Fright Night -festivaalit syntyivät vuonna 1992 vastustamaan sitä kiusallista tosiasiaa, että Suomessa oli astunut voimaan videolaki, joka siivosi K-18 -elokuvia tehokkaasti videovuokraamoista. Kun laki vihdoin 1.1.2001 kumottiin, Fright Nightin katsottiin tehneen tehtävänsä ja se päätettiin järjestää keväällä 2001 viimeistä kertaa. Ensimmäinen festivaaleilla esitetty elokuva oli 80-luvulla tehokkaimmin ihmismielen pimeimpiä demoneja esiin manannut Angel Heart. Festivaalien viimeinen elokuva on 2000-luvulla tehokkaimmin ihmismielen pimeimpiä demoneja esiin manaava The Cell. Tähän mennessä Fright Night -festivaaleilla  on esitetty 75 pitkää elokuvaa ja 41 lyhytelokuvaa. Lisäksi ohjelmistoon on kuulunut omatuotantoinen The Very Best of Exploitation -trailerikooste sekä leffalyhennelmistä koostettu Special X-Rated Mix. Kaikkien aikojen suosituimmat festivaalit olivat vuonna 1994, jolloin ohjelmistossa oli mm. Peter Jacksonin Braindead, Sam Raimin Evil Dead III ja John Carpenterin The Thing. Liput myytiin viimeistä myöten loppuun ja vaikka teatteri ammuttiin sivuportaita myöten täyteen, osa porukasta oli pakko jättää ulos. Pahin taloudellinen fiasko oli Frigh Nightin rinnakkaisfestarit Night of the Incredibly Strange Films Who Stopped Living and Became Mixed-Up Cult Classics vuonna 1993, joiden ohjelmistoon kuuluivat mm. elokuvat A Chinese Ghost Story, To Live and Die in L.A., America Exposed, Jacob's Ladder ja Taxi Zum Klo. Kaksi kertaa esitettäväksi mainostettu elokuva on jouduttu vaihtamaan. Fright Night II:ssa levittäjä lähetti Scanners - tappava ajatus -leffan sijaan elokuvan Tappavat ajatukset (Mortal Thoughs) ja Fright Night VIII:aan elokuva Gun for Jennifer ei koskaan saapunut Suomeen ja sen tilalla esitettiin John Woon The Killer. Ennätysmäärä Suomessa kiellettyä materiaalia nähtiin Fright Night VI:ssa, jolloin ohjelmistoon kuului mm. The Texas Chainsaw Massacre, Fright, Erotic Night of the Living Dead sekä tuntitolkulla aivan kertakaikkisen ruokottomia saksalaisia lyhytelokuvia. Paras kotimaisuusaste oli Fright Night VIII:ssa, jolloin esitettiin 6 kotimaista elokuvaa: The Foetus, Let's Fucking Die, Melodia, Postmodern Story ja Rage H.C. I-II. Samana vuonna myös yleinen eurooppalaisuusaste oli korkeimmillaan, esitettyjen elokuvien joukossa oli vain yksi japanilainen ja yksi amerikkalais-ranskalainen elokuva, muut olivat puhtaasti eurokauhua. Muutaman kerran esitettäväksi on eksynyt vahingossa leikattu versio elokuvasta. Tähän mennessä leikattuina versiona on nähty elokuvat The Thing (alkuperäinen K-18 -versio, leikattu vajaa minuutti) Nightmares (leikattu 1 sekunti), Who Dares Wins (leikattu 9 sekuntia) 10 to Midnight (tv-versio, softattu tuntematon määrä sieltä täältä) sekä House of the Long Shadows, jota ei oltu varsinaisesti leikattu, mutta jonka kopiosta puuttui yhä selittämättä jääneestä syystä keskeltä 10 minuuttia. Fright Night IX:n sensointiskandaalin aiheutti Django, jonka kopiosta puuttui muutama sekunti. Loput 112 elokuvaa on esitetty leikkaamattomina versiona. Fright Night IV:n virallinen suojelija oli lävistystaiteilija Nalle Virolainen ja toimittaja Jouni Hokkanen oli Fright Night V:n erikoisasiantuntijavieras. Virolaisen saapuessa kaupunkiin paikalliset tiedotusvälineet kauhistelivat, kuinka kaupungin kulttuuritoimi voi tukea tapahtumaa, jossa esiintyy moinen itsensäkiduttaja. Loppu Kimberly