Untitled

Virtuaalihevonen | A sim game horse

Nimi: Cornflower's Unfear Moonlight "Mini"
Rotu: Welsh Mountain (sek. A)
Synt.: 8.4.2003 [VHKR]
Rek.num.: VWY-0603-A142
Sukup.: Ori
Väri: Harmaankimo
Merkit: llsi ½ ahlv vej skpsk vko otj ek
Säkä: 122cm
Isä: Burlywood's Benjamin
Emä: Frondon Derya
Ko.: kesken
Re.enn.: kesken
Kasv.: Marjo U. & Enlach Stud
Om.: Marjo U.
Hoitaja: creole
Hoitopäivis

Varsana Mini on todella herkkä ja utelias hevonen. Se tunkee turpansa jokaiseen mahdolliseen paikkaa, jonka vaan keksii. Muiden varsojen kanssa se tulee mahtavasti toimeen. Mini tuntuu tosin olevan hieman johtajatyyppiä, ja pomottaa jopa suomenhevosten varsoja. Shetlanninponeista puhumattakaan. Äitiä sen pitää silti seurata joka paikkaan. Ilman emää ei mihinkään voi mennä, ei edes toiseen pääähn laidunta. Kerran maastoilemassa, kun Mini juoksi vapaana vieressä, se raukka erehtyi menemään peuran perään. Hetken kuluttua alkoi kuulua kauheaa valitusta, eiköhän meideän pikku Minimme ollut eksynyt metsän keskelle. Onneksi ei ehtinyt kauas. ;) Vedellä Mini tykkää leikkiä. Sitä on kiva ottaa hieman suuhun ja purskautella ympäriinsä. Vesikuppiakin on kiva kaviolla vähän polskutella. Mikäköhän vesipeto tästäkin varsasta isona kehittyy...

Vieroituksen jälkeen Mini oli aivan sekaisin. Se huusi monta päivää putkeen, mihin emä on kadonnut. Pikku hiljaa Mini alkoi kuitenkin tajuta, että voihan täällä elää ilman emääkin, eikä sapelihammastiikeri ole tulossa sitä syömään.. Ministä ja eräästä shetuvarsasta onkin tullut mitä parhaat kaverit. Laitumella ne kirmailevat aina keskenään, suht. saman ikäisiä kun ovat ja molemmat juuri jääneet ilman tukea ja turvaa, siis emää. Harmi vaan että molemmat ovat oreja.. Eipä viitsi samalla laitsalla hirveän kauaa pitää, mitäköhän Mini siitä tuumaa..

"O-ou.. Mikä on tuo kauhea kapistus jonka kanssa noi tulee lähemmäs.. Iiks! Apua, ne työntää sen mun päähän! nejh! Iaagh!" tuntuivat olevan Minin kommetit riimun suhteen.. Se riehui ja tempoili kuin mikäkin hullu. Kellahtipa maahankin pari kertaa kun yritti riimusta eroon päästä. No nyt herra onneksi jo seisoskelee tyytyväisin mielin riimu päässä. Narusta se ei sitten enää välittänyt laisinkaan.. Tuntui vaan ajattelevan, että kun kerran muutenkin noita ihmisiä pitää seurata niin ihan sama teenkö sen narun päässä vai ilman. Hyvä niin. ;)

Suitset vasta outo ilmestys olivatkin! Kolisevat kuolaimet ja puristavat remmit. Eihän siinä voinut muuta tehdä kuin huutaa ja viskoa päätä minkä pystyy.. Ainakin Minin näkökulmasta. Onneksi Mini oli kuitenkin hyvin kiinni ja karsinassa, ties missä keskellä metsää se muuten olisi jo juoksennellut. Hetken riehumisen jälkeen pitikin sitten lähteä ulos -suitset päässä. Ensin Mini ei suostunut astumaan karsinastaan ulos, ei sitten millään. Pitkän houkuttelun jälkeen se otti ensimmäisen askeleen ja saman rien wiuuh! Herra seisoi jo tallin ovella ja itse istun pölähtäneen näköisenä karsinan edessä.. Onneksi oli tallin ovi kiinni. Suurten ongelmien ja tuhannen pukkihypyn jälkeen olimme lopulta kentällä. Siellä Minin kanssa muutama kierros ympäri kenttää taluttaen. Tarkoitus oli kyllä kävellä, mutta mitäpä muutakaan Mini tekisi kuin miljoonat etu- sekä takajalkapomput. Lopulta olimme molemmat niin hiessä ja poikki että pakko lopettaa. Tälläisiä siis Minin ensikokemukset suitsista!

Valjaita Mini tutki aluksi ihan pää kallellaan ja kummallinen virnistys päällä. Hieman se taisi niille pöristäkin. Minin uskollinen hoitaja Creole oli tässä hommassa avustamassa, ja piti Ministä kiinni kun aloin varovasti noita kapistuksia Herran selkään asetella. Muutaman steppaus-askeleen ja kimakan hirnunnan jälkeen olivat valjaat lopulta kiinni pysyvästi. Creole talutteli siinä Miniä muutaman kerran pihaa ympäri ja kyllähän valjaat selässäkin näköjään osataan nätisti kävellä. Hieno poika!

Takaa-ajo olikin Minille aivan outo homma. Jälleen kerran Creole oli meitä avustamassa. Varovasti ohjat kiinnittelin Minin suitsiin ja asetuin taakse seisomaan. Jälleen Creole sai aluksi toimia taluttajana. Varovasti läppäsin ohjilla Herran takamukseen ja siitähän Mini vasta säikähtikin. Onneksi oli joku suitsissa roikkumassa. Muutaman pienen spurtin ja pystyynnousun jälkeen Mini alkoi kuitekin tajuta homman idean. Ei niiden ohjien välissä käveleminen niin vaikeaa ollutkaan. Lopulta pystyin jo yksinäni ajamaan Miniä takaa pihaa ympäri. Odotapas vaan Mini, kun saat kärryt perääsi.

Satula oli Minille ihmeen helppo homma. Poju ei tuntunut välittävän omituisesta kapistuksesta selässä juuri mitään.. Useiden hyvin sujuneiden juoksutuksien jälkeen hyppäsi jo ihminenkin satulan päälle roikkumaan, eikä Mini siihenkään reagoinut mitenkään -hienoa Mini!

Ratsastukseen Mini on jo täysin tottunut, ja nykyään lähinnä ihan peruasasioita harjoitellaan, laukkoja, väistöjä ja sen sellaista.. Muodossa Mini alkaa yleensä ratsastuksen loppuvaiheilla kulkea, kunhan ensin on vähän väännellyt ja käännellyt sen kanssa :p

Valmennuksessa olen Minin kanssa nyt kerran käynyt, ja se jos mikä oli hyvä kokemus.. :) Mini tapasi muita hevosia, näki uusia paikkoja ja samalla sai kunnon ohjausta ratsastukseen.. Ehkäpä alamme tätä hommaa noudattaa hieman useamminkin. Valmennuksestamme voitte lukea kommentit täältä!