Kerrottakoon Hiukan Tekijästäni

Ophiure '03

{ Spike kertoo meille tarinan }

Kauan aikaa sitten, kun olin vain ihminen,
tapasin minä naisen, joka muutti elämän.
Teki minusta silloin rakastajansa ja enemmän.
Nautin kuolemattomasta elämästä, ja verestä ihmisen.

Hän hiukan vialla päästään oman tekijänsä takia on,
koska tämä huvikseen sukulaisensa teurasti jokaisen.
Se karaisi hänen mieltään, ja tappavan mielen loi,
ehkä se oli tarkoituksena, kun hullu rakkaimman verellä ilakoi.

Hänellä suuret, tummat on silmät,
ja hiukset pitkät, vahvat, pimeyttä itseään tummemmat ovat.
Kynsiensä avulla voi uhriltaan päivät lopettaa,
tai tuhmaa koiraansa kilttinä olemaan.

Hullun kiilto silmissään on ainaista,
kun tulivat osaksensa näyt joita näkemään en itse pystynyt.
Hänen ystäviään olivat ylhäisistä ylhäisimmät,
itse taivaan tähdet, ne jotka aina tuikkivat.
Kertoivat tulevan tapahtuneet, ja puhuivat
hiljaa hänelle kuiskasivat, kaikkensa lauloivat.

Rakastin hänen tanssiaan, silloin kun
sai tietää hienoja asioita tulevan.
Kauhua muille, hyviä meille
olivat uutiset jotka auttoivat pahuuden teillä.

Hän leikki paljon nukeilla, ja joskus ihmisillä,
kidutti molempia, mutta vain ihmiset kirkuivat äänellänsä.
Kertoi minulle nukkienkin huutavan,
minä vain puistelin päätäni hymyillen.
Selitin hänelle etteivät nuket voineet sanoa mitään,
koska eloa, sielua eivät sisältäneet.
Hän katsoi minua niillä suurilla silmillään hämmästyneenä,
katsoi sitten nukkeaan jolta kädet poistanut oli juuri.
Huulensa menivät mutruun, ja
sanoi hän nukelle:
"Tuhma tyttö, ei saa valehdella"

Meitä jahdattiin pitkin Eurooppaa,
ja muuttui se vaarallisemmaksi kuin uskoimmekaan.
Päätimme toiselle mantereelle lähteä,
koska lopullinen kuolema ei houkuttanut.
Mutta se oli erehdys, paikka jonne menimme.
Olisi pitänyt mennä Kiinaan,
tai mennä muuhun kaupunkiin,
Ei Sunnydalen Helvetinsuulle,
sillä sieltä alkoi alamäkemme.