 |
| Oli kaunis marraskuinen aamu. Satoi ensi kertaa sinä talvena lunta. Tapahtui maailman kaunein ihme. Tytön pieni poika syntyi. Tyttö itki nähdessään kauniin pikku prinssinsä. Tyttö päätti suojella tuota pientä ihmistä kaikelta maailman pahuudelta parhaan taitonsa mukaan. Poika osoittautui kiltiksi pikku tuhisijaksi. Pikkuinen nukkui yönsä kokonaan kuukauden iästä lähtien ja sitä ennenkin heräsi vain kerran yössä syömään. Kasteessa poika sai nimeksensä Teemu Tapani. Teemu elää onnellista vauvan arkeaan rakkaiden ihmistensä keskellä. Hän on tyytyväinen hymyilevä pieni poika jota vain ei voi olla rakastamatta... |
 |
| Yö - Ihmisen poika Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan ennekuin loppuun iltasadun saan mä istun hetken ja mietin maailmaa ihmisen poikaa se odottaa Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan ei muuhun pysty kuin uutta oppimaan hän siinä kylkensä kääntää, miehekkäästi ääntää hän matkaa taittaa linnunradalla ja nukkuu vaan Voi kunpa matkas onneksi koituis vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan kunpa oppisit ajattelemaan Niin poika kiskoo pojan unta sikeää kehtolaulu taas kerran kesken jää liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen poikaa kun katselen Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voi me sinut tehtiin, mutta sinä meidät loit siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen kun silmänurkkiin kuivuu kyyneleet sä matkaa teet Voi kunpa matkas onneksi koituis vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan kunpa oppisit ajattelemaan Voi kunpa matkas onneksi koituis vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan kunpa oppisit ajattelemaan |
 |
 |
| (Click.) |