Etusivu Uunoituus Historiaa Keittiönoita ja Vihreä noita Alexsandrialainen wicca Sapatti nyt Linkit

->Wicca

WICCOJEN JUMALA

Sarvipäinen metsän Jumala

I am the sacrifice, the Father of all things, and My protection blankets the Earth. I am the Lord of the Hunt and the Power of the Light, sun among the clouds and the secret of the flame... Without Me, there would be no death and only because of Me can there be rebirth. My Law is Harmony with all things... Within Me, all beginnings have endings, and all endings have beginning.

Minä olen uhraus, kaiken Isä ja minun suojelukseni levittäytyy maan päälle. Minä olen metsästyksen Herra ja valon voima, aurinko pilvien joukossa ja salainen liekki... Ilman minua ei olisi kuolemaa ja minun vuokseni voi syntyä uudelleen. Minun lakini on harmonia kaikessa... Minussa kaikki alut saavat lopun ja kaikki loput saavat alun. (Hyvin vapaa käännös).

Wiccan Jumaluudet ovat yleensä joko jumaluudet tasa-arvoisina: Jumalatar ja Jumala tai pelkkä Jumalatar, suuntauksesta riippuen. Jumaluudet käsitetään toisinaan persoonallisina olentoina toisinaan pelkkinä energioina yksilöstä riippuen. Jotkut wiccat ajattelevat, että eri kulttuureissa ympäri maailman ja eri aikoina ihmiset ovat nähneet Jumalan ja Jumalattaren eri muodoissa (esim. Jumala Cernunnoksena, Panina, Zeuksena, jne.), mutta että kyseessä ovat kuitenkin sama Jumala ja Jumalatar. Näkökannat vaihtelevat.

Jumala on erottamaton pari Jumalattarelle wiccalaisuudessa. Ainostaan sen yhdessä muodossa, Diaanisessa wiccassa, Jumalatar on yksinhallitsija. Ja tuolloinkin maskuliinisuus käsitetään jonkinlaisena energiamuotona. Maskuliininen jumala edusta lineaaris-loogista, analysoivaa ja hedelmällistä jumaluuden aspektia. Esittelen tässä lyhyesti muutamia jumaluuden aspekteja:

POIKA/RAKASTAJA

Raamatun luomiskertomuksessa sanotaan: "Ja alussa maa oli ilman muotoa ja tyhjä. Ja jumalan henki liikkui vetten/syvyyden päällä". Sama vedet on hebreaksi tohu ja sana syvyys Tehom, jotka ovat hebrealaisia muotoja Tiamatille, hebrealaiselle jumalattarelle. Myös hebrankielen sana "henki" on feminiininen. Myös monissa muissa kulttuureissa kerrotaa luojajumalattaresta. Jumalatar tulee raskaaksi ja synnyttää itselleen puolison. Tämä Jumala on nuori, voimakas ja viriili. Wiccalaisessa vuodenpyörässä seuraamme sapateissa mm. Kuinka Jumalatar synnyttää Jumalan Yulena, Jumala hedelmöittää Jumalattaren Beltanena ja Jumala kuolee Samhainina, syntyäkseen jälleen uudelleen Jumalattaresta Yulena. Esimerkkeinä tästä jumaluuden aspektista voin mainita egyptiläisen Ran ja Tuscanyn noitien Luciferin.

AJAN JUMALA

Kun maanviljelys yleistyi hstoriassa huomattiin, että aikaa tarvitsi mitata tarkemmin kuin ennen. Aikaisemmin aikaa oli mitattu kuun avulla, mutta vähitellen kehitettiin aurinkokalenterit. Auringon liikkeistä saattoi päätellä mikä aika päivästä oli käsillä. Ajan Jumala on sidottu auringon Jumalan aspektiin.

