player: Himwath - rpg: Lyrath - fanstuff: allowed
Päivitetty - 28.1.2009

Koko nimi: Roy Gabriel Braonán Dolosus

Roy ("punainen" tai "kuningas") on pojan yleisin käyttönimi. Gabriel on hieman harvinaisempi käyttönimi. Enimmäkseen sitä käytetään pojan ärsyttämiseen ja sen sellaiseen. Braonán ("suru") on metsäläisnimi, jota käyttävät toiset metsäläiset ja ne, jotka haluavat hellitellä poikaa. Dolosus ("petollinen, kavala, epärehellinen, ovela") on sukunimi. Poika tahtoi ottaa itselleen äitinsä tyttönimen, ja olisihan se joka tapauksessa Dolosus kun poika kerta on enonsa vastuulla.

Kutsumanimi - Lähinnä Roy

Rotu - Vampyyri
Alkuperäinen rotu - metsäläinen
Asema - kisälli (lääkärin/parantajan)
Ikä - 17 vuotta
Sukupuoli - Mies
Mitat - 170/61/-
Syntymäpäivä - 19.8
Elementti - Tuli
Ase - Yksinkertainen vaaleateräinen veitsimäinen miekka. Taiaton, mutta terävä ja kestävä. Royn tuntien pöllitty jostakin

Asuinpaikka - Mutkien ja sattumusten kautta ei asu vakituisesti missään, vaan kiertelee kulkurina paikasta toiseen. Tahtoisi kyllä asua, mutta ei vielä rohkene asettua aloilleen.

Taikuusaste - 6
Magiaa -
Taikuusaste on noussut pojalla lyhyessä ajassa melko paljon, koska Royn vampyyripuolisko alkaa saada sijaa sekä fyysisessä että psyykkisessä mielessä ja pojan koulutus tuo hänelle lisää tietämystä taikuudesta. Royn magian käyttö on enimmäkseen hoitomielistä, mutta kaikki magia hoitamisen ulkopuolella... no, Roy on aika onneton niissä hommissa.

Perhe:
Äiti - Mana oli tiukka, mutta huolehtiva metsäläinen etelän vihreistä metsistä, mutta hän kuoli puhdistusryhmän miekkoihin.

Isä - Tästä metsäläisherrasta ei ole tietoa, eikä Roy itse välitä asiasta pätkääkään. Miksi hän etsisi käsiinsä jonkun niin vastuuttoman, ettei edes tiennyt että hänellä oli poika?

Eno - Palkkasoturi Lugh Dolosus on Royn eno, ja alunperin Manan jäämistöstä huolehtivat ystävät tyrkkäsivät nuoren vampyyrin Lughin huostaan. Eno ei oikein pitänyt ajatuksesta, eikä pitänyt Roykaan, mutta molemmat tulivat jotenkin toimeen olosuhteiden pakosta.Tätä nykyä Roy ei tiedä enonsa elämästä yhtikäs mitään, ellei lukuun oteta joitain huhuja, joita poika silloin tällöin kuulee, ja se riittää hänelle vallan mainiosti.

Kulta - Fay Valerius nappasi Royn mielenkiinnon juhlissa. Sen jälkeen haltiapojalla on ollut ihan erityinen paikka hänen mielessään.

Luonne -
Pahimpien murkkuvuosien alkaessa jäädä taakse Roy on päässyt yli aikaisemmasta ujoudestaan, ja Lyrathin koulutettua pojua kovalla kädellä hän ei myöskään ole enää niin sinisilmäinen kuin ennen. Sen sijaan koppavuus ja minä-auon-päätäni-vaikka-saisinkin-sen-takia-turpiini -asenne on yhä tallella. Roy ei ole hiljainen, eikä hirveä lörppökään, mutta hänelle ei tuota vaikeuksia puhua vieraiden olentojen kanssa kummallisissa tilanteissa. Sanojaan poika ei juurikaan harkitse, vaan hän tykkää elää spontaanisti. Liika suunnittelu kuulemma vie kaiken mielenkiinnon maailmasta. Poika on myös jättänyt liian synkistelyn taakseen eikä enää tahdo voivotella surkeaa kohtaloaan. Oikeistaan hänellä menee hyvin: hänellä on ystäviä, tuttavia, ammatti, johon kouluttautua, vihollisia, rahaa silloin kun hän sitä tarvitsee ja oma kulta kainalossa. Miksi poika siis valittaisi?

