--> Luonne, muuta tietoa <--

Gesper, ystäväpiirissä Jessu, on yhdellä sanalla sanoen ihana :) Se on oriiksi aivan uskomattoman kiltti ja hyvätapainen herrasmies, vastaavaa saa hakea. Jessu on sekä karsinassa että taluttaessa siivosti; ei pyöri harjattaessa tai roikuta taluttajaansa narun päässä räsynuken tavoin (tosin... lue alemmas niin huomaat tämän pojan heikkoudet). Sitä ei tarvitse käskeä tai kehottaa kuin kerran ja poikahan tottelee. Sen hyvät tavat kielivät myös viisaudesta :) Tammojenkin läheisyydessä Jessu säilyttää arvokkuutensa, eikä suinkaan lähde ryysimään tammoja päin, vaan kohteliaasti korkeintaan hirnuu vastustamattomille ´leideille´. Jessu on sosiaalinen myös orien ja ruunien kanssa; ei se pidä turhaa melua itsestään ´kilpailijoiden´ läsnä ollessakaan :) Ruunien kanssa Jesperin voi hyvillä mielin tarhata, orien kanssa on vähän niin ja näin; kiinni ollessa ei aleta riehumaan, mutta kun samaan tarhaan päästään, niin pientä kinaahan siinä voi tulla ja on melkeinpä tultavakin. Jessun hyvät käytöstavat ovat varmasti peräisin sen kasvattajalta, jo lopettaneelta Camomillan Vuonohevossiittolalta. Tästä olen onnellinen, sillä ruunalta tuntuvan Jessun varhaisessa vaiheessa aloitettu koulutus on kantanut hedelmää.

Tarhassa / laitumella ollessaan Jessu yleensä riehuu ja esittelee itseään sydämensä pohjalta :) Vaikka muuten Jessu on hyvin arvokas ja hillitty tammojen läheisyydessä, niin kyllä se tarhassa näyttelee villihevosen puoltaan ohi meneville ihanille tammoille. Välillä se taas ikään kuin muistaa, millainen herrasmiehen pitäisi olla, ja rauhoittuu taas kiltiksi. Pian kuitenkin alkaa taas hirmuinen pukkilaukka tarhan tai laitumen ympäri ja välillä karautetaan villisti pystyyn ;) Jessu siis tosiaan nauttii ulkona olemisesta ja sinne mennäänkin vähän vauhdikkaasti. Kuitenkaan poitsu ei ole vaikea saada kiinni; se tulee yleensä oikein kiltisti portille odottamaan, eikä tee mitään jippoja saadakseen jäädä vielä ulos :)

Mutta tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, eikö se niin ollut ;)? Tämä lausahdus sopii erittäin hyvin myös Jessuun, harmikseni. Sillä on varmaankin pohjaton vatsa (!) ja erityisesti tuore, tuoksuva ruoho saa sen yksinkertaisesti sekaisin onnesta :) Siispä kesäisin kannattaa taluttaessa olla varuillaan; väkivahva ori saattaa saada päähänsä lähteä aterioimaan, jolloin sitä ei sitten pidätellä. 400 kiloiseksi (ja risat) Jessu on kuitenkin hienovarainen ja talloo taluttajan varpaita ainoastaan joka kolmas askel ;) Joka tapauksessa ketjunaru suussa talutuksessa on laidunkautena paikallaan. Jessun heikkous, ruoka siis, ei kuitenkaan ole suuren suuri este sen käsiteltävyydelle. Yleensä se kun on suunnattoman kiltti, eikä tahallaan pane vasteen hoitajalle, ellei sillä ole erityisen huono päivä. Huonot päivät ovat nimittäin asia erikseen. Onneksi noina inhottavina päivinäkin Jessu jaksaa kiukutella korkeintaan muutaman minuutin, kiukuttelu ei luonnistu siltä. Varsinkaan, kun hoitajalla on taas näkkileipää taskussa...

