Ghost Rider 2 - Ghost Rider Goes Wild (DVD)

Ensinnäkin, valikko on harmaa ja selkeä, mutta ehkä aavistuksen verran konsolipelimäinen... Itse elokuva koostuu yhdestätoista 'kohtauksesta', joten käydäänpä ne läpi ennen bonuksia.

1. Fast Food Run: Ensimmäinen pätkä on jo ykkösestäkin tuttua tavaraa, eli 'sitä ihtiään'; kovavauhtista, pääosin moottoritiellä tapahtuvaa kohellusta. Kesto n. 7 min.
2. Taunting The Law:  Toinen pätkä keskittyy lähinnä poliisien ärsyttämiseen kaupunkiolosuhteissa. Kesto n. 4 min.
3. Arctic Run: Kesäistä 'kruisailua' moottorikelkalla jossa etusuksien paikalle on asennettu pyörät. Ajelu tapahtuu lähinnä kaupungissa. Kesto n. 3 min.
4. Cop To Cop: Ensin poltellaan kumia tyhjän poliisiauton edessä, jonka jälkeen siirrytään pääosin kovavauhtiseen kohellukseen moottoritielle sekä kaupunkiin. Mielenkiintoisena pikku pointtina pyörästä hävinnee pätkän loppupuolella tyhjäkäynti aiheuttaen mm. moottorin  sammumisen kertaalleen. Kesto n. 12 min.
5. Breaking The Speedlimit: Huumoripitoista polkupyöräilyä prätkätamineissa. Sisältää mm. kisan moottoripyöräpoliisia vastaan. Kesto n. 2 min.
6.

Hayabusa Ride   2:

Koko elokuvan vaikuttavin osuus: nautiskelua MCexpressin turboahtamalla Hayabusalla, josta tehoa irtoaa n. 500 hevosvoimaa ja meno on sen mukaista. Esimerkiksi moottoritiellä toisen prätkän nopeusmittarin näyttäessä noin 290 km/h:n lukemia miltei katteeton Hayabusa ampuu heittämällä ohitse - keula pystyssä! Kesto n. 3 min.
7. Route 73: Kohellusta kaupungilla / moottori- ja maanteillä. Kesto n. 5 min.
8. Close Call: Lyhyt pätkä jossa kaupungilla seisoskelevat poliisit melkein onnistuvat... Kesto n. ½ min.
9. Wheeeeelies: Lähinnä moottoriteillä tapahtuvaa keulimista. Kesto n. 3 min.
10. "GIS:" Getaway In Stockholm tyyppinen juttu, jossa Ghost Rider ajaa Subaru Impreza WRX STi Sedanilla. Kahden auton kohellusta kehäteillä ja kaupungissa. Kesto n. 11 min.
11. Red Star Tattoo: Ghost Rider käy ottamassa 'arvaatte kyllä minkä' tatuoinnin. Kesto n. 2 min.

Ja sitten bonukset:

1. GR-Day: Ghost Rider 2 -tapahtuma. Kuminpolttoa, kiihdytystä, keulimista ja stoppeja. Kesto n. 6 min.
2. Murcielago: Autoesittelytyyppinen juttu, pääosassa Lamborghini Murcielago. Kesto n. 2 min.
3. Route 222: Kohellusta moottoritiellä, kuskina itse päätähti.. Kesto n. 5 min.
4. E12: Moottorikelkat vesiskoottereina sekä kesällä että talvella. Kesto n. 8 min.
5. Fuel Media: Extreme Days II - temppuilua prätkillä + yleistä häröilyä. Kesto n. 7 min.

