belgianpaimenkoira, groenendaelnarttu
FIN TVA & AVA & MVA RUS MVA JK3 BH
Hermine Gallia At. av Nangijala

“Mette”
syntynyt: 27.12.2001
kasvattaja: Emte Jahnsen, Norja
omistaja: Heidi Kailio
koko: 61,5 cm, 22,5kg
terveys: lonkat A/A, kyynärät 0/0, silmät terveet (09/08)
selkä kuvattu (19.9.2006), ell. Timo Talvion lausunto (21.9.06): Kolmastoista rintanikama on ns. puolinikama joka on synnynnäinen nikaman epämuodostuma. Rintanikamat 12. ja 13 ja ensimmäinen lannenikama ovat kaikki kolme luutuneet toisiinsa kiinni edellä mainittuun rakennevikaan liittyen.
pk-jälki: JK3 (1-tulos)
agility: Suomen agilityvalio (2.4.2005)
toko: Suomen tottelevaisuusvalio (17.10.2004) ,
Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin Piirinmestari 2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009.
SM5-08, SM11-09,
Rotumestari -08
FMBB ObedienceWorld Champion 2009 (Belgianpaimenkoirien tokon Maailmanmestari 2009)
näyttelyt: FIN & RUS MVA, CACIB
LT +164p (+1, +3, +3, +1,+1, +3, +1, +3, laukausvarma)

Mette KoiraNet-jalostustietojärjestelmässä

Mette on ensimmäinen belgianpaimenkoirani, koira josta haaveilin monen vuoden ajan. Ja tämä neiti on todellakin ollut haaveiden veroinen -ja paljon enemmänkin! Mette-Möttönen on juuri minulle sopiva koira, useimmiten kuin ajatus (ja toisinaan taas ei ;)).




Mette on aina täysillä mukana, mitä ikinä tekeekään. Energiavarastot tuntuvat olevan loputtomat, vielä ei ole patterit loppuneet kesken...;) Mette on luonteeltaan iloinen ja säpäkkä tyttönen, treenatessa kuin tulta ja tappuraa. Työskentelyssään Mette on sinnikäs ja keskittyy erittäin hyvin siihen mitä on tekemässä. Mette on erittäin taistelutahtoinen narttu ja tämä todellakin näkyy sen kaikessa tekemisessä. Rakastan Meten palvelualttiutta, koko koira suorastaan loistaa töitä tehdessään! Kuitenkin Mette osaa myös rauhoittumisen taidon, kun ei ole mitään ohjelmaa niin sitten nukutaan jalat oikosenaan.



Mette on luonteeltaan melko avoin ja siitä saa helposti kaverin tarjoamalla leikkimistä tai makupaloja... Vaikka taitaapa tuo lelun tarjoaminen olla yleensä toisinpäin; Mette kiikuttaa vieraille keppejä/leluja leikittäväksi ja kun pahaa-aavistamaton "uhri" erehtyy vähän leikkimään, niin Mette haluaa aina vain lisää, lisää ja lisää...

Palveluskoiraharrastus on Meten kanssa tullut tutuksi ja hurahdimme jäljestyksen ihmeelliseen maailmaan. Kokeissa meitä ei enää näe Meten selkävian vuoksi, mutta treenit jatkuvat, jotta koira saa aivotyöskentelyä ja ohjaaja oppii lisää :) Kokeissa Mette ehti saavuttaa yhden ykköstuloksen voittajaluokasta ja pääsimme kerran osallistumaan palveluskoirien SM-kilpailuun.




Agilityssä riitti haastetta tämän mustan vauhtimadon kanssa. Minä kun olin tottunut Repa-japsin varmaan menoon, niin huhhuh miten voikin olla hankalaa opetella ohjaamaan nopeaa maxikoiraa...
Meten kanssa ryhdyimme kilpailemaan agilityssä kesällä 2003, kun Mette täytti vaaditun 18 kk:n iän ja saman vuoden lokakuussa nousimme kolmosluokkaan. Ensimmäinen nollavoitto kolmosista tulla tupsahti heti saman vuoden marraskuussa (tuurilla :D ). Huhtikuussa 2005, heti ensimmäisessä startissa pentuloman jälkeen Mette saavutti Suomen agilityvalion arvon. Pikkuhiljaa yhteistyömme radalla alkoi sujumaan yhä paremmin ja paremmin. Tässäkin lajissa olisi ollut vielä niiiiiin paljon tehtävää ja koettavaa, vaan jouduimme lopettamaan agilityurammekin aivan liian aikaisin... :(





Toko on "sivulajimme", mutta siitä lajista paukahti kuitenkin ensimmäisenä valionarvo, lokakuussa 2004. Aloitimme tokouramme talvella 2003, Meten ollessa vuoden ikäinen. Alokasluokassa kilpailimme kaksi kertaa saaden molemmilla kerroilla täydet 200p. Samana vuonna kävimme läpi avoin- ja voittajaluokan ja kesällä 2004 starttasimme EVL:ssa.

