©Njarga

Tästä pentueesta päätin jättää itselleni yhden nartun jatkamaan Nymfadoran porokoirasukua. Valitsin pennun, joka muistutti positiivisella tavalla äitiään. Nymfadoran daalya tuttavallisemmin Lyyli peri äitinsä keskittymiskyvyn ja miellyttämishalun. Lyylistä huomasi heti kuinka se kuunteli ja ihmetteli. Neiti oli heti ensimmäisenä tutkimassa uusia asioita ja muut tytöt seurasivat perässä. Seikkailun haluinen Lyyli keksi pienenä kaikenmoista. Milloin se oli hypännyt roskakoriin tai vessanpyttyyn, milloin penkonut kukkapenkkejä tai maistellut sammakkoa. Nyt kun Lyyli on varttunut isoksi, se ymmärtää vähän enemmän. Tajuaa ettei autojen alle juosta tai vanhempia koiria häiritä. Ilmeisesti tyttären itsesuojeluvaisto on herännyt.

Lyylin uteliaisuus ei kuitenkaan aina ole hyväksi. Kerran kun otin sen paimennusharjoituksiin mukaan, se kävi vähän liian tuttavalliseksi erästä poroa kohtaan ja sai sen sorkasta kylkeen. Onneksi luita ei murtunut tai mitään pahempaa sattunut. Nykyisin, kun Lyyli itsekkin pääsee treenaamaan, se ymmärtää paimennettavan ison koon ja osaa täten olla varovainen. Hyvä poropaimen on tytöstä kehittymässä. Lyyli osaa olla todella kuuliainen, kuten emänsäkin. Pientä varovaisuutta on kuitenkin ilmassa, ilmeisesti tuo ensimmäinen kohtaaminen poron kanssa vaikuttaa asiaan harmittavalla tavalla. Kuitenkaan noita isoja sarvipäitä Lyyli ei pelkää, niinkuin voisi luulla. Neiti tulee erittäin iloiseksi kun hoksaa, että ollaan menossa treenaamaan. Silloin Lyyli haukkuu minkä suustaan pääse. Neitokaisen ääni ei onneksi ole kauhean kimeä. Autolla ajaminen olisi tuskaa, jos koira kimittäisi vieressä.

Asia josta Lyyli ei pidä on tummapukeiset ihmiset. Koskaan kukaan ei sille ole mitään tehnyt, mutta ne vain pelottavat sitä. Jos tummiin pukeutunut immeinen kävelee vastaan, Lyyli laskee häntänsä alas, luimistaa korviaan ja painautuu minuun kiinni. Asiaa ollaan kuitenkin korjaamassa namien avulla. Pelko saattaa osoittautua hankalaksi, jos paimennuskisoihin tai näyttelyihin sattuu tuomari jolla on tummansävyiset vaatteet. Toivottavasti saamme pelon kitkettyä pois.

Lapset ja muut ihmiset + koirat ovat Lyylille todella tärkeitä. Sukulaislasten vierailut ovat yhtä juhlaa tytölle. Lapset rakastavat peuhata Lyylin kanssa ja toisinpäin. Neiti onkin väsyttämätön, jos on leikistä tai lenkistä kyse. Lyyli osaa kulkea niin hyvin hihnassa, että lapsetkin voivat talutella sitä. Mukulat ovatkin aivan innoissaan, kun pääsevät taluttelemaan ja leikittämään Lyyliä. Lenkeillä tyttö käyttäytyy muutenkin hyvin ja ymmärtää, ettei ohi kävelevien luokse saa syöksyä. Se tulee vierelle, jos tulee vastaantulija. Lyyli saa juosta lenkeillä toisten koirien kanssa vapaana metsässä tai sitten pihalla. Pihalla oleminkin on nautinnollista Lyylin mielestä. Mieluiten se viettää aikaa häkissä, kopin katolla lämpimässä auringon paisteessa. Sieltä se kuulee jos joku tallustelee pihalla ja haistaa uudet tuoksut. Kun joku saapuu pihapiiriin, alkaa kuulumaan Lyylin haukuntaa. Se saa yleensä muutkin pihalla olevat haukut räksyttämään. Lyyli onkin Nymfadoran kovaäänisin otus ja sen titteliä ei tule kukaan viemään.