Lisäksi mukana on kolme traileria 'arvaatte kyllä mistä elokuvasta'. Kaiken kaikkiaan itse elokuva kestää reilut 50 minuuttia ja bonuksista kertyy puolisen tuntia, eli kyseessä on melko sopivan mittainen paketti yhdeltä istumalta katsottavaksi. Kuvanlaatu on pääosin hyvä, mutta pieniä häiriöitä on havaittavissa. Ykköseen verrattuna kamerakulmia on enemmän, mutta onko niistä sitten iloa (lukuun ottamatta tien sivusta kuvattuja) onkin toinen juttu... Tuntuu että itse pyörään riittäisi kaksikin kameraa - toinen tankinpäällä suunta eteenpäin ja toinen jossain takana ja taaksepäin. Juontaja on suosiolla unohdettu ja se on hyvä se. Musiikki puolestaan... Voiko tässä edes musiikista puhua? Järkyttävää 'koulu-tv' tasoista teknojumputusta joka tuo paikoitellen mieleen 8-bittisen Nintendon 'musiikit'. Onneksi se soi taustalla hiljaa häiritsemättä pääosaan nousevaa moottorin ääntä. Ja kaikissa pätkissä musiikki ei edes soi, siitä valtavan suuri kiitos. En käsitä minkä perkeleen takia sitä musiikkia ylipäätään on tämän tyyppisiin pätkiin ängettävä, varsinkaan jos se on tämän tasoista, kun moottorin ääni on kuitenkin sitä parasta musiikkia.

Vielä jos etsitään huonoja puolia ykköseen verrattuna, niin nopeusmittarin lukema näkyy kakkosessa paljon heikommin. Toinen aavistuksen harmittava puute on matkojen ja keskinopeuksien pois jättäminen, ne olisi kuitenkin ollut mukava tietää.

Kaiken kaikkiaan voin kuitenkin luvata, että jos ykkönen iski, iskee kakkonen vähintäänkin yhtä kovaa. Ehdottoman suositeltava hankinta. Itse elokuvasta en oikeastaan muuta vikaa keksi kuin turbotetun Hayabusan jääminen (jälleen kerran) ikään kuin sivurooliin, toivottavasti seuraava elokuva keskittyisi enemmänkin siihen. Ja kaupungilla tapahtuvasta Getaway tyyppisestä autokohelluksesta voi olla montaa mieltä... Itse en arvosta - riskit nousevat mielestäni liian suuriksi kun kohelletaan toistasataa päin punaisia yms. paikoissa joissa suurin osa ihmisistä ei taatusti osaa edes ajatella mahdollisuutta että joku saattaa niin tehdä. Toisaalta en yhtään epäile etteikö moottoripyörälläkin saisi autoilijankin henkeä riistettyä, kun nopeuserot ovat niin suuria kuin tälläkin filmillä ovat. Ykköstä katsellessani ihmettelin elääkö Ghost Rider riittävän pitkään jotta kakkoselokuva valmistuu ja nyt se on täällä ja tässä. Liekö sitten niin että kolmas kerta toden sanoo..? Onnea toivottaen ja kolmosta odotellen, kiitokset hienoista filmeistä!

(4½/5)

 

 

No Mercy

Ja vaihteen vuoksi kotimaista tuotantoa moottoripyöräleffojen saralta. Sisältö on pääasiassa sitä 'tavallista', eli keulintaa, kuminpolttoa, tankin päällä seisomista sekä stoppeja. Tavallaan erittäinkin mielenkiintoista, mutta kun sitä samaa näkee joka saatanan pyöräleffassa, niin se hohto vähän karisee. Toisaalta olihan tässä sellaistakin mitä ei muissa leffoissa ole näkynyt, kuten keulimiset Harrikalla. Lisäplussaa tulee vuosien 1984-1989 väliltä kerätystä, mustavalkoisesta 'Historic Bombers' osuudesta, jonka sisältöön keskittymästä tosin häiritsee aika tavalla järjen päälle käyvä renkutusbiisi. Esihistoriallista aineistoa filmiltä löytyy kuuden minuutin verran.

Ja vielä vähän lisää plussaa jaetaan siitä, että tällä kertaa mukaan on mahtunut nelipyöräisiäkin kulkuneuvoja, jos kohta tietysti niiden soveltuvuudesta pyöräleffaankin voidaan olla montaa mieltä. Joka tapauksessa mä ainakin pidin, erityisesti historia-osuuden asvaltilla hervottoman hienossa sivuslaidissa vetävästä El Caminosta. Lisäksi uudemmissa otoksissa esiintyy kumia polttamassa niin Mustang kuin Porchekin. Mikroautollakin huristellaan, jos kohta sekin tuntuu olevan pyöräleffoissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Lyhyessä väläyksessä nähdään Selkämaan Nitro-Harrikka polttamassa kumia, sitä herkkua olis voinu katsella (ja varsinkin) kuunnella enemmänkin. Muutamia vosujakin on nauhalle tarttunut, tosin vähän 'pakkohan niitä on mukaan saada' -tyyliin.