Tokoilun jäi valioitumisen jälkeen vähemmälle, koska halusin keskittyä jälkeen sekä agilityyn.Suunnittelin että "ehkä sitten vanhoilla päivillä taas tokon pariin..." mutta kuinkas kävikään. Selkäongelmien syyn selvittyä, kun muut harrastukset ovat tätä nykyä poissuljettuja, olemme palanneet takaisin tokoilemaan. Touhutaan tokon parissa koiran ehdoilla ja niin pitkään kuin mukavalta tuntuu! Keväällä 2007 haimme ja meidät valittiin SKL:n tokon valmennusrenkaaseen. Toko-uramme huippuhetkiä koettiin SM-kisoissa 2008, kun sijoituimme viidenneksi.
Toinen huippuhetki koettiin toukokuussa 2009 : Voitimme Belgianpaimenkoirien tokon maailmanmestaruden Tsekeissä! Mette on superhieno tokokoira! :)

Mette on opetellut myös muutamia "turhia" temppuja, joista lempparina on syliin hyppääminen. Myös "hymyileminen" on Mehusta kivaa ja useimmiten aamuni alkaakin sillä, että Mette irvistelee sängyn vieressä, hampaat kiinni kasvoissani. "Näytä masu" opeteltiin lähes vanhigossa Meten odotusaikana, kun kuulostelin pentujen elämää masusta...

Metellä on yksi pentue s. 27.01.2005. Lisää tietoa pentueesta "Pennut" -sivulta.


Hieman lisätietoa Meten selkäviasta.

Mette rupesi pudottelemaan agilityssä rimoja normaalia useammin kesän 2006 aikana ja peitsaaminen niin hihnassa kuin vapaana ollessa oli mielestäni lisääntynyt. Hieronnasta ja kiropraktiikasta ei ollut pidemmällä aikavälillä helpotusta asiaan, joten päätin viedä Meten selkäkuvauksiin, varmistaakseni että kaikki on kunnossa. Vaan kävikin niin, että klinikalta lähdettiin itkien kotiin, asiat olivat paljon pahemmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella... Mette ei ole elämänsä aikana oireillut selkäänsä millään lailla ennen viime kesää. Koskaan se ei ole mitenkään kipuillut selkäänsä, ja toivottavasti kipuja ei ilmaannu myöhemmässäkään vaiheessa. Mette pystyy siis tällä hetkellä elämään täysin normaalia elämää metsälenkkeineen ja vapaina riehumisineen. Ainoastaan rajuimmat aktiviteetit, eli agility ja pk-esteiden hyppääminen on jätetty unholaan varmuuden vuoksi.

Mette siis kuvattiin Seinäjoella 19.9.2006, alempana eläinlääkärien lausunnot:

Seinäjoen eläinklinikan lausunto, ell Jarmo Rintasalo:
”Kliininen perustutkimus ja röntgenkuvaus.
Selkärangassa on rakennevika. Viimeinen rintanikama on kiilamaisesti epämuodostunut ja kolme nikamaa on kasvanut yhteen (12. rintanikama - 1. lannenikama) . Selkäydinkanava tekee voimakkaan mutkan ja on normaalia ahtaampi. Liikunnasta kannattaa kaikki hypyt jättää pois. Hieronta on suositeltavaa lihasjännitysten lievittämiseksi.”

Lähetin kuvat lausuttavaksi myös selkäspesialisti Timo Talviolle, jonka lausunto oli yhteneväinen:

”Röntgenlausunto:
Kolmastoista rintanikama on ns. puolinikama joka on synnynnäinen nikaman epämuodostuma. Rintanikamat 12. ja 13 ja ensimmäinen lannenikama ovat kaikki kolme luutuneet toisiinsa kiinni edellä mainittuun rakennevikaan liittyen.

Yhteenveto:
Kyseessä on synnynnäinen selkärangan kehityshäiriö, johon kuvan mukaan liittyy voimakas kyfoosi ja samalla kohdalla selkäydinkanavan ahtautuma eli stenoosi. Lähetteessä kuvatut oireet selittyvät hyvin kuvatulla löydöksellä, jossa erittäin ahtaalle joutunut selkäydin on rakenteeltaan heikompi ja siten normaalia helpommin vaurioituva. Valitettavasti tämänkaltaiselle synnynnäiselle vialle ei voi ainakaan operatiivisella hoidolla tuottaa helpotusta. Mahdollisesti B-vitamiini ja huonoina aikoina kortisoni ja mahdollisesti tulehduskipulääkkeet olisivat paikallaan vasteesta riippuen.”

Meten sukutaulu: