perustiedot|sukua|luonne|kuvia|
astutukset&jälkeläiset|päiväkirja
FN's Lady Indira
'Ira, Inkku'
Rotu: quarter-welsh risteytys
Syntymäpäivä: 14.8.02
Sukupuoli: tamma
Isä: Lake´s Prince (welsh)
Emä: Punikin Melian (quarter)
~enemmän sukua kunhan vanhempien sivut toimivat~
Kasvattaja: Fanononé Ranch
Säkä: 150 cm
Väri: Punarautias, läsi, vtj kokosukka, otj vuohissukka
Koulutus: Ajettu, ratsasteltu koulua Helpon C:n verran ja hypätty 60 cm.
Omistaja: Suvi//YT Carunquai

Luonne:
Hoitaessa ja muuten:
Ira on mielestäni todella mukava hevonen, kun se nyt minun luonani on vähän aikaa ollut. Se ei hötkyile turhia, vaikka aina välillä aloitetaankin semmoinen pieni kiukkukohtaus. Nopeasti tämä hevonen kuitenkin rauhoittuu. Ira antaa harjata tosi kiltisti ja nuolee(!) välillä harjatessa paidan ihan märäksi... Hirvittävän mukavaa meillä on Inkkusen kanssa ollut. Sen pahaksi tavaksi on tosin tullut, että se ei laitumelta hirvittävän helposti anna kiinni. Muuten se käyttäytyy todella hienosti! Olemme Inkun kanssa jo alkaneet harjoitella ison hevosen asioita ja ajeltu on kärryillä muutaman kerran. Tälläiset asiat Irkku ottaa onneksi rauhallisesti. Suitset kun laitettiin ensimmäisen kerran päähän, oli Inkku uskomattoman rauhallinen, se tuntui olevan vain ylpeä isoksi hevoseksi tulemisestaan. Uittamisesta Inkku tykkää hullun lailla. Sen selässä olen pikkuhetken istunut sen uidessa eikä Inkku tuosta ollut millänsäkään, se kun tykkää uimisesta niin paljon.
Inkun paras kaveri on Molli, jonka kanssa Inkku leikkiikin jatkuvasti. Mollin kanssa ollaan usein omena varkaissa naapurin omenapuilla. Molli kunnioittaa Inkkua valtavasti ja Inkku huolehtii Mollista äidillisesti, toinen kun on niin pieni... Laitumella Inkku ja Molli nukkuvat Kristan valvonnassa niin, että Inkku makaa maassa ja Molli on Inkun kyljessä ja Inkun pää on Mollin päällä. Tyttöjen ensitapaamisen jälkeen ei olisi uskonut, että heistä niin hyviä kavereita tulisi, Molli nimittäin ensitöikseen puraisi Inkkua niin rajusti että Inkku suutahti ja potkaisi pikkuista. Mutta niinhän sitä sanotaan, että rakkaudesta se hevonenkin potkii ja Mollista tulikin Inkun paras kaveri.
Hoitaessa Inkku on kiltti ja rauhallinen. Se ei onneksi pure eikä potki, vaan rakastaa sitä kun se saa olla huomion kohteena ja sitä harjataan. Kesäisin sen suosikia on se kun se pestään. Kaviot Inkku nostaa nätisti, vasenta takajalkaa se tosin saattaa nykiä jos hoitaja ei ole tarpeeksi napakka. Inkkua ei liian pehmoisilla kavioilla kannata harjata, silloin se alkaa tanssia jaloillaan, sillä sitä kutittaa. Kaviot Inkulla olisi hyvä kostuttaa viikon välein sillä sen kaviot ovat aika kuivat. Jokaisen puhdistuksen aikana olisi hyvä tarkistaa, että kaikki kengät ovat Inkulla jalassa, se on nimittäin kova heittelemään niitä pois. Säteen urat on puhdistettava todella hyvin, sinne on Inkulla monesti mennyt kepin pätkiä jotka ovat todella kivuliaita. Jos siis Inkku ontuu, ensimmäisenä kannattaa katsoa kavioiden puhdistus. Inkun nivelet ovat kuivat, joten jos sillä tuntuu jaloissa nestettä tai limapusseja, sille olisi hyvä laittaa lämpöpintelit patjan kanssa.
Taluttaessa Inkku on kiltti. Se kulkee nätisti vierellä kuin koira, vaikka sen päästäisi irtikin. Kun Inkun laskee laitumelle, sille on annettava reilusti vapaata narua, sillä se pelkää sähkölankaa ja jos naru on kireällä se helposti kaataa ihmisen peräytyessään taaksepäin. Laitumelle päästettäessä Inkulta on otettava riimunnaru pois, sillä se lähtee liikkeelle hurjan kovalla vauhdilla. Tallissa Inkulta on otettava päitset pois, sillä se on rikkonut todella monet päitset kun ne on sille talliin unohdettu päähän. Ja Inkulla voi olla AINOASTAAN nahkapäitset sillä se rikkoo nailonpäitset oitis. Riimunnarunkin on oltava vahvaa materiaalia. Mitään paalinaru menetelmiä Inkulla ei missään tapauksessa voi käyttää! Niinkuin ei muillakaan minun hevosillani.
Varusteiden laitossa Inkku on rauhallinen. Se ei kylläkään tykkää häntäremmistä pätkän vertaa ja alkaa sen laitossa steppaamaan, mutta muuten todella hienosti käyttäytyy. Eikä se missään tapauksessa potki tai pure! Suitsien laitossa Inkku on kuin vanha tekijä. Se aukaisee suunsa nätisti niitä laitettaessa lukuunottamatta kiukkupäiviä jolloin mikään ei onnistu, jolloin Inkku heittäytyy suitset näytettäessä päitsiä vasten ja räks, taas on hajotettu yhdet päitset. Kun kuolaimet Inkku saa suuhunsa, se mutustelee niitä aikansa ja hetken kuluttua yrittää sylkeä ne pois. Siksi Inkun kuolaimia ei pitäisi pestä, koska silloin niihin jää sen omaa makua ja ne eivät ole epämiellyttävät. Ja talvella kuolaimet on lämmitettävä.
Inkulla ei ole paljonkaan aisioita joita se pelkäisi, mutta yhtä asiaa se vallan kammoaa - se säikkyy aivan hirvittävästi sähkölankaa. Siksi Inkku onkin aina haettava laitumelta, se ei nimittäin aidan viereen tule käskemälläkään, vaan jos sitä käskee, se muuttuu vain hurjan surullisen näköiseksi ja mököttää koko päivän. Varsamaisesti Inkku tietysti säikähtelee monenlaisia asioita, mutta lähinnä se on vain utelias, se nimittäin haluaa maistellä kaikenlaista, mm. puruja ja rehuastiaa. Maxin tavoin Inkkukin on hyvin leikkisä, mutta niin äärettömyyksiin kuin Max se ei sentään mene.
Ruoan kanssa Inkku on aika nirso ja siksi se niin laihana onkin pysynyt. Sen ruoassa pitää aina olla ripaus jotain hyvää, ja mieliherkkuja Inkulle ovat kuivatut luumut, rusinat, melassi ja fariinisokeri. Fariinisokeria käytetään minun tallillani hevosten makupaloissa, sillä se on huomattavasti tervellisempää.
Mutta voisinpa vaikka sanoa Inkusta, että se on mukavin hevoseni... En muita vähätelläkseni, mutta Inkku on niin erikoislaatuinen ja omaperäinen....

