PERUSTIEDOT
Hei olen Tähtipihan Eudaimonia tuttujen kesken vain Monia ja näin sinäkin saat minua kutsua. Olen syntynyt tähän synkkään maailmaan 5. tammikuuta vuonna 2008, mikäli sinua kiinnostaa voit tutustua ikääntymiseeni tästä. Omistan oman rekisterinumeron ja olen erittäin ylpeä siitä, VH-39786 rekisteriäni ylläpitää Virtuaalinen ratsastajainliitto
Olen suomalaisuuden perikuva ja rodultani täysin puhdas Suomenpienhevonen, säkäkorkeutta omistan 146 cm ja rapiat päälle.
Rakenteeltani olen erittäin siro ja kevyt, väritykseni on erittäin uljas musta eikä minulla ole minkäänmoisia merkkejä.
Tällähetkellä asuinpaikkani on Pientalli Tähtipiha, jonka mukaan olen nimenikin saanut. Omistajani Chaonna on armoton orjapiiskuri, ja hänen kanssaan joudun kiertämään kilpailuja sekä valmennuksia joissa tapaan muita hevosia. Erityisesti olen tykästynyt tanssimaan erilaisia askelsarjoja, ihmiset kutsuvat sitä kouluratsastukseksi, siitä minä siis tykkään olemme yltäneet jopa Helpolle A tasolle. Värikkäiden ja liian korkeiden aitojen ylittäminen ei ole minusta niin mukavaa, mutta sitäkin hän pakottaa minut välillä tekemään. Toisaalta se esteratsastuskin on välillä ihan mukavaa, oma henkilökohtainen ennätykseni on jopa 70 cm.
KUVAGALLERIA
Kuvat (c) Chaonna
LUONNEKUVAUS
Olen ehkäpä aikalailal temperamenttinen tapaus, ainakin monet valitukset olen omapäisen käytökseni takia saanut. Mutta mitäpä tuosta kun olen kuitenkin liian ihana vihattavaksi. Jottei aivan unohdu niin osaanhan minä käyttäytyäkin, aina jos vain tahdon saada kehuja tai muuten vain olen orientoitunut näyttämään parhaat puoleni. Joskus Chaonna saa hävetä silmät päästään, usein juuri kilpailupaikalla tai kentällä jos saan ajatuksen vaikkapa hieman pukitella.
Ratsataessa olen herkkä varsinkin kyljistä ja enkä todellakaan pidä siitä että minua potkitaan tai muutenvain käytetään pohkeita liian kovasti. Pidän erityisesti paksuista kuolaimista ja kevyestä kädestä, joskus kuitenkin unohdun nukkumaan kuolaimelle. Yleensä työskentelen reippaasti ja ahkerasti on kuitenkin päiviä jolloin tekisi mieli leikkiä ja pitää lystiä, mutta silti minut pakotetaan juoksemaan ympyrää kentällä.
Kotikentällä ratsastaessa toimin yleensä lähes moitteettomasti jos kentällä on muitakin ratsukoita, yksin en tykkää olla missään. Varsinkin maastoon tarvitsen aina jonkun tutun ja turvallisen kaverin mukaan, yksinkin olen koittanut joskus mennä mutta en uskalla pihasta lähteä.
SUKUSELVITYS
Olen erittäin ylpeä suvustani, aloitetaan vaikkapa isästäni. Kääntöpuolen Monsteri oli todella kevytrakenteinen oriksi, väriltään hän oli mustanruunikko ilman merkkejä luulen siis että värini olen perinyt häneltä. Kääntöpulen Monsteri niitti mainetta valjakkohevosena sekä näyttelyissä, suosittu siitosori omasi myös rehellisen luonteen joka periytyi osalle monista jälkeläisistä. Säkäkorkeutta tuolla suhteellisen säyseällä isälläni oli vain 145 cm, muuta en oikeastaan isästäni tiedäkään.
Isänisä Etappi oli väriltään todella erikoinen kimo, sellainen kellertävä maatalosta lähtöisin oleva noussut tähti. Etappi oli suurikokoinen ja lihaksikas valjakkohevonen, Etappi oli todellakin lähtöisin maatalosta josta se myytiin haasteita haluavalle miehelle. Miehen kanssa Etappi pääsi näyttämään mitä sen oli todella ollut tarkoitus tehdä. Etappi oli luonteeltaan todella itsepäinen ja muutenkin vaikea, ori kuitenkin onnistui ja pääsi tähdeksi taivaalle. Etappi oli korkeudeltaan huimat 154 cm, näin pienenä se tuntuu aivan huimalta.
Isänemä Suviyön Ruusu oli puolestaan perinteinen yleispolle, mummolla olisi varmasti ollut potentiaalia ainakin estepuolella ainakin niin olen kuullut. Mummi oli väriltään rautias ja hänellä oli sukat etujaloissa sekä piirto, korekutta hänellä oli 150 cm vaikka hän oli rakenteeltaan todella kevyt ja siro oli hän erittäin voimakas.
Emäni Turmion Raivotar on erittäin temperamenttinen ja vahvaluonteinen tamma, luulen että olen osaksi perinyt luonteeni häneltä. Turmion Raivotar oli tumman ruunikko pienhevonen jolla oli säkäkorkeutta vajaat 147 cm. Pienestä koostaan huolimatta se oli vahva ja roteva, ei ollenkaan tammamainen. Turmion Raivotar oli esteratsu joka antoi kaikkensa viilettäessään esteiden seassa.
Emänisä Valapatto oli roteva työhevonen, säkäkorkeutta punarautiaalta orilta löytyi 149 cm, ja leveyttä senkin edestä. Valapatto oli vakaa ja rauhallinen työhevonen joka ei varmaankaan koskaan matkustanut minnekään. Itseasiassa Valapatto pääsi astumaan Lemmityn aivan vahingossa.
Emänemä Lemmitty oli ensimmäisiä siitokseen käytettyjä pienhevosia, terhakka tamma omisti vain vajaat 145 cm säkäkorkeutta mutta luonnetta oli sitäkin enemmän. Lemmmitty oli koulupainotteinen ja monia saavutuksiakin tammalla oli, siro vaaleanrautias suomineito oli myös kantakirjattu ja kerännyt monia arvostettuja titteleitä. Lemmitty ehti saada vain 4 jälkeläistä joistä yksi oli vahinkovarsa, ennen kuin tamma vakavasti loukkaantui onnettomuudessa ja jouduttiin lopettamaan vasta 13-vuotiaana.
KILPAILUKALENTERI
|