Lopusta löytyy vielä osuus jenkkilän touhusta, jossa rankaistaankin niin prätkiä kuin kuskejakin oikein urakalla.

Yleisesti ottaen varsin mukava pätkä, jota kuitenkin vaivaa jonkin asteinen yllätyksettömyys ja paikoitellen tasapaksuus; kun tärisevällä kameralla kuvataan herra ties miten pitkään jatkunutta keulimista alkaa siihenkin puutua. Johan Nyqvist aikoinaan totesi että keulimaan pystyy niin pitkälle kuin bensaa riittää... Kuvanlaatu on mitä on, varsinkin hämäräpätkissä vähän turhankin heikkoa. Musiikista vastaa mm. Profane Omen. Yleisesti ottaen leffan musiikki kuullostaa aloittelijoiden vääntämältä örinäheviltä tai sitten turhan pehmolta hempeilyltä.

Mä taas tuomitsin tylysti, mutta toisaalta pitäis ottaa huomioon sekin että harrastelijapohjaltahan tääkin on tehty, mikä tietysti asettaa rajoituksensa. Parempaan suuntaan on joka tapauksessa kotimaisten leffojen osalla menty, nyt mukaan oli mahtunut enemmän vaihtelua ja jopa kaatumisia. Ai niin joo, leffan kesto on 45 minuuttia.

Ps. Yhäkin olen sitä mieltä, että hommatkaa nyt perkele joku 'oikea kuvaaja' ja ehkä jopa 'oikea ohjaaja' ja panostakaa siihen juttuun - tyyliin, kuvakulmiin, vaihteluun, yllätyksellisyyteen, toimintaan jne... Ja kiire pois, aineistoahan vois kerätä vaikka pari kesää ja räjäyttää sitten pankin oikein kunnolla. Yrittäkää saada mukaan vauhtia, sen pitäis tuntua. Ja kiihtyvyys, helvetti, sillähän irroitellaan pyöräleffoissa aivan olemattoman vähän. Musta tuntuu että ne tois leffoihin lisää adrenaliinia, tois voiman esiin. Ja sitten isommat sponsorit vanhojen rinnalle, se ei voi olla mahdotonta mutta se mahdollistais panostamisen musiikkeihin. Crossipuolen leffoissahan on toisinaan ollut kunnon musiikkiakin, Acceptia ja Moonspellia ja vastaavia. Ja onhan suomessakin paljon hyviä bändejä joista vois kuvitella edes joidenkin lähtevän messiin. Ja lopuks leffa maailmanlaajuiseen menestykseen ja sehän olis siinä. Heeei, mä en ton enempää pyydä! :-)

(3½/5)

 

 

Urban Assault (DVD)

Alku lupaa hyvää: kohtalaisen tyylikkään alkuvalikon taustalla soi raskaamman puoleinen rock.

Itse leffan ensimmäinen minuutti tuhlataan mainoksiin. Seuraavien 38 minuutin sisältöä voisi kuvailla sanoilla 'tyypillinen', eli lähinnä sitä pakollista liikenteen seassa keulimista, kuminpolttoa ja tankilla seisomista sekä tietysti 'pakollista' minimoto kikkailua.

Musiikkipuolesta voisi sen verran sanoa että mukaan mahtuu yksi helevetin hywä rock-biisi, loput taas ovat aika tyypillistä tavaraa, osa suorastaan paskaa (kuten esim. Motörheadin Ace Of Space, jonka jokin tuntematon bändi onnistuu raiskaamaan totaalisesti järjettömällä huutamisellaan). Nimekkäimmät leffan musiikista vastaavat bändit lienevät Rob Zombie sekä Megadeth.

