Sennheiser HD-40 -kuulokkeet
Technical Data HD 40
Nämä kuulokkeet ostin jo ala-asteikäisenä pikkupoikana joskus 1990-luvun alkupuolella. Ne maksoivat jotain pari sataa markkaa, mikä tuntui silloin paljolta, mutta ostosta ei ole tarvinnut katua. Aluksi en edes ymmärtänyt niiden laatua, koska kuuntelin niillä huonoa korvalappunauhuria. Ne ovat kuitenkin pitäneet pintansa hifiharrastuksen edetessä, eivätkä ne ole alkaneet kuulostaa huonoilta kuten muut lapsuuden äänentoistolaitteet.
Ääni on siisti. Keskiäänissä ei ole juuri värittymiä. Diskanttikaan ei ole paha, se on vain ihan vähän vaimentunut. Bassot ovat kevyet kuten näin kevytrakenteisilta kuulokkeilta voi odottaa. Kovin suurta potkua HD 40:stä ei siten saa. Tarkkuuttakin äänestä löytyy ja huonon signaalin säröt ja suhinat tunnistaa helposti. Ääni on neutraalin oloinen ja rasittamaton kuunnella. Miellyttävyyttä lisää kuulokkeiden pieni paino ja niitä jaksaa pitää päässä tuntikausia. Eräiden mielestä nämä eivät kuitenkaan tahdo pysyä päässä, koska niiden puristusvoima on erittäin pieni.
Kuvassa näkyy oikealla kuulokkeiden alkuperäinen 6,3 mm pistoke, jonka kuori menee vetämällä puolivälistä poikki paljastaen vanhanmallisen 4-piikkisen DIN-pistokkeen. Koska pistoke adaptereineen on kannettavaan käyttöön liian suuri, ja johto oli 3-metrisenä liian pitkä, katkaisin johdon puolivälistä ja laitoin siihen kuvassa vasemmalla näkyvän 3,5 mm plugin.
Pannan päihin, jotka menevät elementtien läpi, laitoin päällekkäin pari palaa kutistesukkaa estämään elementtien irtoaminen pannasta, kun johtoa nykäistään vahingossa. Johto on terästä, joka on kestävää kuin vaijeri, joten se ei hevillä katkea. Vedonpoistajatkin tuntuvat pitävän johdon tukevasti kiinni, eivätkä ne ole pettäneet vaikka olenkin astunut johdon päälle muutaman kerran.
600-ohmisen perus-HD 40:n jänniteherkyys ei ole kovin suuri, minkä takia tein kannettavaan käyttöön pienen lisävahvistimen.
Huomattavan korkean 600 ohmin impedanssin takia nämä ovat olleet mukavat testikuulokkeet, koska lähes mikä tahansa lähtö jaksaa ohjata niitä edes jotenkin. Tämän takia ne ovat kokeneet joskus vahingollisia ylijännitteitä, mikä lienee saanut toisen elementin särkemään. Käytä testikuulokkeina aina huonoja kuulokkeita! Näihin kuulokkeisiin joutuu toisinaan hiuksia kalvon ja suojaritilän väliin, mikä aiheuttaa särinää. Hiukset on helppo poistaa, mutta tällä kertaa ne eivät olleet särön syynä. Nyt kun olen kuin taivaan lahjana saanut särinän lakkaamaan kopauttamalla elementin magneettipuolta rajusti pöytää vasten, en aio enää leikkiä näiden kuulokkeiden terveydellä. Nimittäin: en ole vieläkään löytänyt yhtä hyviä kevytkuulokkeita kannettavaan käyttöön. Koss Porta Proita olen kuunnellut, ja vaikka niiden ääni muuten kelpaisi, niiden basson kapasiteetti on HD 40:täkin heikompi huolimatta siitä, että niiden bassotoistoa on haukuttu/kehuttu runsaaksi. Lisäksi Porta Proiden pantamekanismi on hankala.
Pitää varmaan sitten, kun nämä hajoavat lopullisesti, etsiä jostain Sennheiser m@h40, jotka ovat HD 40:stä uusi versio. Ne olisivat harmaat ja 32-ohmiset. Herkkyyttäkin on parannettu: 94 dB.
HD 40 -kuulokkeita on käyttöohjeen mukaan tehty muitakin versioita:
sähköposti: 
Matti Nisula 11.6.2002