HEINÄKUU 2005
Aloitimme heinäkuun juhlistamalla Canada Day'ta (1.7.) vieraidemme Emilian ja Arnon kanssa. Ei kun Whyte avenuelle katsomaan Silly Summer Parade. Söimme kanadalaisten kansallisruokaa laihaa kahvia ja donitseja sekä katsoimme ihmeellisiä kulkueita. Aiempien kesien tyyliin joukossa oli eri yhteisöjen edustajia, olipa joukkoon tuputtautunut kaksi valtakunnallisen tason poliitikkoakin (Rahim Jaffer ja Raj Pannu). Toinen heista oli pukeutunut Zorroksi ja toinen Peter Pan'iksi. jälkimmäistä Matti tosin luuli aurongonkukaksi...
Lähdimme suoraan Canada Day'n bileistä Jasperiin. Hanna oli tehnyt valmistelevaa työtä ja varannut majoituspaikkoja, mikä olikin hyvä, koska lähes kaikki motellit olivat täyteen buukattuja. Jasperissa asustimme hauskassa käkikellotyylisessä mökkikylässä. Eelis nappasi aamulla pussillisen brownies'eja ja häipyi yöpuvussa mökkikylää tutkimaan. Myöhemmin ne, joiden päitä ei huimannut, kävivät köysiradalla (gondola) Whistler'in huipulla muiden (Emilia ja Arno) käyttäessä aikansa Jasperin putiikkeja tutkien.
Matka jatkui Icefields Highway'ta etelään, kohti Banffia. Yövyimme matkalla Bow Lake'n rannalla Num-Ti-Jah Lodge'ssa, koska aiottu majapaikka River Crossings'issa oli täynnä (ei ennakkovarausta). Paikka oli kaunis joskin tyyris. Suomalaisten hilpeyttä herätti hotellin sauna. Hanna kysyi, voiko saunaan mennä, ja henkilökunta kannusti menemään koska huvittaa ja lämmittämään itse. Kohde oli hyvin opastettu. Lyhyen polun päässä oli pienen pieni hirsitönö, jonka sisällä oli seinää kiertävä puinen penkki ja nurkassa kamina, jonka päällä oli paistinpannu, johon lienee ollut tarkoitus panna vettä. Ei pukeutumis- tai peseytymistiloja, joskin kymmenen metrin päässä lirisi metrin levyinen, vaaksan syvyinen puro! Otimme muutaman valokuvan, Matti kuvasi seinän raosta kurkkivaa lumikkoa ja lopulta palasimme päärakennukseen nauttimaan pullot olutta (lapsille mehua).
Banff oli arvattavalla tavalla ruuhkainen, mutta Hanna oli buukannut kohtuullisen mukavan, isohkon huoneen Canmoressa sijaitsevasta motellista. Kävimme katsomassa Kananmunasuon (Cave and Basin) kaloja ja rantakasvillisuutta, osa kävi kuumassa altaassa uimassa. Myös Mäkkärin antimia nautittiin. Matkamuistopuoli oli hintavaa. Illalla Hanna ja Suomi-osasto kävivät katsastamassa Canmoren iltariennot. Grizzly Paw'in mikropanimon olut tuli tarkastettua. Seuraavana päivänä tarkastimme Calgaryn hyppyrimäet, joissa Matti Nykänen aikoinaan voitti kultaa.
Olimme jo kiitämässä Calgaryn pohjoispuolella Edmontonia kohti, kun keskustelu Drumheller'in dinomuseosta avattiin. Vieraiden päitä ei matkustaminen huimannut, joten ei kun sadan kilometrin poikkeama ja Drumheller'in motelliin. Illalla ei vielä ehditty paleontologian syövereihin, mutta kävimme lasten kanssa isossa leikkipuistossa, jossa pääsimme mm. kiipeämään valtavan tyrannosauruksen suuhun. Dinon sisään oli tehty äänitehosteita (korahduksia ja karjahtelua), josta Eelis innostui ylös päästyämme: "Dinosaurus oksensi meidät!" Tämän jälkeen lapset pääsivät viereiseen vesipuistoon suihkuttelemaan, kunnes oli aika palata huulet sinisinä motellille. Seuraavana päivänä tsekattiin dinojen fossiilit. Hilla löysi Badlands Trail'ilta kiintoisan rautamalmia sisältävän kiven, jossa oli seassa jotain muuta. Intoa ei himmentänyt, kun museon paleontologi kertoi näytteen olevan hiekkakiveä.
Pian Albertan turneen jälkeen Emilia ja Arno jo suuntasivat takaisin Suomeen. Matti kävi samalla viikolla (ke 13.7.) House River'illä Andrea Dechene'n kanssa etsimässä metsäpaloihin erikoistunutta kuoriaislajia (Sericoda quadripunctata), mutta yhtään yksilöä ei tarttunut mukaan. (Seikka ei ole kovin yllättävä, sillä lajin on arveltu katoavan paikoilta jo 2-3 vuotta palon jälkeen.) He kuitenkin näkivät kaksi karhua, kalasääsken pesällään sekä suuren joukon perhosia ja kuoriaisia. Matin seuraavan viikon parin päivän reissu EMEND-alueille oli yllättävän poutainen, vaikka ukkosia pauhasi lähellä. Muun muassa Edmontonissa oli kesän kovin ukonilma!
Tuula ja Mauri tulivat muutamaksi viikoksi kyläilemään lauantaina 16.7. Lapsilla tuntui olevan jatkuva vauhti päällä, kun vieraita tuli ja meni. Hanna ja lapset veivät tuliterät vieraat heti Elk Island'ille, missä biisonit piirittivät auton massiivisena laumana. (Toinen kultareunainen muisto matkasta kuulemma on, että Mauri pääsi niin usein leikkipuistoon Hillan ja Eeliksen kanssa.)
Teimme lyhyen rykäisyn Jasperiin 24.-27.7., jolloin tarkistimme veturin (Jasperissa on museoveturi U-1-A), Maligne-kanjonin ja joitakin muita paikkoja. Kesäinen vuoristo oli kaunista joskin melko hiljaista, eläimet lienevät olleet pääasiassa pesimäpuuhissaan. Kaksi nuorta mustakarhua tosin kipaisi aivan automme editse matkatessamme Malignen suuntaan...
Kuun lopulle mahtui muutakin ohjelmaa. Palasimme Jasperista suoraan Pirkko Karvosen 70-vuotisjuhliin, joille osallistuimme kaikki. Tuliaispuoli hoitui mallikkaasti, kun Mauri ja Tuula olivat tuoneet Suomesta poroaiheisen kynttilänjalan. (Porohan on sama laji kuin ylistetty karibu.) Albert kutsui meidät Boyleen pitkäksi viikonlopuksi, mutta sitä ennen Hilla kävi vielä Sakarin (Wideman) synttäreillä. Sitten suoraan Boyleen 30.7.-1.8., missä saunoimme, söimme hyvin, ja lapset onkivat ja meloivat erityisen innokkaasti. Lasten kaloista -- jotka Tuula ja Robin perkasivat -- saatiin sunnuntaina makoisia paistoahvenia ja maanantaina kalakeitto. Oli myös mukava tavata Vancouverista Boyleen saapuneet Aili ja Henri Lahti, joiden kanssa kävimme pitkiä keskusteluita suomalaisesta kulttuurista Kanadassa.