Hahmo: Alice Mayborn, Sailor's Restin 19 v. tarjoilijatar Pelaaja: Eira Enkvist Olin käynyt aamulla siivoamassa huoneet, joista vain yksi oli tyhjillään. Majatalossa oli ensi alkuun vähän hiljaista, mutta ei kyllä kauan kestänyt ennenkuin kapakka täyttyi väestä. Muun muassa Silent Sam miehistöineen ilmaantui paikalle. Englantilainen aatelisperhe Evans saapui majataloon, ja he saivat viimeisen huoneemme, vaikka Fermina sen jo melkein oli luvannut kasvitieteilijälle. Kävin Philibertin käskystä välillä syömässä, ja hän liittyikin pian itse seuraan. Tarjoilin herra Fitzwilliamille syömisen oheella, PB:n ollessa valmiina auttamaan.Sain vasta sen jälkeen tietää Philibertiltä että meidän oudon mutta korkearvoisen vieraan Fitzwilliamin huoneesta oli kadonnut papereita. Mitä papereita en vielä tässä vaiheessa tiennyt, vaan se oli erittäin salamyhkäistä. Pelkäsin vähän että työnantajani Philibert epäili minua, koska olin siellä käynyt aamulla. Ferminakin on levittänyt minusta semmoisia huhuja... Huoleni kuitenkin unohtui, koska rakkaani Thomas ilmestyi paikalle! Hän oli tullut kaapparilaivalla, ja olin onnessani että hän oli selvinnyt ehjin nahoin perille saakka. Meidän tulevaisuuden suunnitelmat olivat vähän auki, enkä ollut varma mitä vastata, kuin Philibert kysyi niiden perään. Kävin välillä tarkistamassa että perhe Evansilla oli kaikki hyvin, mutta mikä hätä heillä olisi ollut, heillähän on oikein oma palvelijatar! Joka kuulemma pitää itseään korkearvoisempana kuin Philibert, vaikka tämä on majatalon pitäjä! Kyllä maailma on ihmeellinen! Syötyäni Thomas esitteli minut kaapparilaivan miehistölle, ja minun mielestäni he olivat oikean mukavan oloista porukkaa. Vaikka en ymmärtänyt miksi he ilkeilivät Thomakselle hänen lauluistaan? Hänhän laulaa hyvin! Merimiehet kerskuivat kilpaa kokemuksistaan merillä, ja kyllä ne tarinat olivat sellaisia, että oli ihan naurussa pitelemistä! Meidän piti heittää Barney ja McGowen ulos huonestaan, sillä he eivät olleet maksaneet, ja kuulin heidän sanovan Fitzwilliamille, että heillä vain oli kaksikymmentä penniä! Fitzwilliam kävi nimittäin heitä tervehtimässä, oletin että tiedustelemassa papereitensa perään, mutta miksi he sitten puhuivat rahasta? No, en minä ymmärrä. Nostimme kuitenkin vähän myöhemmin kaverusten tavarat ulos heidän huoneestaan, mutta koska he ovat mukavia heppuja ja Philibert on hyväsydäminen, he saivat jakaa PB:n kanssa huonetta. Eikä Philibert heitä varmaan olisi huoneesta häätänyt, jollei kasvitieteilijä olisi ollut huonetta vailla. Majatalossa oli eräs irstakkaan näköinen nainen, joka tuli kysymään minulta töitä majatalosta. Hän luuli minua majatalon emännäksi! Kuvitelkaa! Tai ehkä hän vain imarteli, jotta kehuisin häntä Philibertille. Kuulin Fermiinalta, ettei ulkokuori tämän naisen tapauksessa petä... Rindert d Jong toi Philibertille banaanipuun, se oli mukavasti tehty! He ovat kyllä hyviä ystävyksiä. Yhtäkkiä joku kertoi kuninkaan laivastoon kuuluvan laivan tulleen satamaan! Silloinpas vasta ihmisille tuli kiire, kaikki lähtivät katsomaan. Minä jäin majataloon, eihän sitä voi tyhjilleen jättää. Minua kuitenkin vähän ihmetytti, miten Fermina aina onnistuu lähteä ensiksi? Kaapparit palasivat erittäin hilpeinä, ja kehuivat että nyt tulee Samille ja hänen sakilleen kuumat paikat. Minusta Sam itse ei ole ansainnut sitä, mutta hänen perämiehensä Scott McShore kylläkin. Fermina valtasi meidän yhteisen huoneen kahden laivalla tulleen naishenkilön kanssa, sanoi heidän olevan ystäviään- olin ihan äimistynyt, sillä minun olessa majatalossa heitä ei ollut aikaisemmin näkynyt. Meidän piti