AURINGON JUMALA

Aurinko hallitsee taivasta ja aktiivista aikaa. Ilman auringon lämpöä mikään ei kasva ja kylmyys valtaa maan. Auringon Jumala on usein nähty hallitsijana ja kuninkaana. Auringon Jumalan takia, myös Deosil eli myötäpäiväinen liike koetaan positiivisena päiväntasaajan pohjoispuolella ja samoin widdershins koetaan positiivisena päiväntasaajan eteläpuolella.

VIISAUDEN JUMALA

Älykkyys ja tieto kuuluvat sekä Jumalan että Jumalattaren hallitsemiin asioihin, kun taas intuutio liitetään Jumalattareen ja ymmärtäminen Jumalaan. Kirjoitustaito liitetään Jumalaan. Monissa jumaltaruissa Viisauden Jumala on joko androgyyni tai miesjumaluus, joka toimii yhteistyössä jumalattaren kanssa. Esimerkkinä viisaudenjumalasta voin mainita egyptiläisen Toth-jumalan.

KASVILLISUUDEN JUMALA

Kasvillisuuden Jumala liitetään selkeästi Poika/Rakastaja Jumalaan. Äiti Maan rakastajana Hän on Aurinko ja sade, jotka hedelmäittävät maan. Kasvillisuuden jumalan aspekteista voisimme ottaa esimerkiksi vaikkapa Tammuzin tai Osiriksen. Kasvillisuuden Jumala nousee keväällä, hallitsee kesällä ja hänet uhrataan (sato korjataan) syksyllä, jotta siemenet voisivat taas keväällä itää.

SODANJUMALA

Siitä lähtien kun patriarkaalinen, sotaisa valloittajakulttuuri alkoi hallita, on ollut myös sodanjumalia. Sodanjumala on esiintynyt kahdessa muodossa: kauhistuttavana kuoleman tuottajana tai "kunnian" loistokkaana puolustajana. Sodanjumalan "kehoituksia" on käytetty tekosyynä ja puolustuksena muita ihmisiä ja kansoja vastaan kohdistettuihin hyökkäyksiin.Esimerkeiksi sodanjumalasta voimme antaa hebrealaisen Jahven tai roomalaisen Marsin. Nämä molemmat jumaluudet ovat alunperin olleet luojajumalia, joiden rooli muutettiin sodanjumalaksi myöhemmin. Wiccat eivät sodanjumalan aspektia kaipaa.

KÄDENTAITOJEN JUMALA

Tämä on aikalailla unohduksiin painunut jumaluuden aspekti. Silti kädentaitojen Jumala oli erittäin tärkeä jumaluus monissa jumalperheissä. Suomalaisesta mytologiasta tunnemme tämän aspektin edustajana Seppä Ilmarisen. Historiassa työkaluja, taide-esimeitä ja muita käsitöitä valmistavat ihmiset on aina tunnettu maagisina henkilöinä. Luominen on aina ollut erikoista ja yhä edelleen tunnemme kunnioitusta taitavaa käsityöläistä kohtaan. Esimerkkinä Kädentaitojen Jumalasta voin mainita vaikkapa egyptiläisen Ptahin ja hindujen Tvashtrin.

SARVIPÄINEN JUMALA

Tämä on eräs wiccalainen suosikki jumaluusaspekti. Hän on villin luonnon Herra. Hän on esiintynyt historiassa jo esihistoriallisissa luolamaalauksissa, myöhemmin eri kulttuureissa mm. nimillä Pan ja Cernunnos. Hän on riistan ja kaikkien eläinten jumala. Hän on sisäksi seksuaalisuuden Jumala. Kristillinen kirkko "varasti" keskiajalla paholaiselleen muinaisen jumalan sarvet, jotta saattoi syyttää Sarvipäistä Jumalaa kunnioittavia ihmisiä saatananpalvojiksi. Sarvipäinen Jumala on sekä Maa Äidin hedelmöittäjä ja viisauden jumaluus. Hän halitsee metsiä ja villiä luontoa.