Jos Royta aikoinaan kuunneltiin ja pidettiin fiksuna, nykyään häntä pidetään lähinnä rasittavana, eikä monikaan usko pojan oikeasti tietävän aioista: kunhan vain puhuu lämpimikseen. Asia valitettavasti tuppaa välillä olemaan näin, sillä ylpeänä nuorena miehenä Roy ei mieluusti myönnä tietämättömyyttään. Ellei kyse ole parantamisesta tai lääkärihommista, silloin hän on todella innokas oppimaan kaikkea uutta. Todettuaan, ettei erakkoelämä ole häntä varten, Roy on alkanut pitämään huolen myös hänelle tärkeistä henkilöistä. Tosin, hänen läheisensä osaavat yleensä pitää huolta itsestään ja siinä sivussa Roystakin. Sen sijaan ventovieraita kohtaan nuori vampyyri ei yleensä tunne empatiaa, mutta toisaalta ei kauhean mielellään tapa kanssaeläjää. Verenjuominen on eri asia. Poika nimittäin karttaa eläinten verta, eikä surkuttele turhia juodessaan ihmismäisten olentojen verta.

Roy on näppärä käsistään ja yksi pojun pahoista tavoista onkin pienimuotoinen näpistely. Hän ei varsinaisesti ole varas, mutta ottaa mielellään itselleen "matkamuistoja" käydessään jossakin hiukan erikoisessa paikassa. Yleensä vampyyri myy ne eteenpäin, mutta hänellä on pari esinettä, joista hän ei suostu luopumaan. Hän pitää myös korttipeleistä. Tosin poika huijaa säälimättä ja lähes aina, sillä hänestä huijaaminen kuuluu korttipeleihin. Rehellisessä pelissä olisi loppujen lopuksi kyse ainoastaan onnesta. Roy pitää myös musiikista ja taikuudesta, mutta kumpaakaan hän itse ei varsinaisesti harrasta. Kunhan vain arvostaa niitä.

Ulkonäkö -
Kroppa: Roy ei ole kovin pitkä, mutta se ei ole metsäläisille tavatonta. Tosin pojan uskotaan vielä kasvavan "vampyyrin mittoihin". Kukaan ei ole koskaan kuullut lyhyestä vampyyristä, oli tämä sitten ollut mikä hyvänsä kuolevaisessa elämässään, joten todennäköisesti Roy kasvaa vielä pituutta. Ruumiinrakenteeltaan hän on melko solakka, mutta poikaa ei silti voisi sekoittaa haltiaan tai ihmiseen.

Iho: Royn iho on kalpea ja hänen metläiskuviointiaan ei juuri enää näe. Se ei ole niin tumman kullan värinen kuin silloin kun poika oli nuorempi. Tietenkin hänellä on toisessa kädessään vain neljä sormea, kuten metsäläisillä on.

Vaatetus: Hänen vakioasusteihinsa kuuluu kaulassaan roikkuvat pari koristeketjua ja entiseltä opettajaltaan saama/varastama koru sekä tietysti Faylta pöllitty saatu riipus, jossa on sininen kivi. Muuten pojun vaatetus vaihtelee tilanteen ja varallisuuden mukaan, mutta se on lähes aina peittävää (sattuneesta syystä), eikä sisällä juurikaan ylimääristä tilipehööriä.

Kasvot: Royn kasvot ovat kapeat. Hänen korvansa ovat suipot ja oikea korva on lävistetty muutamalla kultaisella tai hopeisella renkaalla.

Hiukset: Puolipitkät kerroksittain leikatut hiukset valuvat väkisinkin näkökentän eteen. Ne ovat juuri tarpeeksi pitkät, jotta Roy tarpeen vaatiessa saa ne pensselimäiselle ponihännälle niskaan. Hiukset ovat kaksiväriset, vaaleat juuresta ja tummenevat mustiksi latvoja kohden.

Silmät: Roylla on eloisat ja kirkkaat silmät. Ne ovat myös tyypillisesti vinot ja niistä toinen on meripihkan värinen ja toinen vihreä. Hänen ripsensä ovat tumman vaaleat.