No sano suoraan, onko se paska? Ei, kyseessä ei ole paska filmi, muttei toisaalta mikään erikoisen hyväkään. Muutamia mieleen jääneitä kohtauksia leffasta löytyy, kuten hyppääminen tankin istumaan päälle selkä menosuuntaan, vauhdissa tietenkin. Paulyn ja Jolleenin maantiekikkailu 2-päällä. Päällään seisominen penkillä. Muutama hieno otos jossa pyörien tehon, nopeuden ja kiihtyvyyden voi suorastaan tuntea. Viimeinen kohtaus jossa suhteellisen kovaa kohti tuleva prätkä törmää kameramieheen.

Turhin osuus puolestaan on ehdottomasti yli viiden minuutin nopeutettu pätkä joka on kuvattu pyörän perään rakennettuun telineeseen kiinnitetyllä kameralla. Vielä kun musiikkina on hermoille käyvä hevipläjäys, niin sehän on siinä.

Entäpä extrat? Poistettuja kohtauksia löytyy 5 kappaletta, joista paras lienee teiniskeittipunk 'Trash The House' musiikkivideo jossa pistetään talo paskaksi. Prätkiin se ei liity mitenkään. Sitten on helevetin ruman tumman ukon huumoriosuus. Ukko osaa olla ihan aidosti hauska, mutta toimii paremmin lyhyempinä pätkinä itse leffassa. Sen 'viimeisen kohtauksen' kameramiehen ja päin ajaneen prätkäkuskin haastattelu sairaalassa. Tylsää ja turhaa. Leffastakin löytyvä kaatuminen Ducatilla noin 60 km/h nopeudesta. Keskittyy lähinnä kaatumisen jälkeisiin fiiliksiin eikä paljon pisteitä nosta. Ja sokerina pohjalla, se leffan tylsin osuus ilman nopeutusta! Jessus. Muut extrat ovat muutamien kuskien tiedot sekä X-Factorin videoiden esittelyt (???), joista ei kylläkään näy kuin postimerkin kokoiset kuvat kansista...

Eli siis? No, ehkä kuitenkin parempi kuin huonompi, muttei kuitenkaan hyvä. Sellaista keskitasoa jota kyllä katselee ennemmin kuin jääkiekkoa, mutta toisaalta kun kerran Judgement Day:ssa kaikki on jo tehty niin paljon paremmin, niin kannattaako..?

(3½/5)

 

 

GHOST RIDER - THE FINAL RIDE

 

Ghost Rider - The Final Ride on kuvattu Tukholman ympäristössä kesällä 2002. Tätä elokuvaa odotin kuin hullu kuuta nousevaa siitä asti kun latasin trailerin netistä, jonka perusteella kyseessä olisi järjettömän hieno prätkäleffa. Vaan kohtaavatko odotukset ja todellisuus vai kalahtaako kypärä kiveen? Se selvinnee seuraavassa.

 

Ensimmäisenä päästään näkemään suhteellisen kovavauhtinen hyppy moottoritiellä. Sitten päästäänkin itse asiaan: Ghost Rider ajaa kuudenkymmenenkahdeksan (68!) kilometrin matkan moottoritietä Tukholmasta Uppsalaan viidessätoista (15!) minuutissa! Liikennettäkin riittää ja sitä kautta ohituksia. Siis nopeita ohituksia. Paikoitellen tekee suorastaan pahaa kuunnella pyörän moottorin huutavan armoa kierroslukumittarin neulan pysyessä punaisella alueella nopeuden ollessa 299 kilometriä tunnissa herra ties miten pitkään. Keskinopeudeksi kyseiselle "pätkälle" tulee reilut 270 kilometriä tunnissa... Koko ajo on kuvattu vain ja ainoastaan yhdellä pyörään kiinnitetyllä kameralla. Jonkun mielestä tylsää, omasta mielestäni ei. Harmi vaan että ilmeisesti kameran kiinnitys on ollut vähän sitä ja tätä, mutta suurimman osan ajasta kamera tärisee todella pahasti eikä kuvasta tahdo saada mitään selvää. Epileptikot varokoon.