Ratsastus tällä pojulla onkin sitten mahtava kokemus. Jessu käyttäytyy ratsastaessa yhtä hyvin kuin maasta käsitellessä. Se on monitoimiratsu ja kulkee kivasti aina aloittelijalla sekä kokeneella kilpailijalla. Vaikka se on kiltti ja melko lepsukin, niin löytyy siltä aina virtaa ratsastukseen; ei kuitenkaan liikaa eikä liian vähän. Se siis ei ole laiska, vaan kulkee mukavan reippaasti ja iloisesti aina. Oripojalla onkin huonoja päiviä hyvin harvoin (silloinkin kiukutellaan ehkä vain pari minuuttia :)) ja siksi sen kanssa on miellyttävä työskennellä. Iloisuudellaan se saa kenet tahansa nauramaan, joustavuudellaan ja yhteistyöhalullaan se lisäksi antaa upean kokemuksen ratsastajalleen. Jessu on pehmeäaskelinen, kuten rodullensa on tavanomaista, ja hyvin varma maastossa. Koulua kiemurrellaan aina Helppoon A:n asti ja esteet menevät kepeästi metrin tienoille. Kouluratsastuksessa Jessu menee melko kiltisti ja reippaasti niin aloittelijalla kuin kokeneemmallakin, mutta saattaa jatkuvasta kehän kiertämisestä ja pohkeenväistön jurruttelemisesta tylsistyä perin pohjin. Jos sille keksii kentälläkin paljon puuhaa, niin silloin ori menee eteen iloisesti :) Jessu on herkkä avuille ja noudattaa parhaansa mukaan ratsastajan tahtoa. Vaikka herkkä onkin, niin aloittelijankin kanssa se menee hellyttävän kiltisti. Jessu on erittäin lapsirakas, ja varsinkin pienten lasten kanssa se selvästi varoo loukkaamasta pientä ratsastajanalkua. Huonot avutkaan eivät haittaa, sillä Jessu tulkitsee ne usein oikein. Eivätkä virheet nyt pahaa tee :) Silloin tällöin, huonoina päivinä, poika on tosin niin itsepäisellä tuulella, että mikään ei kelpaa: ei varsinkaan kouluratsastuksessa! Ei kerrassaan mikään, ja silloin on vain yritettävä joustaa... Esteillä Jessu pääsee näyttämään leijonankyntensä, sillä se on hyvä hyppäämään ja silloin ei vauhtia puutu :D! Esteet (niin maastoesteet kuin rataesteet) ovat Jessulle intohimo ja sillä on loistava tyyli hypätä. Ilopukit esteiden jälkeen kuuluvat asiaan, mutta ei Jessu kyllä mitään rodeoesitystä yleensä saa aikaan. Pientä pippurisuutta löytyy kyllä muutenkin mukavasti: maastossa villihevosen elkeet voivat putkahtaa esiin ja sitä sitten mennään eikä meinata...  Maastossa täytyy siis pitää pää kylmänä, tarpeen vaatiessa pitää Jessua komentaa tiukastikin. Kun poika on päässyt alkuinnostuksestaan maastoteillä, niin kyllä se sitten menee yhtä siivosti, kuin kentälläkin. Mutta jos yhdistää Jessun estehimon ja maastoteillä esiin tulevan riehakkuuden, niin menon maastoesteillä voi kuvitella. Silloin ei auta mikään, eivät pidätykset eivätkä muutkaan jarrut, ja sitä on vain sinniteltävä kyydissä rystyset valkoisina ja koitettava mukautua hyppyihin mahdollisuuksien mukaan *naur* !

Kuljetuskoppiin herra menee kiltisti. Jessu ei suoranaisesti nauti kuljetuksista ja kopissa olemisesta, mutta ongelmia ei kuitenkaan siinä asiassa ole :) Joskus aikoinaan poju oli hankalahko lastattava, ja se ei todellakaan halunnut olla kyyditettävänä. Nykyisin järkevänä poikana Jepu on tajunnut, että kuljetuskopista pääsee aina poiskin ja kuljetuksessa yleensä pääse johonkin jännittäviin paikkoihin, kuten vaikka kisoihin ;) Yhtä siivosti Jessu menee pesupaikalle kuin kuljetuskoppiinkin. Poika suorastaan rakastaa pesua ja erityisesti rankan treenin jälkeen se nauttii lämpimästä suihkusta silmät ummessa :) Toisinaan taas helteisenä kesäpäivänä on keskipäivällä mukava saada haaleanviileä pesu :) Uimisesta poika tykkää myös ja on oikea vesipeto *naur*! Siinä ei säästellä voimia, kun tämä poika kyntää aallokkoa laivan lailla ;) Jessu on siis oikea virtahepo ;D!

Kengityksestä Jessu ei erityisemmin välitä; kengitykseen ei sillä ole mitään vastaan sanomista, muttei se kyllä kengittäjää rakastakaan. Ori on helppo kengitettävä, se ei nojaile kengittäjään ja antaa jalat helposti käsiteltäväksi. Toisaalta joskus se pitkästyy ja alkaa kuopimaan lattiaa hermostuneena, kun kengittäjä aina vain käy uudestaan ja uudestaan muotoilemassa kenkää ;) Eläinlääkäriin Jessu suhtautuu samaan tapaan, kuin kengittäjäänkin. Paitsi jos eläinlääkäri tulee raspaamaan hampaat... Heti nähdessään raspin, Jessu on varautunut. Se ei pidä siitä, että sen suuta tutkitaan ja pidetään väkisin auki. Vihaisesti Jessu heilutteleekin päätään, kun purukalustoa aletaan huoltamaan. Joskus vertakin alkaa suusta tulemaan tulvimalla, koska Jessu ei pysy paikallaan, ja raspi sattuu vahingossa ikeneen. Silloin tunnelmat ovat yleensä kireällä ja Jessua joudutaan välillä käyttämään ulkonakin purkamassa hermojaan. Onneksi hampaat raspataan vain kerran pari vuodessa, joten monesti ei tuollaisia tilanteita satu :) Muuten Jessu kyllä hyväksyy eläinlääkärin rokotukset ja muut arkipäiväiset operaatiot.

Tuon koko kertomuksen olisi voinut lyhentääkin: Jesper on tosi persoona ja yhdellä vaativalla katseella se saa Sinutkin rakastumaan itseensä :)