Koulutuksessa:No, nyt se on aloitettu: Inkulla ratsastaminen. Ensimmäistä kertaa kun istuttiin neitokaisen selkään, otti tämä ISON askeleen sivulle ja TUMPS, sieltä ollaan alhaalla. Sen jälkeen ei edes välittänyt selässä käymisestä. Ensimmäisen kerran kun Inkkua käskettiin liikkumaan ratsastaja selässä se oli ihan kauhuissaan. Se hyppelehti ja asteli muutenkin aivan eri tavalla kuin tavallisesti, nykivästi ja epätasaisesti. Tähänkin Inkku onneksi tottui tosi nopeasti, ja sitten lähdettiin ratsastamaan ilman taluttajaa ja opettelemaan apuja. Yllättävää kyllä, Inkku meni ilman taluttajaa huomattavasti nätimmin (olisiko tämä kenties stressannut Inkkua?)joten aloitimme sitten apujen harjoittelun. Inkullahan oli jo aikaisemmin ajettu joten "prrr", ohjista pidättäminen ja "smack" käskyt olivat sille ennestään tuttuja. Pohjeavuista se ei sen sijaan tajunnut hölkäsen pöläystä niinkuin nuoret hevoset yleensäkin - missäs ne olisivat sen oppineet? Inkku, fiksu hevonen kun on, oppi avut nopeasti ja muutaman viikon päästä sillä saattoi ratsastaa jo aivan hyvin, tosin lyhyitä aikoja kerrallaan, ettei liikaa väsytetty nuorta neitiä. Kun hyppäsimme ensimmäistä kertaa irtohypityksessä, Inkusta huomasi jo silloin että se rakasti hyppäämistä. Nyt kun hypättiin ratsastaja selässä, ei se sen enempää siitä välittänyt - yli lennettiin ja korkealta. Tällä hetkellä olemme hypänneet 60 senttisen esteen, mutta Inkulla on VARMASTI ponnua huomattavasti enempään. Westerniä olemme myös harjoitelleet - walk ja trot sujuvat hyvin jo ja trailista Inkku tykkää, huolellisesti se radat meneekin. Liukupysähdystä harjoiteltiin yhtenä päivänä - seurauksena oli takapuolellaan istuva hevonen ja maassa oleva ratsastaja. Sitä täytyy vielä harjoitella. :) Mutta Inkun kanssa olisi tarkoitus käydä pienissä estekisoissa ehkä. Totuttamassa lähinnä yleisöön. Mutta pitää sitten katsoa.

Ratsuna: Inkku on todella miellyttävä ratsastaa, sillä on tasaiset askeleet ja se on suht herkkä kyljistään. Suustaan se on hyvin herkkä, enkä toivo että sen suu kovettuisi, näin on tosi hyvä, se menee todella nätisti. Esteistä Inkku innostuu ja hyppää korkealta ja lennokkaasti yli. Maastossa se säikähtelee aika paljon, niin nuori kuitenkin on... :)

Kuvia: