Täydenkuun Tullessa

Ophiure '03

{ Runo Ozista. Pienestä, hiljaisesta, pois menneestä Ozista, joka omalla tavallaan on hauska ja suloinen... }

Susi asuu sielussani,
kummittelee muistissani.
Täydenkuun aika koittaa,
ja peto minut valloittaa.

Kaikki alkoi siitä,
enkä serkkuani kiitä.
Hän puri minua ihmisenä,
enkä sen jälkeen ollut vain itsenäni.
Seuraavan täydellisen kuutamon aikaan,
sain karvapeitteen ja mahtavat hampaat.
Menetin inhimillisyyteni,
tavallisen ihmisjärkeni.

Raivosin ympäri kaupunkia sinä iltana,
käytin eläimiä ruokana.
Pelottelin ihmiset hengiltä,
pudotin rakastavaiset penkiltä.
Olisin voinut heidät tappaa,
vaikken sitä itse tahtoisikaan.

Seuraavana päivänä olin ymmälläni,
metsästä heräsin alastomana.
Vähin äänin hipsin kotiin,
epäileviä katseitakin minuun luotiin.
Aloin muistaa edellisiltaa,
kaikki tulivat mieleeni pikkuhiljaa.

Kauhistuin, ja tädilleni soitin,
häntä kertomatta jättämisestä moitin.
Serkkuni oli ihmissusi,
ja niin minäkin olisin.