Arvet/ tatuoinnit / lävitykset: Pikkunirhamia Roylla on aika ajoin ympäri kehoa, mutta pienimmät haavat eivät jätä arpea hänen vampyyrin nahkaansa. Yksi tunnusomaisimmista arvista löytyy pojan vasemmasta poskesta. Se alkaa korvankärjen edestä ja loppuu alahuulen reunaan. Tosin, kyseinen arpi alkaa olla hyvin haalea, eikä sitä juurikaan erota ihosta. Sen sijaan näkyvin jälki on Royn rintakehän vasemmalla puolella oleva hiukan rönsyävä arpi, joka tuli eräästä vaarnamaisesta iskusta. Tatuointeja tai lävistyksiä pojalla ei ole, ellei lasketa rei'itettyjä korvia. Muut jutskat: Hänen purukalustonsa on helmenvalkoinen ja hyvässä kunnossa. Pehmoiset huulet ovat kalpeudesta johtuen hiukan harmahtavat. Nuoren miehen ääni ei ole vielä ihan yhtä utuinen kuin aikuisilla metsäläisillä, mutta siinäkin on jo tiettyä mystisyyttä. Pojan katoaa myöskin herkästi, jos hän puhuu paljon tai jos on ollut epävakaita säitä. Royn ääni on myös melko karhea ja huomattavasti puhdasta metsäläistä voimakkaampi (Royn äänen voi mieltää samankaltaiseksi kuin Lauri Ylösen.)

Galleria:

Fanart
Suurkiitos kaikille. Olette ihania!


Menneisyys -
Roy syntyi Manalle niihin aikoihin kun naisella oli käsittämätön vauvakuume. Ihan pikkuisena pojassa ei ollut mitään poikkeavaa ja tämän kaksoivelikin kuoli kuten pitääkin. Hieman vanhemalla iällä poika otti sukunimekseen äitinsä tyttönimen, eikä suostunut käyttämään isänsä nimeä. Kaikkien oli kyllä myönnettävä, että Dolosus kuvasti hiljaista, hyväsydämistä poikaa todella huonosti. Rpy kasvoi äitinsä hellässä huomassa, mutta koska Mana itse oli varsin kuumapäinen nainen, hänen kasvatosmetodinsa muokkasivat Roysta vaeltajan alun; poika osasi tehdä käsillään ja mielellään paljon. Äitinsä harmiksi poika ei koskaan kiinnostunut taikuudesta niin paljon kuin olisi ollut hänen kyvyilleen suotavaa, vaan Roy keskittyi mieluummin kaikkeen muuhun. Toki taikuus ja magian käyttö häntä kiehtoivat ja hän opiskelikin pari vuotta erään velhottaren luona, mutta kyllästyi pian koko puuhaan ja päätti, ettei hänestä ikimaailmassa tulisi minkään sortin taikuria.

Pojan ollessa 10-vuotias hän kuljeskeli itsekseen vaarallisille alueille ja joutui vampyyrien kynsiin. Hänen äitinsä ja äitinsä ystävätär saivat pelastettua säikähtäneen, mutta edelleen vastaan pyristelevän pojan. Valitettavasti vampyyrit olivat jo ehtineet juoda Royn verta. Vampyyrien jäljiltä Royn poskeen jäi ohut arpi. Toiset metsäläiset olisivat halunneet surmata nuoren vampyyrimetsäläisen, mutta Mana ei antanut poikaansa vihaisten metsäläisten kynsiin. Pikkuhiljaa tilanne rauhoittui, mutta Roy, jolla oli ollut kavereita ennen tapaturmaa vaikka muille jakaa, sai nyt olla enimmäkseen yksi muiden metsäläisten vältellessä häntä parhaansa mukaan.

Ranteiden arvet jäivät kun poika pari vuotta taaperin jäi kiinni kuolleenmetsästäjälle. Mies sitoi pojan kellarin seinään polttavilla kahleilla. Sitten hän myöhemmin repi palaneet ranteet auki ja huomautti vasten pojan kasvoja ettei hänen tarvitse itkeä, eihän poika voinut tuollaiseen kuolla! Royn oli onnistunut pakenemaan miehen luota ennen kuin tämä ehti tappaa hänet. Muut haavat paranivat ajan kanssa, mutta ranteisiin jäi varsin rumat arvet, jotka edelleen aukeavat herkästi.

Puhdistusryhmän rantauduttua satamaan kolmisen vuotta myöhemmin, se alkoi tuhota eläviä kuolleita lähitienoolta. Heikäläiset olisivat hekin mieluusti ottaneet Royn itselleen tutustuttaakseen pojan sydämen lähimpään vaarnaan, mutta Mana ja eräs Manan ystävätär kieltäytyivät ehdottomasti antamasta poikaa. Muut metsäläiset olivat jo lähinnä tyrkkimässä Royta luudanvarrella puhdisturyhmäläisten syliin. Vastalauseista kyrsiintyneet puhdistusryhmäläiset tappoivat Manan, mutta he tekivät sen niin salaa, ettei se koskaan kantautunut metsäläisten korviin saakka. Mana oli tiennyt kuolevansa ennemmin tai myöhemmin ja hän oli pyytänyt ystävätärtään viemään poikansa sellaiselle henkilölle, jonka luona Royn - oli hän sitten vampyyri tai metsäläinen - oli hyvä olla. Manan mielestä se henkilö oli hänen veljensä.Ystävätär täytti Manan toivomuksen ja Roy annettiin erittäin kummastuneen Lughin huostaan. Lugh ja Roy eivät tulleet oikein juttuun Royn yrittäessä vain koko ajan saada Lugh suuttumaan -- tuloksettomasti.

