Pelaaja: Elina Laitinen
Saavuimme majataloon ja otimme tietysti heti tuopilliset rommia. Seuraamme liittyi eräs vanha mies, Eddie taisi olla hänen nimensä, joka oli hyvin kiinnostunut laivastamme Fool’s Goldista. Myöhemmin Sam kertoi uskovansa, että tuo mies oli alun perin rakentanut Fool’s Goldin..
Majatalo oli muutenkin täynnä jos jonkinlaista kulkijaa. Erityisesti kiinnostusta herätti eräs oikein hienosti pukeutunut porukka, olisivatko olleet oikein aatelisia.
Kahden kesken Asafa kertoi Scottin syyttäneen häntä varkaaksi. Kapteenilta kun oli varastettu muutamia koruja. Asafa puolestaan oli varma, että Scott oli itse tuo varas. Kehotin häntä puhumaan Samille, mutta Asafa ei uskonut kapteenin uskovan häntä. Tässä vaiheessa huomasin erään tutun pärstän, Buck Matthews.. Kirottua! Pitikö tuon juuri nyt ilmestyä tänne velkojaan perimään..
Rannalla kävellessämme Scott tuli luoksemme ja ilmoitti jonkun englantilaisen laivan olevan tulessa.. Öh, no ei näkynyt ainakaan savua missään. Satamaan kuitenkin saapui englantilainen no tuota.. vene se taisi olla eikä laiva.. Kannella seisoi yksi univormuun pukeutunut mies ja kaksi naista.. Naista! Mitä ihmettä, eihän naisia otettu laivaan, tai edes veneeseen.. Sehän tuottaa huonoa onnea! Nämäkin naiset olivat oikein hienosti pukeutuneet, ketähän he mahtoivat olla.
Tämä miespuolinen yksilö kuului aikovan lausua jonkun julistuksen ja Philibert oikein erikseen pyysi Samilta että myös me tulisimme kuuntelemaan. No mikäs siinä..
Aloimme siirtyä salin puolelle, kun huomasin Mauricen, vanhan tuttavan pihalla. Olin itse asiassa nähnyt hänet jo aiemmin, mutta silloin minulla ei ollut aikaa puhua hänelle. Nyt minulla kuitenkin oli hetki aikaa ja minua kiinnosti kovasti mihin vanha ystäväni oli taannoin häipynyt. Maurice oli aika pelokkaan näköinen, eikä ihme ottaen huomioon miten olin häntä viime kerralla kohdellut. Pyysinkin häneltä anteeksi heti kättelyssä ja selitin tarvitsevani kipeästi rahojani takaisin. Maurice kaivoikin vastustelematta kukkaron esiin ja kaivoi sieltä lopulta reilut kolme shillinkiä. Se ei vastannut vielä lähellekään velkaa, mutta olihan se alku. Loput hän lupasi maksaa heti kun saisi hevosensa ja kärryt myytyä. Tyydyin tähän sillä muut olivat jo sisällä. Sali olikin täynnä väkeä, myös nuo kaksi veneellä tullutta naista olivat siellä, mutta he olivat vaihtaneet vaatteita.. Hienot mekot olivat tiessään ja tilalla housut ja verinen repeytynyt paita. Aseitakin heillä näytti olevan.. Tämä alkoi nyt toden teolla kiinnostaa. Menin muun Fool’s Goldin miehistön kanssa istumaan, mutta enpä voinut olla välillä vilkaisematta noita kahta naista.
Englantilainen merimies esittäytyi ja luki ääneen julistuksen, jonka mukaan kaikkien merirosvoukseen tavalla tai toisella syyllistyneiden tulisi tämän päivän loppuun mennessä antautua ja heidät armahdettaisiin. Huomisesta alkaen kaikki merirosvot tuomittaisiin kuolemaan tai jotain sellaista. Joo joo, olihan tuo jo kuultu.
Jäimme keskustelemaan mahdollisuuksistamme. Sam kysyi kaikkien mielipiteen. Omaani olin kovasti koettanut miettiä, mutta jotenkin olin toivonut Samin päättävän meidän kaikkien puolesta. Scott ilmaisi kantansa hyvin selvästi. Näitä julistuksia oli annettu ennenkin ja edelleen oli merirosvoja seilaamassa pitkin Karibiaa.
Sam kertoi kuulleensa kaapparikirjasta, jolla joutuisi maksamaan vain sadasosan saaliista. Kuulosti aika hyvältä, täytyy myöntää. Toisaalta kaapparin ura ei oikein houkutellut. Kaapparikirjalla oli hintaa kuitenkin kokonaista 10 puntaa! Mistäs sellainen summa muka saataisiin. Varastetut korut tulivat taas puheeksi, niistä olisi saattanut sievoisen summan saada, mutta näytti siltä, ettei niitä enää löydettäisi.
Myöhemmin Sam tuli pyytämään minua juttusille. Menimme hieman syrjemmälle, jossa Sam suoraan sanoi epäilevänsä minua varkaaksi, koska minä olin ainoa, jolla oli motiivi korujen varastamiseen – pelivelat. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että arvostin kovasti Samin rehellisyyttä. Vakuutin hänelle etten ollut koruja vienyt, mutta enpä tuota mitenkään pystyisi todistamaan. Sam kuitenkin uskoi minua. Kehotin häntä keskustelemaan Asafan kanssa, sillä tällä saattoi olla jotain kerrottavaa.
Sam vaihtoi puheenaihetta. Hän kertoi miten oli kiduttamalla saanut Rojodoradon kertomaan aarteesta, joka oli ilmeisesti kätketty jonnekin Sailor’s Restin lähelle. Sitten Rojodorado oli kuitenkin kuollut, eikä tarkempaa sijaintia ollut selvillä. Sam viittasi Ferminan ja Rojodoradon yhteiseen menneisyyteen ja pyysi minua tiedustelemaan Ferminalta tästä aarteesta. En millään olisi halunnut onkia tietoja ystävältäni, mutta Sam oli kuitenkin kapteenini, joka oli juuri todisteitta uskonut syyttömyyteeni. Voisinhan kysyä Ferminalta, tuskin kukaan pystyisi pakottamaan naista puhumaan, mutta ystävänä voisin ainakin kysyä asiasta.
Huomasinkin pian Ferminan pihalla, vihdoinkin tilaisuus puhua hänelle. Oli mukavaa nähdä häntä pitkästä aikaa. Olin jopa säästellyt eräästä saaliista löytämääni korua. Monta kertaa oli mieleni tehnyt myydä se, mutta päätin kuitenkin säästää sen Ferminalle. Juttelimme niitä näitä, mutta mieltäni painoi Samin pyyntö. Miten saisin asian esitettyä suututtamatta Ferminaa. Lopulta päädyin olemaan suora ja rehellinen. Kerroin Samin pyytäneen minua kysymään Rojodoradon aarteesta. Fermina ei osoittanut tietävänsä aarteesta mitään, mutta hän vaikutti jo etäisemmältä mainittuani Samin. Fermina lähti tiuskaisten, että herra kapteeni voisi tulla itse tiedustelemaan asiasta, jos se niin kovasti kiinnostaa. Ei tainnut mennä oikein hyvin..
Jossain vaiheessa seuraamme oli lyöttäytynyt muuan merirosvo, jonka nimi taisi olla Sharky. Sitä mukaa kun rommini väheni, alkoi tämä mies vaikuttaa yhä mukavammalta tuttavuudelta.
Pidimme jonkinlaista kokousta miehistön kesken. Aiheena oli yllättäen kadonneet korut ja raha ylipäätään. Olimme juuri edenneet siihen vaiheeseen, että Sam pyysi kaikkia tyhjentämään taskunsa ja laukkunsa, jotta nähtäisiin olivatko korut jollakulla meistä. Tätä ei kuitenkaan ehditty toteuttaa, kun Fermina ilmestyi keskellemme ja alkoi vaatia Samilta Rojodoradon hattua, jonka tämä oli ottanut voitonmerkiksi. Tätä sanailua katselin huolestuneena ja yhä enenevässä määrin humaltuneena. Mitä Fermina tuolla hatulla teki. Emme olleet koskaan keskustelleet Ferminan ja Rojodoradon yhteisestä menneisyydestä, enkä oikein tiennyt mitä kuollut kapteeni Ferminalle merkitsi.
Muistini jo hieman pätki, mutta sen muistan, että löysin itseni näiden kahden erikoislaatuisen naisen seurasta. Heidän itse asiassa huhuttiin olevan merirosvoja. Olin jo melkein ehtinyt unohtaa heidät. He tarjosivat minulle rommia, vaikka ymmärsinkin, että tämä tuoppi olisi jo liikaa. Tänään oli tarkoitus tehdä tärkeitä päätöksiä ja jotenkin olisin halunnut miettiä niitä hieman selvempänä.
Kauniita nämäkin naiset kuitenkin olivat. Anna Giustiani oli toisen nimi ja toinen taisi esittäytyä Eevaksi, mutta kuulin häntä kutsuttavan myös Kolibriksi. Taisin hieman innostua kertomaan seikkailuistamme, mutta tuopillisen jälkeen pakotin itseni kuitenkin raahaamaan itseni jonnekin hieman selviämään. Kunnon ystävät Asafa ja Will auttoivat minua tässä hieman..
Hakeuduimme majatalon rauhallisempaan nurkkaan, jossa pääsin tutustumaan tähän Sharkyyn paremmin. Hän vaikuttaa kyllä aika hyvältä mieheltä. Taisi olla muuten pyrkimässä miehistöömme, eikä kyllä ollut vastaan sanottavaa.
Ai niin, Fermina. Kohtasin hänet jossain ja koetin pyytää anteeksi, mutta taisin olla jo hieman liian kännissä ollakseni vakuuttava. Hän oli muuten saanut Samin luopumaan Rojodoradon hatusta, taivas tietää millä keinoin.. Hän pyysi minua viemään hänet pois täältä. Minähän lupasin yrittää ja tarjouduin vaikka soutamaan, jos muuta keinoa ei löytyisi. Fermina kuitenkin ilmoitti aikovansa hieman kauemmas kuin naapurisatamaan..
Willin kanssa keksimme yhden hienon suunnitelman. Jossain vaiheessa iltaa havaitsimme Scottin olevan huomattavan paljon tekemisissä sen hienosti pukeutuneen miehen kanssa, jolla oli majatalon kallein huonekin. Epäilimme Scottin aikovan myydä varastamansa korut tälle miehelle. Käytävällä kuulimme miehen sanovan Scottille jotain sen tapaista että ”oliko sinulla jotain minulle”. Scott vaikutti hieman säikähtävän, kun olimme niin lähellä ja vei miehen huoneeseensa. Yritimme salakuunnella, mutta emme tainneet saada mitään selville.
Myöhemmin illalla, kun keskustelin Willin kanssa itse asiassa siitä, mitä mieltä hän oli taikauskoisesta käsityksestä, että naiset laivalla toivat pahaa onnea. Tarkoituksenani oli nimittäin saada Fermina Fool’s Goldille. Keskustelumme rönsyili pahasti mm. Asafan ilmestyessä paikalle hän johonkin kommenttiin totesi, että hänellä oli karvaisempi liivi. Tähän muistan todenneeni, että minulla onkin enemmän rintakarvoja. Tästä tai jostain muusta tuli mieleemme, että voisimme juottaa tämän Scottin uuden tuttavuuden känniin ja kysellä sitten häneltä mitä heillä oli meneillään. Tätä varten meidän oli ehdottomasti saatava Sharkyn tuoppi, se oli taatusti suurin tuoppi, mitä Sailor’s Restissä tai koko Karibialla oli nähty! Haimme tuopin ja täytimme sen ja istutimme herran pöytään. Oli muuten aika niuhon oloinen. Hän näytti meille jotain piirrosta, jossa ainakin minun mielestäni oli nenä (ja nenäkarvat!) ja jotain muuta suherrusta. Kysyi tiesimmekö siitä jotain. Mitä nenästä nyt pitäisi tietää? Se on usein kipeä aamuisin, mutta en millään muista miksi? Sitten herra nousi ja lähti tuoppiin koskematta.
Tämä oli kyllä niin yllättävä veto, että emme edes tajunneet estellä. Jos joku tarjoaa ilmaiset rommit niin on se kyllä aika tyhmää vain nousta ja poistua paikalta. Pieleen meni.. Mutta ainakin meille jäi rommi!
