Nimi: Lugh Shemen Dolosus
Lugh Dolosus on miehen käyttönimi ja Shemen arvokkaampi nimi, kuten metsäläisille on tapana antaa. Dolosus puolestaan on latinaa ja tarkoittaa "epärehellinen,
kavala, ovela, petollinen". Lugh tarkoittaa valoa.
Kutsumanimi: Lugh
Rotu: Metsäläinen
Ammatti: Palkkasoturi/välikäsi; työssään tunnettu ja piireissä kunnioitettu
Ikä: 86 vuotta
Skp: Mies
Mitat: 175/65/-
Syntymäpäivä: 23. toukokuuta
Elementti: Maa
Taikuusaste: 5
Lughin magia on hyvin tyyppillistä metsäläistaikuutta. Hän osaa käyttää kasveja ja erityisesti metsää taikuudessaan. Lugh ei ole varsinaisesti erikoistunut mihinkään, eikä hän hallitse perustaikojen lisäksi oikeistaan mitään erikoista.
Ase: Palkkasoturina Lughilla on aika mittava asevarasto. Hänen suosikkiaseensa ovat kuitenkin hieman sapelia muistuttava enemmän veitsen mallinen miekka ja kaksi heittotikaria piilotettuna toinen käsivarteen hihan alle laitettavassa koteloon, toinen saappaan varressa. Tietysti miehellä, kuten kaikilla itsesuojeluvaistoa omistavilla olennoilla, on hopeinen vaarna aina mukana. Satunnaisesti hänellä saattaa olla mukanaan myös tummapuinen pitkä jousi ja nuoliviini. Selkokielellä sanottuna, Lugh on lähes aina hampaisiin asti aseistettu. Hänen kaikissa aseissaan on metsäläisille tyypillisiä kiehkuroita, mutta maagisia ne eivät ole.
Perhettä:
Isä - Syrol Dolosus; asustelee jossakin päin vuoriston laakson metsikköä. Hän ei tiedä eikä välitä poikansa tekemisistä, eikä taida edes tietää olevansa isoisä.
Äiti - Iluvia Dolosus; hiidet surmasivat naisen jossakin pikkukahakassa aikoja sitten.
Sisar - Mana Dolosus; Puhdistusryhmäläiset surmasivat naisen muutama vuosi sitten.
Sisarenpoika - Roy Dolosus; kiertelee ympäriinsä lääkäriksi opiskellen
Kumppani - Lilja Ronda
Poika - Wendell Dolosus
Asuinpaikka:
Lugh asustaa Mihrasissa, joen itäpuolella kuusihuoneisessa tummassa puutalossa, jossa on muutama iso ikkuna. Talossa on kaksi kerrosta joista yläkerrassa on makuuhuone ja parvi ja alakerrassa takkahuone, keittiö, kylpyhuone, ruokailuhuone sekä pienempi makuuhuone. Talon kyljessä on myöskin kahden hevosen talli, jossa Lugh säilyttää uskollista harmaata tammaansa. Tyyliltään rakennus on melko tavanomainen, mutta metsäläisten arkkitehtuuri näkyy joissakin pienissä yksityiskohdissa. Lisäksi talon kylkeen on kasvanut kiinni tammi.
Luonne Tiivistetysti: Lugh on ulospäinsuuntautunut, käytöstavat hallitseva mies, johon on helppo luottaa, jos hän niin tahtoo. Hän ajattelee paljon, muttei aina ajattele tai muista oikeita asioita. Hän on myös jokseenkin nenäkäs (kuten kaikki Dolosukset). Työssään Lugh pyrkii aina täydellisyyteen.
Luonne (pitkä versio): Lugh ei juurikaan poikkea metsäläisten perusluonteenpiirteisä. Hänen pinnansa on lähes sietämättömän pitkä, eikä sitä saa helpolla poikki. Mies viihtyy parhaiten metsissä, mutta muista rotunsa edustajista poiketen hän ei kavahda aukeita alueita tai laajoja vesistöjä. Itse asiassa meri on miekkosesta kovin kiehtova. Ammattinsa tähden Lughista on muokkautunut maltillinen ja kokeilunhaluinen. Hän ei pelkää ottaa vastaan uusia haasteita, eikä säikähdä vaikeitakaan esteitä. Päämääränsä pyrkiessään hän menee vaikka läpi harmaan kiven niittäen kaikki eteensä astujat.
Lugh pelkää verta tai tappamista ollenkaan. Hän ei vain ymmärrä, mitä hienoa on teurastaa vastaantulevia olentoja aivan tuosta vain. Herra mieluummin tekee siitä "henkilökohtaista", mitä lie sillä tarkoittaakaan. Vaikka Lugh ei saa tunnontuskia satuttaessaan muita, ei hän niin syyttä suotta tee - yleensä. Lievästi sadistinen metsäläinen pitkästyy ilman kunnon toimintaa helposti ja tylsistyessään moni on vaarallisempi kuin vihaisena.
