Demoarvio:: Migraine, demo 1997

VESTIGIA TERRENT sitten otti ja muutti nimensä GRAINIKSI. Samalla linjaa on rukattu melodisempaan suuntaan ja mukaan on otettu toinen kitaristi (intialaissyntyinen by the way) Michael Dass. Demo on kaksijakoinen, toisaalta on biisit "The Way" ja "A Piece of Blue Sky", jotka edustavat sitä, mihin VESTIGIA jäi. Toisaalta taas biisit "Within Me" (jossa tarttuva kertosäe) ja "Until the Dawn" edustavat luvattua uudistumista. Kuitenkin tästä demosta jää hieman sellainen välityön vaikutelma siirryttäessä VESTIGIA TERRENT:n ajoista tulevaan, ehkä selvemmin vanhasta materiaalista poikkeavaan matskuun. Soitto on tutun ammattitaitoista ja tuotanto selvästi paras, mitä bändillä on ollut. Myös entisaikojen heikoin lenkki eli laulu tuntuu paranevan nauha nauhalta, eikä siinä puolessa ole enää pahaa sanottavaa. Mutta ei kai tässä sitten muuta kun jäädään odottelemaan miltä GRAIN -vuosimallia -98 tulee kuulostamaan.

Demoarvio: DIABLO BROTHERS: Aggressive Machinery, demo 1997

Heti alkuun on todettava, että tässä meillä on käsittelyssä Suomi -metallin historian paras asenne-metal demo. Tämän erinomaisen nauhan takaa löytyy kaksi ex - ARMATAGE -miestä, joten laatua ei tarvitse ihmetellä. ARMATAGEHAN oli myös hyvä omalla alallaan, eli tollasesa KREATOR -tyyppisessä mättö -thrashissa. Nopeutta on niistä ajoista pudotettu, mutta raskautta on tullut monta tonnia lisää. DIABLO BROTHERSIN, kuten muidenkin asenne-metal -yhtyeiden viehätys perustuu raskaisiin ja päällekäyviin kitarariffeihin. Kitarat ovatkin tarttuneet tälle demoille nautittavan tuhdeille saundeille. Se, että asenne-metallissa korostuu kitaroiden merkitys, tekee tästä musasta aika yliherkän huonoille livesaundeille, millaiset esimerkiksi oli Nummirockin keikalla. Kun kitarat kuului huonosti, niin siitä keikasta ei saanut oikein mitään irti. Tällä nauhalla saundit on joka tapauksessa kohdallaan, joten voinkin suositella tätä kaikille hyvän musiikin ystäville.

Takaisin valikkoon