 

Sitten seuraa kuminpolttoesitys kaupungilla, jonka jälkeen hypätään jonkinlaiseen pyörien kokoontumispaikkaan. Siellä jatkuu sama meno; kuminpolttoa, keulintaa ja poliiseita pakoon. Seuraavaksi Ghost Rider koheltaa kaupungissa. Sitten ollaankin taas poliisien kimpussa, omakotitaloalueella josta siirrytään moottoritielle poliisien seuratessa perässä. Moottoritiellä Ghost Rider hidastaa vauhdin olemattomaksi poliisien vilkutellessa valoja ja näytellessä pysähtymismerkkejä, vaan minkäs teet. Sitten lähdetään karkuun jne.

 

Seuraavaksi siirrytään taas järjettömyyksien pariin, eli kierretään Tukholma ympäri. Matkaa kyseisestä, puolenpäivän suhteellisen ruuhkaisessa liikenteessä ajetusta kierroksesta kertyy 55 kilometriä. Tällä pätkällä koetaan myöskin koko filmin kliimaksi, jossa Ghost Rider ajaa kaksikaistaisella tiellä reilua kahtasataa kahden erisuuntiin kulkevan rekan välistä. Muutenkin kyseinen kierros sisältää tylyjä tilanteita. Ei ehkä aivan yhtä itsemurhahakuista kohellusta kuin legendaarisessa "Pascal Pariisin Ympäri" nettifilmipätkässä, mutta suhteellisen sekavaa kuitenkin. Itseasiassa sen verran sekavaa että jään odottelemaan tuleeko enää Ghost Rider kakkosta vaiko ainoastaan hengenlähtö. Tukholman kierros on kuvattu niin tien reunoilta kuin pyörän päältäkin useammalla kameralla ja jälkikin on sen mukaista. Edes tärinää ei esiinny.

 

Sitten palataan vielä moottoripyörien kokoontumispaikalle, jossa Ghost Rider sotkee liikenteen seassa pienellä polkupyörällä mustassa nahkapuvussaan, musta kypärä päässä. Ja tällä kertaa poliisit ovat nopeampia. Lopuksi päästään vielä hetkeksi yli neljäsataa hevosvoimaisen Suzuki Hayabusan kyytiin. Harmi että kyseisellä ajopelillä leikkiminen jää varsin lyhyeen rykäisyyn.

 

Kaiken kaikkiaan varsin hieno filmi, mutta jotenkin tästä jää hieman halpa maku suuhun. Erityisesti ärsyttää musiikki, joka on suurimmaksi osaksi tyhjänpäiväistä ruotsipoppia ja suoraan sanottuna sataprosenttisen sopimatonta tämän tyyppiseen filmiin. Lisäksi ärsyttää kuuluttaja, joka äänestä päätellen on joku silikoniblondi joka lukee suoraan paperista ruotsalaisittain yliäännettyä englantia, kamala yhdistelmä. Filmin kesto on vähän alta tunnin. Vaan kyllä tätäkin voi varauksetta suositella kaikille kovavauhtisten moottoripyörien ystäville. Ehdottomasti.

(4/5)

 

 

FAST BIKES SHOW 3

Tältä leffalta odotin paljon, sillä mikäpä olisikaan upeampaa katseltavaa kuin nopeat katupyörät koheltamassa suurilla nopeuksilla euroopan moottoriteillä. Vaan mikä on totuus tästä reilun tunnin mittaisesta filmistä? No, leffa alkaa bmx -pyörillä(!), joilla leikitään pienellä soramontulla. Hetken päästä tilalle tulee sentään pari crossipyörää, joilla ajelu ei kuitenkaan anna aiheita hurraa huutoihin - sen verran on löysäilyn makua liikehdinnässä.

 

Sitten käydään testaamassa maaratapyöriä (joilla ajellaan todella hitaasti), käydään opettelemassa sladittelua motocrosspyörillä tasaiselle maalle tehdyllä radalla, leikitään moottoroiduilla rullaluistimilla ja -laudoilla ja lopulta päästään radalle isoillakin pyörillä. Kaiken kaikkiaan elokuvan alkupuoli on melkoisen tylsää ja mitäänsanomatonta tavaraa. Kyllähän tätäkin katsoo, ei sillä eikä siksi, mutta mitään riemun kiljahduksia se ei irrota.

