Lempinimi: Harri, Hartsa
Rotu: Shetlanninponi
Sukupuoli: ori
Syntynyt: 5.5.1986
Väri: mkrj
Merkit: -
Säkä: 105 cm
Käyttö: näyttely- ja siitosponi
Startteja: 12 2-2-5
Voittosumma: 2.389 ve
Ennätys: 2.44,5a - 2.48,6
Koulutus: ajolle
Omistaja: Monnin Ravitalli
Kasvattaja: GreenHorse Talli (lopettanut)

Harri jätti radat taakseen 3.5.02 Männynkävyn raveissa.
Tuloksena kolmas sija.
Siirtyi näyttely- ja siitostoimintaan.

Yleisesti
Harri on mukava ja herrasmiesmäinen oripoika. Se osaa ja käyttäytyy yleensä erittäin hienosti,
eikä ole mikään orimainen möykkääjä. Taluttaessa se tulee hienosti vierellä, ei tarvitse edes ketjua suuhun.
Tammoja nähdessään se rupeaa hörisemään ja kasvaa silmissä, kun esittelee itseään tammoille.
Se liitelee kevein askelin vierellä ja on NIIN suuri ja komea. :) Mutta kun sille huomauttaa, et "hei, me ollaan
menossa tonne", niin sitten se taas keskittyy taluttajaan, vaikka kylläkin heittää kaihoisan silmäyksen
tammojen suuntaan. Toisia oreja se ei voi muuta kuin inhota. Korvat heilahtavat luimuun, heti kun se näkeekin
toisen oriin ja sitten alkaa kiivas mulkoilu. Ruunien kanssa se tulee juttuun ja tarhaileekin kotona
Rastin kanssa. Mutta oria se ei siedä edes naapurikarsinassa, vaan protestoi potkimalla seiniä.

Ajaa
Harri on tottelevainen ja mukava, se toimii pienillä avuilla, eikä ole koskaan kaivannut piiskaa vauh-
dittamiseen. Kotona se ottaa asian lunkisti ja mennä töyssyttää kaikessa rauhassa, mutta kaveria se
ei laske vahingossakaan ohi, vaan kiristää aina pikkuhiljaa tahtia jos joku yrittää puukata ohi.
Raveissa se oli aina valppaana, kuunteli, että koska kuski antoi luvan mennä, vaikkakin pientä kokeilua,
että "eikös jo voitaisi mennä?", oli silloin tällöin. Laukannut se ei ole koskaan, eikä kolonut jalkojaan. Kilpailu-
uran aikana sillä pidettiin vain varmuuden vuoksi pinteleitä, mutta eipä se olisi niitäkään tarvinnut,
sen verran puhtaan ravin se omistaa. Nykyään sillä ajetaan vain kunnon ylläpitämiseksi ja se onkin jo
tottunut siihen, että ei enää kilpaa juosta. Talvisin Harrilla ajetaan reellä, se onkin yksi niistä harvoista
poneista, jotka siihen on totutettu. Se ottaa reen vetämisen kunniatehtävänä ja sitten mennään harja putkella
pitkin teitä. Kerran herra innostui niin paljon, että luuli pystyvänsä juoksemaan reki perässä myös pellolla,
jossa oli todella paljon lunta... No eihän siitä mitään tullut, kun Harri-parka jäi hankeen kiinni. Reki täytyi
irrottaa ja poni kiskoa hangesta pois. Mutta sen jälkeen ei ole poika pellolle loikkinut.
Harria on myös uitettu veneen perästä, siinähän se tulee, mutta ei uiminen mitään sen lempihommaa ole.

Kotona
Harri toimii hienosti myös tallissa, sen voi laittaa kuntoon niin käytävällä kuin karsinassakin, se antaa hie-
nosti kengittää ja menee koppiin melkein juoksujalkaa. Mutta madottamista se ei voi sietää.
En ole ikinä nähnyt hevosen irvistävän jo siinä vaiheessa kun näkee matolääketuubin, mutta Harri osaa
tehdä niinkin. :) Kun se näkee, että muita madotetaan ja kun sen vuoro tulee, niin se kääntää jo valmiiksi
takapuolen kohti ovea. Ei se edes uhkaile, mutta ilmoittaa vain kantansa asiaan. Mutta pienen suostuttelun
ja "tämä on nyt pakko hoitaa" -toteamuksen jälkeen, se huokaisten ja omituisen ilmesarjan kera suostuu
nielemään lääkkeen. Sitten se murjottaa kymmenen minuuttia ja on sitten taas oma iloinen itsensä.
Harri osaa käyttäytyä myös erittäin hienosti näyttelyissä. Se on täydellinen esittää ja osaa seistä paikallaan
myös ilman esittäjää. Se poseeraa mielellään ja on oikea linssilude. Pikku tytöt piirittävät Harrin aina
näyttelyissä ja Harri varmaan poseeraisi heille vaikka koko päivän.

Joulukuu 2003
Kauniina talviaamuna Harri löytyi kuolleena karsinastaan. Ruumiinavaus ei tuonut mitään erikoista
esille, vaan vanha herra oli yksinkertaisesti kuollut vanhuuteen.
Ensimmäinen shettikseni haudattiin rantaan muiden seuraksi.