Poistuessamme majatalon kattopalkit yrittivät käydä kimppuuni, melkein jouduin vetämään aseeni, mutta sain ne kuitenkin käskytettyä perääntymään..
Törmäsimme Samiin ja kokoonnuimme jälleen pihalle keskustelemaan tärkeistä asioista. Täytyy sanoa, että nyt muisti pätki jo pahasti. Sen kuitenkin muistan, että Asafa alkoi toden teolla kiihtyä Scottin takia. Kävipä jopa niin, että hän veti sapelinsa ja alkoi uhkailla Scottia. Tässä kohtaa minullakin kävi mielessä vetää aseeni, ei Scottia vastaan vaan saadakseni ystäväni rauhoittumaan. Tein sen kuitenkin paljain käsin, veimme hänet Willin kanssa kauemmas ja kyllä hän taisi sitten rauhoittuakin vähän.
Sam ilmoitti että Sharky oli pestattu miehistöön – hooray! – lisäksi nämä kaksi naismerirosvoa olivat ilmeisesti myös ehdolla uusiksi miehistön – tai naisiston jäseniksi. Sharky oli kyllä sitä mieltä, että he tuottaisivat vain huonoa onnea. Asafa taas selitti jotain, että mitä kauemmin he ovat merillä, sitä vähemmän huonoa onnea he tuottavat. Hienoa, pidä kiinni tuosta! Jos Sam ottaisi naismerirosvot mukaan, niin miksi hän ei ottaisi Ferminaakin.
Yllättäen tämä univormuun pukeutunut englantilainen ilmestyi luoksemme ja kysyi ”miltä näyttää, ollaanko huomenna samalla puolella vai eri puolilla”. Tähän taisin vastata että ”tällä hetkellä näyttää hieman sumealta”..
Mutta Ferminahan menee tuolla ja näyttää edelleen alakuloiselta. Menin hänen luokseen ja lupasin viedä hänet Espanjaan, jonne hän oli sanonut haluavansa. Tavalla tai toisella mitä toteuttaisin sen, olin sen hänelle velkaa. Vihdoinkin sain hymyn noille huulille!
Will tuli kiskomaan minua takaisin neuvonpitoon, mutta alkoikin osoittelemaan taivaalle. Mitä ihmettä siellä on, yritin kovasti katsella, mutta sadepisaroita Will osoittikin. (tähän kohtaan täytynee selittää, että aikaisemmin majatalossa näimme hämähäkin, jonka Will liiskasi pöytäliinaan. Sitten aloimme miettiä mitä tämä mahtaisin tarkoittaa, Asafa sen varmasti osaisi kertoa. Will sanoi muistavansa, että se tarkoittaa sadetta).
Sitten joku pihalla puhui tanssimisesta. Kyllä, nyt pitää tanssia! Mutta kenen kanssa, vaikutti nimittäin siltä, että halukkaimmat olivat minä ja Buck Matthews! Ja minähän en tuon kanssa tanssi!! Ei muuten ollut Buck tullut perimään velkojaan, olikohan tuo unohtanut, kun näytti olevan jo aika kännissä..
Saatiinhan siihen sitten muitakin tanssijoita. Parin tanssin jälkeen oloni alkoi käydä niin huonoksi, että katsoi parhaaksi poistua neitojen silmistä nurkan taakse antamaan ylen.. Ja sitten muuten peli päättyi..
Afasan kanssa tehdystä vedosta täytyy sanoa sen verran, että minä voitin!!! Minä voitin!!! Seuraavan kuukauden ajan minä juon rommia enemmän kuin Fool’s Gold jaksaa kuljettaa!
PJ:n muistiinpanoja: Auguston suullisesta debriiffistä jäi vielä muutama herkullinen lausahdus mieleen...Augusto oli kuulemma hieman häpeissään siitä, ettei ollut vielä kertonut kapteenilleen Ferminan tulevan mukaan laivalle, ja oli jopa ohikiitävän hetken verran harkinnut myyvänsä pois koko naisen, jos ongelmia koituisi... Lopulta tämä herrasmies kuitenkin päätyi vain pyytämään anteeksi Samilta, kunhan saisi päätänsä himean selviteltyä.