TAMMIKUNINGAS JA PIIKKIPAATSAMAKUNINGAS

Tammikuningas (engl. Oak King) ja Piikkipaatsamakuningas (engl. Holly King) ovat kasvavan ja sodonkorjuun vuodenaikojen jumaluudet. Tammikuningas hallitsee Yulesta Lithaan ja Piikkipaatsamakuningas Lithasta Yuleen. He ovat Pimeä ja Valoisa -kaksoset. Ylena ja Lithana he käyvät taisteluun, jossa toinen voittaa toisen. Piikkipaatsamakuninkaan symboliikkaa jatkuu nykyisinkin Joulupukin muodossa. Tammi puuna on useissa mytologioissa käytetty elämänpuu, sen pähkinät eli tammenterkot ovat muodoltaan falliset ja täten se liitetään hedelmäittämiseen. Piikkipaatsaman lehdet ovat ikivihreät. Ja Yulen aikaan siinä on usein punaisia marjoja. Piikkipaatsaman lehtiä näemmekin usein koristamassa Jouluasetelmia ja kimppuja. Ks. Yule.

UHRATTU JUMALA

Uhratun jumalan käsite on lähtöisin vanhasta suhtautumisesta kuninkaaseen. Kun kuningas nostettiin maansa hallitsijaksi, hänen tuli avioitua symbolisesti Äiti Maan kanssa. Kun uusi kuningas nousi valtaan, vanhan tuli kuolla ensin, kuten Poika/Rakastaja Jumalakin kuoli, jotta uusi elämä voisi syntyä. Kuningatar edusti hallinnassa Jumalatarta ja täten pyhyvää olomuotoa.Uhrattuja jumalia ovat olleet mm. Osiris ja Jeesus.

KUOLEMAN JUMALA

Kuolemanvaltakunta tunnetaan monissa kulttuureissa ja usein sen hallitsijana on ollut miesjumaluus. Esimerkkeinä voisin mainita Haadeksen ja Anubiksen ja "Suuri Metsästäjä". Alamaailma on myös edustanut alitajuntaa. Alamaailma on koettu kulttuurista riippuen joko ihanana paikkana, välitilana elämien välillä tai paratiisi/kurjuus-vaihtoehdot käsittävänä paikkana.

YKSINJUMALA

Yksinjumaluus on mustasukkainen jumaluus. Useinmiten tämä aspekti on nostettu esiin, kun halutaan käyttää valtaa yli toisten ihmisten. Hän on julma jumala ja rankaisee ankarasti totelemattomia. Esimerkkeinä tästä jumaluuden aspektista voi mainita hegrealaisen Jahven ja islamilaisen Allahin. Tämä jumala on erityisesti nk. "leskijumaluus". Koska tämän jumaluudn kulttuurissa Jumalatarta ei tunneta jaa jumaluus yksinäiseksi. Tällaisessa kulttuuripiirissä tietyt Jumalattareen liitetyt ominaisuudet tukahdutetaan ja seurauksena on kurjuutta. Wiccalaisuus ei ole kiinnostunut tästä tuomitsevasta jumalasta.

ANTIJUMALA

Tämä jumaluuden aspekti on juutalaiskristillinen luomus ja häntä kutsutaan yleensä nimellä saatana. Tämän nimen lisäksi hänelle on annettu vanhoja pakanallisten jumaluuksien nimiä kuten Perkele tai kristillinen nimi Antikristus. Kristityt väittävät, ettei Saatana ole jumaluus, mutta he kohtelevat tätä ja käsittävät hänet kuin jumaluuden. Esimerkkeinä islamilainen Iblis ja kristillinen Saatana. Tämä jumaluus esiintyy Yksinjumalan parina ja tämän vastakohtana. Antijumala käsitetään pahana ja Yksinjumala hyvänä. Wiccalaisuus ei ole kiinnostunut myöskään tästä jumaluuden aspektista.

Jumalasta ja hänen aspekteistaan lähemmin kiinnostuneille suosittelen kuitenkin lukemaan Janet ja Stewart Farrarin kirja: Witches' God.