Peleissä tapahtunutta:
Aikansa enonsa mukana roikuttuaan Roy törmästi nuoreen lääkäriin, Kyoon, joka lupautui pitämään pojasta huolen ja kouluttamaan tätä samalla. Lugh lupasi Royn jäädä nuoren miehen huomaan ja lähti jatkamaan omaa elämäänsä. Ei ole salaisuus, että Kyon ja Royn välit olivat ikäerosta huolimatta hyvin lämpimät, muussakin kuin veljellisessä mielessä.
Kuitenkin, suunnilleen vuoden kuluttua, Roy lähti opettajansa luota tämän kadottua kuin maan alle. Pojalla on omat epäilyksensä, minne muutenkin salaperäinen mies oli joutunut, mutta silti hän oli surullinen. Ja on edelleen. Roy ei ihan herkästi unohda henkilöitä, jotka oikeasti pitävät hiukan nenäkkäästä pojasta. Tavallaan Kyoa kunnioittaakseen Roy aikoo opiskella täysivaltaiseksi parantajaksi, vaikka onkin vampyyri.

Lähdettyään Kyon kuolleesta kodista Roy on joutunut lähinnä vaikeuksiin. Toki hän on tavannut mielenkiintoisia henkilöitä, jotka eivät ole janoneet hänen henkikultaansa, kuten kääpiöitä ja eksyneitä neitosia, mutta suurimman osan energiastaan poika käyttää piilotteluun tai pakenemiseen. On hän melkein ystävystynyt yhden puhdistajankin kanssa, mutta poika uskoo, että kyseinen mies olisi enemmin tai myöhemmin surmannut hänet. Ehkä se ei olisi ihan niin kauheaa kuin tuntemattoman käsiin kuoleminen.

Valtiaden juhlissa vampyyripoika tapasi suurin piirtein samanikäisen Fayn, johon tutustui hiukan paremmin. Myöhemmin pojat kohtasivat uudemman kerran Hartivessa ja tutustuivat toisiinsa ilman viinahuuruja. Poika jäi Royn mieleen jonakin muunakin kuin ystävänä, vaikka Roy ei sitä ehkä ihan heti suostu tunnustamaan.

Hartivesta lähes suoraan Roy löysi itsensä aarteenmetsästäjien joukosta, johon hänen ilokseen kuului myös Fay. Jengi etsiskeli äärettömän huonolla menestyksellä huhuttua aarretta rantajyrkänteen luolastoista. Muistoksi reissusta pojat saivat mustelmien ja naarmujen lisäksi yhdeltä aarteenvartijalta sormukset.

Faysta jälleen erottuaan Roy palasi Pohjoisen metsään, törmäsi lyhyesti Dimiria-nimiseen metsäläisneitoon kirkossa. Sittemmin hän taittoi lyhyen matkan Kikyo-haltian kanssa, jota nälissään puraisi. Hän livahti omille teilleen ennen kuin tyttö tokeni.

Taitoja - Suhteellisen hyvä parantaja/hoitaja, tunnistaa hyvin taikuuden tyyppejä, uhkapelit, korttipelit, huijaaminen, ompeleminen (onhan kulkurin parsittavat omat vaatteensa)

Taitamattomuuksia - Ruoanlaitto, magian käyttö taistelemiseen, tiskaaminen sekä lähes kaikki muut kotityöt

Koulutus - Pari vuotta maagin alaa, mutta jätti homman puolitiehen. Nykyisin poika opiskelee lääkäriksi/parantajaksi

Tavarat - Roy ei kanna mukana veitsensä lisäksi muuta kuin korttipakkaa, hiilenpalasta ja paperia. Sekä tietysti reppua/laukkua, jossa on hänen muita tärkeitä/pakollisia tavaroitaan

Nippelitietoa:
x Suurin herkku on juustokakku
x Pitää leipomusten tuoksusta
x Lempiväri keltainen ja punainen
x Royn sydän on tavallisuudesta poiketen oikealla puolella rintakehää