Lughia ei kannata suututtaa, sillä hän on leppymätön ja vaarallinen vihollinen, jos vihollinen sattuu tielle siis. Tosin hänen suututtamiseen tarvitaan ainakin puoli ihmisikää ja täydellinen asialle omistautuiminen. Hänellä on pitkä ja valokuvantarkka muisti ja suhteellisen realistinen maailmankuva ja hän kunnioittaa metsien lisäksi lähes kaikkea, mitä näkee. Lughin mielestä kuolema ei suinkaan ole paha asia, joten jonkin olennon surmaaminen ei ole hänelle paha teko, eikä mies edes tapa muuta kuin pakkotilanteissa (vahinko on aina pakkotilanne, myös tahallinen semmoinen). Lugh on nokkela ja omapäinen, mutta ei yleensä välitä käyttää harmaita aivosolujaan. Suututtumisen lisäksi Lughia on vaikea saada nolostumaan. Käytöstavoiltaan Lugh on lähes täydellinen seurapiirihai, ainakin niin halutessaan.
Ulkonäkö:
Kroppa - Lugh on melko pitkä, ainakin metsäläisten mittapuulla. Hän on solakka, mutta lihaksikas.
Hiukset - Lughilla on pitkät, lähes takapuolelle ulottuvat vaaleat hiukset. Useimmiten hiuksissa on yksi tai useampi palmikko, mutta muuten ne ovat aina tilanteen vaatimalla tavalla. Pituutensa tähden lähinnä letillä tai ponihännällä.
Silmät - Miehen silmät ovat tyypillisesti hiukan vinot ja hiukan kissamaiset. Väriltään silmät ovat raikkaan vihreät. Hänellä on tummat ripset ja kapeat, kullanruskeat kulmakarvat.
Iho - Iho on sileä ja vaalea. Metsäläisille tyypillinen kuviointi erottuu pehmeän vaaleasta ihosta tummempana, hieman kultaan vivahtavina, rantuina. Lughin kuviointi on hyvin kiehkuraista, eikä yhteläisiyyksiä puiden lehtiin ole juuri ollenkaan. Korvat ovat suipot ja vasemmasta korvasta puuttuu pieni pala.
Ääni - Herran ääni on korkeudeltaan keskitasoa ja sävyltään melko tumma. Hänen äänensä katoaa herkästi epävakailla säillä (kuten keväällä ja syksyllä), ja utuisuutensa tähden normaalista puheäänestä saattaa olla vaikea saada selvää kovassa hälyssä.
Vaatetus - Lugh suosii käytännön läheisiä vaatteita; tavallinen pellavatunika, jonka päällä joskus paksu liivi, joustavat housut ja saappaat, Pitkä viitta ja joskus kynsikkäät, kaulaliina tai huivi sekä päässään hattu tai huivi. Väreinä hänen vaatteissaan näkyy kaikkea laidasta laitaan. Talven tullen mies myöskin suosii pitkähköjä takkeja ja pitkiä saappaita. Myöskään hansikkaat eivät ole tavattomat. Mitään ylimääräistä vaatteissa harvoin on, joten vaikka Lugh onkin varoissaan, moni ajattelee hänet vain kulkurina.
Korut - Lughin molemmat korvat on lävistetty lähes kokonaan ja koruina on erilaisia renkaita ja palloja. Miehellä on vasemman (eli sen nelisormisen) käden yhdessä sormessa malakiittisormus ja oikean käden pikkusormessa hopeasormus, johon on kaiverrettu metsäläiskiehkuroita. Kaulassaan miehellä on musta ketju, jossa killuu lehdenmuotoinen riipus. Riipuksen materiaalista edes Lughilla itsellään ei ole mitään aavitusta.
Tatuoinnit & arvet - Oikean käden kämmenselässä on palkkasoturien tunnustatuointi (skorpioni). Arpia löytyy hieman ympäri kehoa, mutta suurin osa niistä ei näy enää kuin himmeästi jos ollenkaan normaalin ihokuvioinnin lomasta.
Fanart
Kiitokset tekijöille.
Menneisyys:
Lugh syntyi jossakin Vesiputouksen tietämillä ja poikaa kasvattivat äitinsä ja isänsä lisäksi myös vetehisiä. Pojasta tuli viisas nuori mies. Hiidet surmasivat hänen äitinsä ja sisar lähti samoihin aikoihin etelään "onneaan etsimään". Isä ja poika jäivät kahden, ja miehet lähtivät hekin putouksen metäläisten seuduilta. Lughin isä lähti lopulta omille teilleen, eikä poika ole varma jättikö isä hänet tahallaan jälkeen vaiko vahingossa. Nuori mies vaelsi Laguuniin ja näki ensimmäistä kertaa meren. Hän viipyili sillä seudulla vuosia ja kuunteli saarelle saapuvia ja antoi heidän opettaa poikaa.