kakkien mennä kuulemaan laivalla tulleen kadetin lukemaa julistusta, se oli kuningas Yrjöltä. Kaikki merirosvot joutuisivat antautumaan, tai heidän kävisi huonosti. Antautuessaan he saisivat kulkea vapaina miehinä. Kaapparit eivät kätkeneet iloaan, ja täytyy myöntää, että olin onnellinen että Thomas kuului heidän porukkaan. Ferminan ystävät olivatkin naismerirosvoja! Minä en voi olla ihailematta heitä, ja uskon kyllä että monet muutkin ihailevat, vaikka haukkuivatkin. Eivät naiset miehiä huonompia ole! PB juoksi Fitzwilliamin asioilla lähes koko ajan, ihmetyttää miten joku pystyy teettämään niin paljon työtä. Näin Rindertin koputtavan hänen huoneen ovelle, ja olin taas vähän ihmeissäni, samaten kuin näin hänet uudelleen Barneyn ja McGowenin kanssa, tällä kertaa pihamaalla. Kysyin neiti Evansin ja hänen palvelijattarelta jos he kaipasivat jotain piristystä, ja päädyimme siihen tulokseen että olisi kiva jos Thomas soittaisi. Kaapparit kyllä olivat sitä vastaan, mutta minun sulhaseni piti pintansa. Fermina oli jo tässä vaiheessa jostain järkyttynyt, ja PB:n ja minun piti vähän pitää häntä silmällä. Philibert sitten kertoi että hän oli saanut kuulla että Rojorado on kuollut, silent Sam oli kai perinyt häneltä vähän tavaraa, muun muuassa hatun. Se hattu kädessä Fermina istui myöhemminkin illalla. Minä olin kyllä huomannut että Fermainan ja Rojoradon välillä oli jotain! Silent Sam tuli jossain vaiheessa  kapakkaan ja kuulin että häneltä oli varastettu koruja, ja hänellä oli vahvoja epäilyksiä siitä, kuka ne oli vienyt. Rindert kävi jotain kirjoittamassa, sanoi että runoja, mutta sitä minun on vaikea uskoa. Minä ja Thomas teimme tulevaisuuden suunnitelmia, vaikka Thomas kyllä etupäässä ne keksi. Toisaalta minä haluan matkustaa, toisaalta pelkään ajatusta. En ole koskaan käynyt missään, Port Antonio on kotini. Täällä on minun perheeni, kahta isoveljeäni lukuunottamatta. Thomas ja minä mietimme eri työmahdollisuuksia hänelle, ajattelimme lopulta että Jamaican pääkaupunki voisi olla sopiva paikka. Mutta miten me pääsisimme sinne? Sillä emmehän me kauan malttaisi olla menemättä naimisiin, vaikka kyllä sitä jonkun vuoden voi odottaa. Thomas pelkää kaapparilaivalla matkustamista, mutta se oli meidän paras mahdollisuus. Kapteeni vain ei oikein ilahtunut ajatuksesta, nainen kun tuo laivalle epäonnea. Minusta kuulosti siltä ettei hän olisi halunnut meidän menevän naimisiin, hän ei varmaan avioliittoa kauheasti arvosta. Thomas kertoi kumminkin perämiehen olevan naimisissa, joten ei kai ajatus niin outo ole. Kävin välillä huoneessamme lepäämässä, ja mietin Ferminan arvoitusta. Olin vähän utelias, ja ajoin kurkistaa Ferminan sängyn yläpuolella olevan verhon taakse- mutta ehkä onneksi minua huudettiin juuri silloin. Sillä eihän toisten tavaroita saa penkoa, ja Fermina on aivan erityisesti kieltänyt minun koskevasta hänen tavaroihinsa. Evansejen palvelijatar kertoi ehkä lähtevänsä merille, jos joku hänet huolii, hän ei halunnut palata Englantiin. Aika rohkeaa! Ja hän kun on palvelijattarenakin majatalon pitäjää korkeammasa asemassa. Mutta Yrjö I:n laivaston kadetti oli kai hänen lapsuuden ystävänsä, ja en voi olla miettimättä, jos siinä takana on jotain muutakin. Näin hänetkin Fitzwilliamin seurassa, niin että tämä onkin paljon minun aikaisempaa käsitystä seurallisempi mies. Vai onko seurallinen oikea sana? Ihmiset ovat kyselleet PB:ltä ja minulta mikä se Fitzwilliam on miehiään, mutta mistä minä tietäisin? PB varmaan voi jotain tietääkin, kun kaikkien asioita juoksee. Poika vaikuttaa vain vähän juopuneelta- hän tuurasi minua vähän aikaa tiskin takana. Olisiko joku yrittänyt juottaa häntä, niin että hän lavertelisi, vai onko hän tahallaan ryypännyt? Muuten PB on tosi kiva poika. Minulle hän saisi kertoa enemmän puuhistaan, minä en viitsi alkaa juoruista maksaan- enhän minä ole rikas, ja nyt pitää säästää rahoja mahdolliseen matkaan. Onneksi ruoat, juomat ja peti ovat minulle ilmaisia! PB ei kyllä mielestäni saisi juoda alkoholijuomia ilmaiseksi- jos hän ei tiedä mikä on sopivaa. Matkasta puheen ollen Thomas tuli kertomaan että Fitzwilliam oli tarjonnut kyytiä hänen laivallaan kahdella pennillä matkustajaa kohti! Innostuin ensin, mutta halpa hinta alkoi arveluttamaan. Thomaskin sitä ihmetteli, meidän puhuessamme siitä hänen kapteeninsa ja perämiehensä kanssa. He olivat ehdottomasti sitä mieltä, että siinä oli jotain hämärää. Ehkä meidät myytäisin orjiksi, taivas varjelkoon! Joku ihmetteli kuka meidän kaltaisia ihmisiä orjiksi haluaisi, eihän meistä (Thomasista ja minusta) olisi kunnon työhön. Sehän melkein loukkasi, mutta eihän sitä merimiehien puheita kannata ottaa vakavasti. Ja perämies (olisikohan ollut nimeltään Simon Curt, en ole tavannut ennen) totesi sitten, että Thomashan on oppinut mies, kyllä semmoiselle aina käyttöä löytyy. Miltä kannalta tuommoinenkin sitten pitäisi ottaa, mutta onhan se hyvä ettei ole ihan hyödytön olento. Osaanhan minäkin lukea ja kirjoittaa, tosin huonosti ja hitaasti. Kunhan minulla on enemmän aikaa, niin kyllähän minä vielä kirjoitan vaikka silmät kiinni! Minä ihmettelin äänen miksi joku yrittäisi huijata niin ilmiselvästi, sillä ei kai Fitzwilliam ole niin tyhmä että ei tajuaisi hinnan olevan naurettavan halpa. Kun maksaa huonestaan kymmenen shillinkiä yöstä! Kellään ei ollut siihen kunnollista vastausta. Käydessäni alakerrassa näin kapteeni Samin ja jonkun (josta näin vain selän) hiipivän ulos takakautta, mitähän nekin puuhasivat, ilmassa on jotain kummallista. Evansejen palvelijatar tuli järkyttyneenä kertomaan, että heidän huoneestaan oli kadonnut sininyörinen nahkapussi! Kolmas rikos samana päivänä! Todella järkyttävää! Ja joku meistä majatalon väestä on kumminkin ollut paikalla koko ajan. Miten joku on päässyt huomaamatta huoneeseen? Laivanrakentajakin istui pitkään oven vieressä rappusilla, ja minusta hän vaikuttaa aika rehelliseltä, vaikka mistä sitä voi tietää. Ja hänkin kulutti runsaasti rommia. Katsoimme toisten huoneista, mutta nahkapussia ei löytynyt. Siinä oli kuulemma tärkeä avain, joten harmi että se oli kadonnut. Meidän majatalon maine on ihan pilalla! Siinä pohtiessamme Thomasin ja kaappariperämiehen kanssa, mainitsin Fitzwilliamin kadonneet paperit. Siihen perämies kysyi, jos tarkoitin karttaa- mistä minä olisin tiennyt, mutta kuulosti kyllä aika uskottavalta! Perämies (Simon?) sanoi sitten Fitzwilliamin olevan itse varas! Kuvitelkaa, majatalon hienoin vieras varas! No, olivathan ne halvat matkaliputkin vähän omituisia. Hän oli kuulemma varastanut Sam Hawkinsin korut. Lieneeköhän totta? Vai pelkkää huhua? Miksi hieno englantilainen herra on majoittunut Port Antonioon? Minun pääni menee ihan pyörälle kaikista mysteereistä! Perämies maksoi PB:lle tiedoista, ikävä kyllä en kuullut mitä poika kertoi. Sitten  Sam Hawkins itse tuli paikalle, ja hän ja (kaappareiden) perämies istahtivat vastakkain ikäänkuin neuvotteluun. Pian Hawkinsin jälkeen paikalle ilmestyi kadetti ja Evansejen palvelijatar, ja he menivät istumaan toisten viereen. En osaa sanoa, kokoontuivatko he ryhmänä vai tulivatko jälkimmäiset niin lähelle kuullakseen mistä ne toiset puhuivat. Nopeasti he ainakin lopettivat ja hajaantuivat. Minun iltani päättyi tanssiin.