Kultainen päivä

1	Kultainen päivä iloa täynnä niin suloisesti, säteilevästi tuo valon sydäntä virvoittavan. Yö varjon heitti ja synkkyyteen peitti, mutta nyt nousen ja taivasta kohden kohotan katseeni riemuitsevan.	Die güldne Sonne voll Freud und Wonne bringt unsern Grenzen mit ihrem Glänzen ein herzerquickendes, liebliches Licht. Mein Haupt und Glieder, die lagen darnieder; aber nun steh ich, bin munter und fröhlich schaue den Himmel mit meinem Gesicht.

3	Nyt laulakaamme ja antakaamme saamamme onni, lahjamme kaikki takaisin uhrina Luojallemme! Vaan paras uhri on ihmisen mieli; kiitoksen laulu on suitsukkeen sauhu, siihen on mieltynyt Jumalamme.	Lasset uns singen, dem Schöpfer bringen Güter und Gabe was wir nur haben, alles sei Gotte zum Opfer gesetzt. Die besten Güter sind unsre Gemüter, dankbare Lieder sind Weihrauch und Widder, an welchen er sich am meisten ergötzt.


4	Ei meidän kantaa tarvitse taakkaa, hän yksin siunaa ja pahan voittaa illasta, aamusta huolehtien. Pää uneen painuu, hän vierelle saapuu, jalkeille nousen, taas Herramme kaiken valaisee loisteella laupeuden.	Abend und Morgen sind seine Sorgen; segnen und mehren, Unglück verwehren sind seine Werke und Taten allein. Wenn wir uns legen, so ist er zugegen; wenn wir aufstehen, so lässt er aufgehen über uns seiner Barmherzigkeit Schein.

“Die güldne Sonne voll Freud und Wonne” (Evangelisches Gesangbuch 449)
Paul Gerhardt 1666
kääntänyt Petri Samuel Tikka 20.8.2008
sävelmä Johann Georg Ebeling 1666