 

Sitten päästäänkin asiaan, eli moottoriteille. Kovan vauhdin keulimista, ohittelua, suuria nopeuksia. Ehdottoman upeaa katseltavaa. Lisäksi opetellaan hyppimään silloilta ja mäennyppylöiltä ja se jos mikä on upeaa katsottavaa. Välillä poltellaan kumia Eiffel-tornin edessä ja hetken aikaa leikitään muutenkin Pariisissa.

 

Loppupuoli muuttuukin taas tylsemmäksi; kyse on lähinnä kolmen, myöhemmässä vaiheessa kahden matkamoottoripyörän testistä vuoriston serpentiiniteillä. Onhan näissäkin hyvät hetkensä, mutta varsinkin prätkään kiinnitetyn kameran kuvanlaatu on todella heikko, jonka ansiosta kuvasta ei toisinaan saa mitään selvää. Muutenkin alle sadankahdenkympin nopeudet tuntuvat leffan keskivaiheen nopeuksien jälkeen jokseenkin tylsistyttäviltä.

 

Vaan vielä on koko elokuvan ehdottomasti ärsyttävin asia kertomatta: KUULUTTAJA. En ole ikinä-koskaan-milloinkaan kuullut missään niin elämäänsä kyllästyneeltä kuullostavaa kuuluttajaa! Musiikistakaan ei liiemmältä puhua kannata... Mitään sanomatonta, jos kohta tavallisuudesta poikkeavaa paskaa.

 

Ei mikään mahdottoman hyvä video, jos kohta ei huonokaan, sillä keskivaiheen kovavauhtiset moottoritieosuudet sekä kovavauhtiset hypyt pelastavat paljon, niiltä osin täydet pisteet. Kokonaisuutena puolestaan:

(3/5)

 

 

JUDGEMENT DAY

No niin! Tässä on ehkä tähän asti näkemistäni pyöräleffoista paras, eli vuoden 2001 tuotantoa oleva Judgement Day. Reilu tunti täynnä kaikkea sitä mitä hyvältä pyöräleffalta voi odottaa; vauhtia, keulimista, uskomattomia stoppeja, perässä roikkumista, kaatumisia ja tietysti naiskauneutta. Erikseen pitänee vielä mainita suomessakin, ainakin Alastaron moottoriradalla vieraillut ruotsalainen Sune Anderson. Filmin ajelut tapahtuvat suurimmaksi osaksi yleisillä teillä ja pyörinä ovat tehokkaat katu- ja stuntpyörät.

Musiikillisesti leffan alkupuoli antaa odottaa hyvää; alussa soi kunnon tunnelmannostatusklassinen, josta siirrytään pianolla säestettyyn ns. "vanhan ajan neekeriblues" tyyppiseen biisiin, joka on aivan helevetin tarttuva zipale. Tätä seuraa psychobilly tyyppinen rock'n roll revitys, mutta sitten tapahtuukin pudotus normaalien pyöräleffojen perisyntiin, eli kirosanaan nimeltä tasapaksut nu-metal-rääky -viritelmät. Onneksi sentään Psychobilly tyyppistä rokkia on loppuleffaankin saatu sisällytettyä. Ja onhan siellä seassa kotimaista Darudeakin.

Kaiken kaikkiaan helevetin hieno video.

(5/5)

 

 

TERRAFIRMA 4

Terrafirma 4 käsittää tyylikästä, crossipainotteista kohellusta metsissä, aavikoilla, vuoristossa ja kyllähän tässä "rantojakin raiskataan". Pääosin ajellaan crossipyörillä, mutta onpa mukaan ängetty trialia ja jopa lumilautailua! Maisemat ovat upeita ja hypyt suorastaan käsittämättömiä. Ja onhan mukana kaatojakin.

Musiikki puolestaan ei aihetta kehuihin anna, sillä tasapaksut rääkymetal / räp -biisit seuraavat toisiaan. Lisäksi miinusta pitää antaa filmin pituudesta, tai itseasiassa lyhyydestä, sillä kokonaiskesto on vain vähän reilut puoli tuntia.

Miinuksistaan huolimatta varsin hieno video.

