| Ehkä Kuolemallani Olikin Tarkoitus Ophiure '03 { Tämä runo kertoo Spikesta, hieman hänen menneisyydestään, rakastetuistaan } Olen sieluton, ja samalla kuolematon. Tarkoitukseni on veren imeminen. Synnyin kuolevaiseksi, kuten sinäkin. Mutta tuli yö jolloin tekijäni minut saikin. En aavistellut vielä silloin, millaiset surut aiheuttaisin, kun vaelsin hänen rinnallaan minne hän vain menikin. Olen hänen orjansa, rakastajansa, lelunsa. Mielelläni vastaan otin kaikki hänen kehunsa. Mutta koitti aika jolloin vaaralliseksi muuttuivat, suunnitelmat hänen ja tekijänsä kehittyivät. Tuhota maailman he tahtoivat, ja minä taasen? En niinkään. Apua sinulta tulin pyytämään, heidän selkiensä takana anomaan. Sinä autoit minua, mutta tarkoituksenani oli; sinun ja sen toisen kuolema. Onnistuit, onnittelut! Et ole kuin muut Tappajat. Mutta menetin hänet, joka minut teki. Hän petti minut, luojani tietenkin. Jätin hänet taakseni, monta mustaa päivää kohtasin. Hänet vain lähelleni, omakseni tahtoisin. Ja pian koitti aika, jolloin uuden minä löysin. Typerän hempukan, vaalea kuontaloisen. Hänen takiaan suunnitelmani pieleen menivät, Oi, häneltä hengen joskus vielä ottaisin! Mutta? Hänkin minut jätti omaa ilkeyttäni. Ei enää kestänyt pakkomielteitäni. Mielessäni ei ollut kuin yksi asia; Tappaja! Hänen idioottimaiset vitsinsä, minut tahtoivat tehdä hulluksi! Hän minut hakkasi, milloin eksyin alueelle hänen sijainnin. Tulin täydessä voimani tunnossa hänelle kostaakseni, vaan kuinkas sitten sattuikaan? Kaappasivat sotilaat, sähköisellä tainnuttivat. Raahasivat lasikoppiin, tutkittavaksi veivät. Minäpä karkasin, pian kuitenkin huomaten; en voinut ihmistä lyödä, vahingoittamatta itseäin. Purematta jäi Tappajan ystävä, nauroivat he kaikki, impotentiksi pilkaten! Ai, että heitä minä vihaan! Elin heidän "ystävänään", vailla heidän myötätuntoaan. En kaipaa kurjien ihmisten sääliä, siitä ei voi edes sätkää kääriä. Autoin joskus heitä, heidän seikkailuissaan. Sitten huomasin ettei demonien lyönti pahalta tuntunutkaan. Nautin siitä tunteesta, kun pahoja pieksin. Ha joku päivä Tappajankin hengen veisin! Joisin hänen verensä, hiljaa nauttien. Kuuntelisin hänen valitustaan, kautta loputtomien vuosien. On vain kohtalon ivaa, että rakastumaan satuin tähän Tappajan vihaan. Sinuun, Tappaja? Minä rakastuin sinuun? Ei, älä mene pois vielä, jaksa yksi ilta vierelläni. Pysy tässä lähelläni, niin jotta kuulla voin hengityksesi. Sydämesi hiljaisen sykkeen, tuntea lämpösi, tuoksusi ihanaisen. Katso silmiini, kylmiin ja kaukaisiin. Kerrothan minulle sen minkä tahtoisin. Sano rakastavasi minua, niin kuin minäkin rakastan sinua. Huomaan katseesi, viileän. Mieleni laskeutui alas pimeään. Sanot minulle hiljaa : "Olet minulle pelkkää ilmaa" |