Lapsen kengistä kasvettuaan Lugh suuntasi askeleensa pohjoisemmaksi. Hän oppi Pohjoisessa metsässä ja sitten vuoristossa taistelemaan entistä hiotummin ja iskemään tarkemmin. Tietysti sikäläiset koulutusmenetelmät eivät ihan vastanneet niitä "lasta ei saa lyödä"-menetelmiä, mitä yleensä yhteisöissä käytetään. Nuorukaista opetuksen ohella potkittiin, hakattiin, ruoskittiin, haukuttiin, lyötiin ja peloteltiin. Sen ansiosta Lughin kivunsieto kohosi huippuluokkiin, mutta kylkiäisenä nuori metsäläinen tykästyi itsekin satuttamiseen niin itsensä kuin muidenkin.
Lughista tuli palkkasoturi, täysin puolueeton ja säälimätön, ja tietenkin loistava siinä mitä tekee. Ainoa mitä hän ei suostu satuttamaan ovat lapset. Sitä hänen moraalinsa ei kestä. Nuorukainen muutti Mihrasiin ja asettui ainakin joksikin aikaa aloilleen. Tai, no, siellä hänellä on koti johon hän aina palaa, mutta yhä miekonen käy vaeltelemassa ympäri Lyrathia. Hän on edelleen aika nuori, eikä tahdo haaskata sitä kotona mädäten.
Pelissä tapahtunutta:
Enimmäkseen työnsä takia Lugh on lähinnä matkustellut ympäri Lyrathia tehden aina niitä töitä, joita on ollut tarjolla. Uskaltautuipa mies jopa gorgonien luokse käväisemään.
Muutosten aika alkoi hyvin ikävästi: hänen sisarensa kuoli. Nainen tapettiin, ja Lugh sai perinnöksi sisarenpojan, Royn, huoltajuuden. Wohoo. Palkkamiekka ei erityisesti asiasta innostunut, mutta hän kunnioitti Manan tahtoa, vaikka poikaolikin suhteellisen rasittava teini.
Ratkaisu saapui pian. Roy jäi kouluttautumaan parantajaksi erään lääkärin luokse, ja vaikka Lugh hieman miestä epäilikin, hän antoi pojan jäädä miehen luokse. Vaikka Roy ei sitä tiedä vieläkään, Lugh maksaa mieluusti eräille henkilöille, että he käyvät vilkaisemassa kuinka poika pärjää ja kertovat siitä Lughille. Hän on loppujen lopuksi hyvä eno, eikä tahdo Roylle sattuvan mitään pahaa.
Uusin mutka Lughin elämässä on tullut ilmi ihan viime aikoina. Yksi hänen työnantajistaan inhottaa Lughia suunnattomasti, mutta kyseinen henkilö maksoi hyvin, joten palkkamiekka teki hammasta purren, mitä käskettiin. Työtehtävästä vapauduttuaan hän ei tahdo enää olla missään tekemisissä sellaisen miehen kanssa. Mutta kuinkas sitten kävikään. Lughin herrasmiespuoli kieltäytyy ehdottomasti jättämästä työnantajan orjuuttamaa, pettämää, raiskamaa ja muutekin alistamaa naista pelastamatta, joten hän teki eräänlaisen sopimuksen työnantajansa kanssa. Nainen olisi hänen niin kauan kuin hän olisi kartanossa. Kuitenkin Lughin työtehtävä päättyi, ja nainen jäi ukkelin armoille. Tosin Lugh ei tiennyt tätä, koska oli luullut naisen päässeen vapaaksi.
Samaisen orjattaren, Lilja on hänen nimensä, palkkasoturi pelasti juuri lammesta hukkumasta pakoyrityksen jälkeen. Neitonen jäi asustelemaan Lughin kanssa ja pariskunnalle on tullut jälkikasvua. Tosin tuskin edes perheenlisäys saa paantunutta palkkasoturia lopettamaan töitään.
Taitoja:
Kuten kaikki metsäläiset, osaa Lughkin keskustella puiden kanssa. Tietenkin palkkasoturina mies osaa käytellä aseitaan mainiosti ja hänellä on korkea kipukynnys ja kestävyytensä huippuloukkaa. Lugh osaa soittaa suunsa lisäksi myös viulua.
Nippelitietoa:
♦ Ei osaa sanaakaan haltioiden kieltä, vaikka vuoristossa haltiat häntä kouluttivat.
♦ Osaa puhua sujuvasti neljää eri kieltä äidinkielensä lisäksi
♦ Tyypillisesti ihastuu helposti, mutta hänen ei tiedetä todella rakastuneen koskaan, mutta mistäs sen tietää. Lugh inhoaa rakkauden myöntämistä.