(4/5)

 

 

CRUSTY 4

Crossipainotteista kohellusta, temppuilua, mielettömiä hyppyjä sekä tietysti karuja kaatumisia. Lisäksi välillä hypitään maastureilla aavikolla, kohelletaan Cadillaceilla (aavikolla), kidutetaan mikroautoja ja moottorikelkkoja ja pidetään muuten vaan hauskaa. Huumori onkin yksi tämän videon parhaista puolista. Pääosin kohelletaan jenkeissä, mutta Ranskassakin käydään. Kaiken kaikkiaan maisemat ovat varsin upeita.

Toinen suuri plussa tulee musiikista, josta osa on varsin hyvää, kuten Metallicaa, Acceptia ja Moonspelliä. Tietysti mukaan mahtuu myös sitä pakollista nu-metal tyyppistä paskaa.

Videon pituudesta voisin taas valittaa, tämäkään kun ei kestä neljääkymmentäviittä minuuttia pidempään. Joka tapauksessa hyvä valinta crossin ystäville.

(5/5)

 

 

POWER 2

Seuraavaksi noin neljäkymmentä minuuttia kotimaista bomber meininkiä, eli kohellusta yleisillä teillä, keulimista, stoppeja, kumin polttoa ja todella kovia nopeuksia. Jostain syystä kaatumisia ei ole filmille tarttunut lainkaan. Suomalaiset lienevät liian hyviä kuskeja kaatuakseen, kenties..? Kuvanlaatu jättää paikoitellen vähän toivomisen varaa. Samoin kuin musiikki, joka on mitäänsanomatonta rokin rämpytystä. Pyörät ovat nopeita katupyöriä, jos kohta välillä ajellaan minimotoillakin. Kiihdytyskisoissakin käydään. Eikä huumoriakaan ei ole unohdettu; filmillä sekaannutaan ampiaiseen ja mittaillaan peniksen pituutta rullamitalla minkä lie pankin edessä keskellä kirkasta päivää...

Kaiken kaikkiaan varsin hieno pätkä. Kotimaisuus on tietysti plussaa, mikäpä sen mukavampaa kuin bongailla tuttuja paikkoja. Tosin ainoa varmasti tuttu paikka on Lahden läpikulkutie, jossa ohitellaan autoja keula pystyssä yms... Tästä on hyvä jatkaa; videolle lisää pituutta, vähän enemmän vaihtelua, paremmat musiikit ja kuvanlaatu niin johan irtoaa.

(4/5)

 

 

SLEDNECKS Y2K

Sitten siirrytäänkin moottorikelkkojen pariin. Leffa sisältää kaikkea mitä tälläisen leffan kuvittelisikin sisältävän, eli järjettömän pitkiä/korkeita hyppyjä, pudottautumisia, vedessä ajelua, kelkkakisoja, mäkikisoja ja kaatumisia. Musiikki on pääosin sitä tyypillistä rääkymetallia sekä Offspring tyyppistä pehmopunkkia. Yleistä häröilyäkin on mukaan saatu mahdutettua vähäsen esim. vaaleanpunaisen pantterin sekä vähäpukeisten naisten muodo(i)ssa. Välillä kelkkailun katkaisee ajelu motocrosspyörillä, vesiskoottereilla ja aavikkoautoilla. Ja voihan tätä leffaa katsomalla oppiakin jotain; nimittäin sen, että tasaiselle laskeutuminen on yhtä kuin murtunut selkä. Ihan ok leffa. Toisaalta hieman hengetön, toisaalta helvetin hieno. Ne, joille moottorikelkkailu on nimenomaan se juttu, voivat surutta lisätä pisteisiin ainakin yhden pisteen.

(3/5)

 

 

WRECK AND ROLL II

Lisää moottorikelkkoja. Ja varsinkin kaatumisia moottorikelkoilla. Tässä leffassa kaadutaan metsissä, vuorilla, lumella, jäällä, vedessä, yöllä, päivällä, kelkkakisoissa, mäkikisoissa, stadionkisoissa,... Karkeasti arvioiden tässä leffassa kaadutaan noin viiden sekunnin välein. Musiikki on pääosin yllättävänkin hyvää rokkia. Yhteenveto: melkein tunti hauskaa aivot narikkaan viihdettä.

(4/5)

 

 

Takaisin