Runo Tappajalleni

Ophiure '03

{ Ei tietoa ole, kuka tässä 'puhuu', mutta hän taisi rakastaa Tappajaa }


En näe, enää koskaan sinua.
Näet minut, muttet sisimpäni kipua.
Tahtoisin taas sinut nähdä.
En taida pois tästä päästä.
Minut haudataan, ja unohdetaan.
Maan alle kaivetaan, sinne pudotetaan.

Kuulen äänet pimeässä, mutten tiedä missä olen.
Luulen, että maan alla, jonne vähitellen kuolen?
Paniikki sisälläni alkaa nousta, veri päästäni pakenee.
On sinun aika jo juosta, ennen illan menoa pimeään.
Jätä minut taaksesi, kuolin sinun vuoksesi.
Annoin toisen viedä mukanaan, mukanansa tuonelaan?

Hyväksyn kohtaloni, tunnen mieleni muotoutuvan.
Nousen ylös tuoksusi, johdattelevi minua luoksesi.
En voi tulla, koska olen vain; pimeän rakastaja.
Ja sinä olet? Verenimijöiden kukistaja.