Kuvia || Varsat || Kilpailukalenteri Lempinimi: Anni Sukupuoli: tamma Rotu: arabialainen täysiverinen Väri: kimo Säkäkorkeus: 165 cm Syntynyt: 28.8.2001 Kasvattaja: Ratsutalli Moonlight Ex-omistaja: Kuunsillan Yksityistalli Omistaja: Outi Käyttö: pienet kisat Koulutus: He B, Re 100 cm Myös western luonnistuu. i. Fellow To None ox e. My Beautiful Camilla ox Anni on perinteinen arabi; kaunis, älykäs ja valitettavasti välillä myös hiukan villihkö. Entinen omistaja kuvasi sitä "pippuriseksi, kipakaksi ja älykkääksi", ja oli todellakin täysin oikeassa. Ei Anni mitään pahaa tarkoita, se nyt vaan on oppinut elämänsä varrella muutamia temppuja joilla sen elämä helpottuu huomattavasti. Ja niinhän me kaikki, vai mitä? Hoidettaessa Annia on täysin turha sitoa kiinni, koska se joka tapauksessa jotenkin irrottaa itsensä ja on sitten taas kieppumassa vapaana. Joskus, kun sillä on oikein energinen päivä, se haluaisi vaan ravata ympäriinsä karsinassaan, mutta tavallisesti se kyllä pysyy kiltisti paikoillaan harjauksen aikana. Anni ei pure tai potki, mutta joskus, jos jokin ei mene sen mielen mukaan, se saattaa osoittaa mieltään kuopimalla, näykkimällä ja heiluttamalla päätään, unohtamatta tietenkään ponnekasta hännän huiskauttelua. Joskus tarhasta talutettaessa Annilla on niin kiire syömään tai mitä se nyt yleensä kuvitteleekaan tallissa tehtävän että se ei oikein olisi kiinnostunut kävelemään kiltisti vieressä. Silloin pitää vaan kiepauttaa naru turvan ympäri ja taluttaa Anni rauhallisesti mutta reippaalla tahdilla talliin. Suitsinta ja satulointi ei aina suju aivan rutiinilla; Anni on oppinut kuinka hoitajat ajetaan hulluuden partaalle lukitsemalla leuat kiinni, nostamalla päätä ja vielä hirnumalla äkäisesti. Mutta kun kuolaimet on kerran suuhun saatu, Anni rauhoittuu ja antaa kiinnittää remmit rauhassa. Satuloidessa Anni aloittaa valssaamisen; eteen, sivulle, taakse, sivulle... Eikä lopeta vaikka kuinka komentaisi. Järkevintä olisi oikeastaan pyytää joku pitämään kiinni, koska muuten satulointi kestää kauan... Ja kauan. Myös satulavyön kiristäminen aiheuttaa ongelmia: Anni yrittää näykkiä ja pullistelee. Anni inhoaa vettä eikä sitä voi pestä ilman kuulosuojaimia; se kun kiljuu kuin sikaa teurastettaisiin aina jos sen herkälle hipiälle roiskuu vettä. Uittaminen Annilla ei onnistu ollenkaan, harva kun ilman satulaa pysyy sen selässä kun se päättää että ratsastajan on jalkauduttava. Ratsastettaessa Anni on melko tulinen. Se rakastaa laukkaamista, mutta toisaalta joskus, kun sen pitäisi laukata, se vain jumittaa jalkansa maahan ja kieltäytyy liikkumasta. Sitten se seisoo siinä eikä välitä mistään, mitä ratsastaja tekee. Joskus ei auta sitten enää muu kuin antaa pitkät ohjat ja huijata Anni taas liikkeelle. Esteet sujuvat kuitenkin hyvin tällä temperamenttisella tammalla: sen mielestä kun on ihanaa laukata ja hyppiä; mitäs muuta enää tarvittaisiinkaan? Joskus pelkällä vauhdilla ei kuitenkaan pärjää, pitäisi osata kuunnella ratsastajaakin. Se taas on Annilla heikko alue. Usein esteiden jälkeen seuraa pieni ilopukki, ja on aika noloa kun kauniin hypyn jälkeen ratsastaja syleilee isänmaata. Kouluratsastus on yhtä tahtojen taistelua Annin kanssa; se, jolla on itsepäisempi luonne, voittaa. Melko harvalla kuitenkaan on samanlaista tahtoa kuin Annilla, se on valmis seisomaan yhdessä paikassa värähtämättä vaikka kuinka kauan. Ja ikään kuin se ei vielä riittäisi, tarpeeksi pitkän taistelun tuloksena Anni alkaa potkia mahaansa tarkoituksenaan osua ratsastajaan, tai sitten se yrittää purra ratsastajaa jalasta. Tai sitten se alkaa pukitella ja hyppiä takajaloilleen. Näissä tilanteissa vain tavallista parempi ratsastaja pysyy kyydissä, koska Anni on kehittänyt pukittelusta jo lähes taidetta. Muut hevoset ovat Annille enimmäkseen kauhistus. Se pitää vain muutamasta hevosesta ja sillä kestää kauan ystävystyä kenenkään kanssa. Yleensä sillä on vain yksi ihmis- ja pari hevosystävää. Tavallisesti Anni pitää tarhata korkeintaan yhden hevosen kanssa, koska sillä on paha tapa pomotella kaikkia ja tapella kaikkien kanssa. Se siis potkii ja puree muita hevosia, vaikka ne eivät olisikaan haastaneet riitaa. Erikoiset tilanteet: Eläinlääkärin tulo on Annille aina yhtä suuri järkytys. Se ei voi sietää ronkkivia ihmisiä, ja jos vielä ympärillä häärii muita ihmisiä, sen mielestä se voisi olla jossain muualla. Eläinlääkärin tullessa Anni pitääkin siirtää vähän rauhallisempaan paikkaan ja antaa lekurin tutustua itsekseen Anniin ennen kuin voi tehdä mitään. Kengittäjät vaihtuvat tammalla tasaiseen tahtiin. Harva kun haluaa kengittää niin potkuherkkää elukkaa. Vaikka Anni ei tavallisesti potkikaan, kengittäjä herättää aina sen agressiot. Kisoissa Anni jännittää aina aluksi aivan hirveästi, eikä asiaa yhtään helpota kaikki ne hirveät vieraat hevoset ympärillä. Verryttely on aina samaa tappelua, josta ei ole lähes koskaan hyötyä. Kuitenkin kentälle päästyä Anni haluaa aina esitellä itsestään parhaat puolensa ja unohtaa vihansa häirikköratsastajaan. Jopa kouluratsastus sujuu Annilla loistavasti kisoissa. Annin lastaaminen on melko helppoa, sillä vaikka se tappelee lähes kaikessa muussa vastaan, lastauksessa se on oikea enkeli. Se pitää vain viedä kärryyn, sitoa kiinni. Siinä se. 1-vuotiaana Näyttelyssä