävinnyt? Vitsi vitsi!" Charlie sanoi edelleen kikattaen. Dolphinin mitta alkoi olla pikkuhiljalleen täynnä. "Mitä jos mentäisiin porealtaaseen, Jan?" Dolphin sanoi pinnistelleen naamalleen teennäisen hymyn.
"Ihana poreamme!!" Jacqueline kiljaisi niin kovaa, että naapuritkin pomppasivat ilmaan. "Joo ja kallis, se maksoi 150000 simoleonia." "Hui! Kuinka tellä oli tähän varaa!!" Jacquelinella loksahti leuka lattiaan. "Muuten, toi Charlie on kyllä aika hemaseva herkkupala! Hmmm... Maistuis varmaan mullekkin." Sitten aloimme molemmat nauraa.
"Mitä te tytöt siellä ammeessa kikatatte, tulkaa uimaan!" Charlie huusi uima-altaasta. Dol ja Jan lopettivat kikattamisen ja katsoivat toisiaan: "Kuka vika altaalla on mätämuna!" Hämärä laskeutui hiljaa Wilsonien talon ylle, mutta eivät asukit edes huomanneet sitä...
"Dol, voidaanko me mennä jo nukkumaan! Kello on 24.07!" Jan huusi epätovoisena. "Ihan heti, teen viimeisen hypyn!" Dol huusi ja hyppäsi aivan mahtavan näköisen hypyn. Sitten molemmat hipsivät märkinä taloon. Vaihtoivat yöpaidat ja menivät Jacquelinen huoneeseen.
"Tänään oli niin ihana päivä. Minulla oli hauskempaa kuin koskaan. Olisipa joka päivä samanlainen" Jan sanoi huokaisten ja Haukotellen suuresti. "Mutta ei ole koska huomenna on maanantai ja olemme Charlien kanssa töissä ja sinä olet täällä kotona yksin" "Koko päivä!?! Pitääkö minun koko päivä vaan istua täällä? Enkö voisi lähteä kaupungille?" Jan mankui polkien jalkaa. "Et voi, silla minä ja Charlie otamme molemmat autot, sinne on monta kilometriä kävellä, eikä minulla ole varaa maksaa sinun taksimatkojasi..." Dol sanoi pahoitellen. "Mutta olihan teillä varaa maksaa se poreammekkin!" Jan huusi itku kurkussa. "Jan sinun pitää aikuistua, herran tähden! Asiasta ei keskustella!!" Dol marssi pois huoneesta ja paukautti oven kiinni. Jan polki kerran jalkaa ja meni sänkyyn. Kello 2.27 Jan vääntyili yhä sängyssään. Jan nuosi ylös ja katsoi peiliin. Sitten hän menitakaisin sänkyyn ja nukahti heti.
Yöllä Jan näki unta, että hän ja Dol soittivat vanhassa bändissään ja Charlie kannusti katsomossa Jania ja suorastaan kuolasi hänen peräänsä.
Yhtäkkiä Charlie nousi lavalle, suuteli Jania ja meni sitten buuaamaan Dolia.
Todellisuudessa Jan nousee sängystään ja lähtee kävelemään unissaan kohti puutarhaa.
Dol herää kamalaan käsikipuun ja huomaa Janin yrittävän ulos. "Mitä himputtia se keskellä yötä ulos menee!!" Dol kiroaa ja lähtee hiipien Janin perään. Jan vain kävelee mutisten ja laulaen.
Dol tajuaa vasta puutarhassa, että Jan kävelee unissaan. Dol miettii itsekseen mitä unta Jan mahtaa nähdä.
"Oi oi!!" Dol kiljaisee kun hän tajuaa, että Jan aikoo mennä uimaan. Jan hyppää veteen mahaplätsin ja kellumaan veden pintaan. Dol syöksyy veteen ja noukkiin Jani vedestä viimehetkellä. Jan on onneksi ihan kunnossa ja nukkuu edelleen. Dol raahaa Janin takaisin vuoteeseen likomärkänä.
"Onneksi heräsin, muuten hän olisi ollut mennyttä." Dol huokaisee menee nukkumaan.
Aamu koitti vihdoin kauniina ja aurinkoisena. Charlie oli kattanut aamiaisen poikkeuksellisesti ulos. "Tiedättekö mitä? Minulle sattui yöllä varmaan jotain todella kummaa, sillä kun heräsin sänkyni, yöpaitani ja lattia olivat märät!" Jan kertoí haltioituneena. Dol hymyili Charlielle iski hänelle silmää. "Mitä etteköte usko minua! Menkää vaikka itse katsomaan, märkää sänkyäni! (Se ei varmaan ole tarpeen. Minä vaihdoin aamulla sinun lakanasi ja ne olivat ihan kuivat, usko pois" Dol kertoi voidellessaan leipäänsä. "Ai niin Jan minä olen keksinyt sinulle töitä! Katsos puutarha kaipaisi hoitoa ja oman puutarhurin palkkaaminen olisi hirveän kallista. Ja sinulla kun olisi nyt aikaa niin...! Maksan sinulle 25 simoleonia tunnilta. Ja uima-allas on puhdistettava joka päivä. Mitä sanot, Jan?" Jan ähkäisi hiljaa ja vastasi: "Hyvä on, hyvä on minä suostun." Jan vastasi vaivautuneesti. "Hyvä, sitten voimme lähteä töihin" Charlie möläytti virne naamallaan.
Jan otti kastelukannun ja alkoi kastelemaan kukkia. Koko ajan hänen päässään pyörivät ne rahat mitä hän tulisi saamaan.
Hänellä kesti kaksi tuntia kastella kaikki kukat ja päästä uima-allasta aloittamaan. "Mitä?!??! ALTAASSA KASVAA LUMPEITA!!"
☺LOPPU, THE END, FINE☻