Hoitaessa: Jan Jan on kokeneelle hoitajalle kiltti ja tottelevainen ystävä. Se seisoo kauniisti paikallaan harjattaessa ja töytäisee hoitajaa välillä turvallaan leikkisästi. Kaviotkin Jan nostaa melkein itsestään. Joskus onkin ärsyttävää, kun se nostaa jalkansa, jos vain hipaiseekin sen säärtä. Jan ei ole oikeastaan yhtään orimainen. Ei ainakaan hoitaessa, ratsastus onkin jo sitten toinen juttu.
Taluttaessa Jan käyttäytyy yleensä kiltisti. Autoja se saattaa välillä säikähtää, mutta rauhoittuu ystävänsä seurassa nopeasti. Joskus Jan voi pelästyä myös haukkuvaa koiraa. Kerran sitä nimittäin puri pieni ruskea mäyräkoira, joka haukkui erittäin kovasti ja paljon.
Vieraan ihmisen kanssa Jan hermostuu ja näyttää orimaiset puolensa. Se pärskii ja tempoo ympäriinsä. Välillä se saattaa nousta pystyyn ja riistäytyä käsistä. Ikinä Jan ei kuitenkaan ole potkinut tai purrut eikä karannut kovinkaan kauas. Yleensä sen löytää aina lähimmästä kukkapenkistä tai kauralaatikosta.

Ratsastaa: Jan on erittäin vaativa ratsu orimaisine temppuineen. Kesken koulukiemuroiden se saattaa pompata takajaloilleen ilman mitään syytä. Sitä ei myöskään voi pitää samalla tunnilla tammojen kanssa. Muuten se hurjistuu ja sitä ei pidättele traktorikaan. Siksi onkin aina oltava varuillaan, mikä tekee ratsastamisesta usein aika jäykkää. Tätä pitäisi aina Janin selässä välttää, sillä jos ratsastaja istuu jäykkänä, hulluuntuu Jan vieläkin enemmän.
Janin askellajit ovat aika mukavat, minkä ansiosta selässä yleensä pysyy, vaikka Jan aloittaisikin temppuilunsa. Käynti on keinuvaa ja matkaavoittavaa, ravi tasaista ja laukka ihanan pyöreää ja pehmyttä. Laukassa tuntuu kuin hevonen liitäisi.
Jan hyppää hyvin ja on erittäin ketterä. Se ylittää vaivatta korkeimmatkin muurit, okserit, lankkupystyt. Vesihautakin ylittyy joustavasti. Kouluratsastuksesta se ei oikein pidä, mutta sekin sujuu ja Jan olisi näyttävä ratsu koulukentillä. Sen mielestä pohkeenväistöt, kiemuraurat, laukanvaihdot ja käännökset ovat täyttä ajanhukkaa. Kivempaa olisi vain laukata metsässä ja kiitää maailman ääriin. Kisoissa: Jan on erittäin vaativa ratsu kisoissa. Se hirnuu tammojen perään ja ei malttaisi keskittyä suoritukseensa radalla. Välillä se saa lähtömerkin kuultuaan kamalan energiapuuskan ja lähtee rientämään rataa läpi. Välillä se saa broncho - puuskan ja esittää maailman hienoimmat pukkisarjat. Joskus se kuitenkin onnistuu esiintymään kiitettävästi.
Näyttelykehässä tepasteleminenkaan ei kuulu Janin suosikkeihin. Mieluummin se laukkaisi kehää ympäri, ilman taluttajaa. Tai vaikkapa mutustelisi rauhassa ruohoa aidan toisella puolella, jossa se tunnetusti on vihreämpää…
Uljas ja näyttävä hevonen herättää kuitenkin muiden kilpailijoiden mielenkiinnon tempoessaan taluttajaansa. Onhan sekin mainetta. Hyvää vai huonoa? Sitä en tiedä…