Monilla suurilla kaupungeilla on niin Maarlannissa kuin muuallakin keisarikunnassa oma akatemiansa - jotkut näistä kaupungeista ovat itseasiassa kehittyneet näiden rakennusten ympärille. Akatemioista löytyvät valtakunnan kirkkaimmat älyköt sekä pölyisimmät kirjat. Alunperin akatemiat perustettiin toimittamaan valtakunnan muistin virkaa, ja yhä tänäkin päivänä oppineet doctorit hyvästelevät toisensa ja julistavat sekä kokoukset että luennot loppuneiksi sanoin "älä milloinkaan unohda!" johon ainoa oikea vastaus on "aina muista!"
Käytännössä akatemiat ovat valtavia kirjastoja, laboratorioita ja - mikä on ehkä kaikkein tärkeintä - koulutuskeskuksia. Niiden hallinto koostuu monimutkaisesta praeceptorien ja doctorien hierarkiasta, mutta tavalliset kansalaiset yhdistävät akatemiat lähinnä magistereihin. Nämä ovat oppineita miehiä - ja toisinaan myös naisia - jotka ovat suorittaneet opintonsa akatemiassa. Magisterit toimivat monissa eri ammateissa ja asemissa. Jotkut jäävät akatemioihin kirjastonhoitajiksi, opettajiksi tai creativeiksi (mikä tarkoittaa sitä, että he "luovat uutta tietoa" vanhoja käsikirjoituksia tutkimalla tai kokeita tekemällä), toiset jättävät akatemiat taakseen lopullisesti. Jälkimmäiset muodostavat arvokkaan linkin akatemioitten ja muun keisarikunnan välillä, sillä he perustavat kouluja aateliston lapsille (ja harvinaisissa tapauksissa myös tavallisen kansan jälkikasvulle), toimivat hallitsijoiden neuvonantajina, parantajina, astrologeina, insinööreinä, alkemisteina ja monissa muissa korkeissa ammateissa. Heitä arvostetaan suuresti Maarlannissa, ja suurimmalla osalla heistä on korkea asema yhteiskunnassa.
Akatemiset arvonimet ovat monin tavoin aatelisarvojen kaltaisia. Henkilöä joka käyttää itsestään todellista asemaansa korkeampaa arvonimeä rankaistaan ankarasti, seurauksena on vähintään elinikäinen karkottaminen akatemioista, ja seurauksena voi olla jopa vankeustuomio. Arvonimet ovat elinikäisiä. Jopa pelkkä alhainen discipulus saattaa vaatia tuon arvonimen käyttämistä akatemioiden ulkopuolisessa maailmassa, huolimatta siitä, onnistuuko hänen koskaan kiivetä seuraavalle asteelle. Todellisuudessa moni opiskelija, joka ei ole onnistunut läpäisemään loppukokeitaan peittää epäonnistumisensa jättämällä aiemmat arvonimensä käytöstä, mutta joidenkin mielestä jo pelkkä studiosuksen arvo nostaa heidät tavallisen väen yläpuolelle.
Akatemiat ovat suhteellisen riippumattomia sekä keisarin vallasta että toisistaan. Monilla akatemioilla on omat erikoisalansa ja perinteensä, mutta akatemioitten välillä on kuitenkin myös paljon vaihtoa ja yhteistyötä. Niin magisterit kuin studiosukset matkaavat toisinaan kauas toisiin akatemioihin etsimään uutta tietoa. Luonnollisesti joitakin akatemioita arvostetaan muita enemmän - ennustus, joka toteuttaa itseään, sillä arvostettujen akatemioitten on keskinkertaisia helpompi löytää rahoitusta. Joka tapauksessa kaikkein vähäpätöisimpienkin akatemioitten alumnit ovat arvostettuja opettajia ja neuvonantajia.
Tyypillinen opiskelija on jonkin aatelisperheen nuorempi poika, jolle hänen perheellään ei ole varaa taata maita ja rikkauksia tai hyvää naimakauppaa. Mutta opiskelijoitten kirjavaan joukkoon mahtuu myös poikia doctorien kouluista, oppipoikia jotka eri ammateissa toimivat doctorit ovat todenneet lahjakkaiksi, sekä myös vanhempia aatelismiehiä ja -naisia tai varakkaita käsityöläisiä joilla vihdoin on mahdollisuus, aikaa ja rahaa täyttää vanha unelma akatemisesta koulutuksesta. Koulutus ei ole ilmaista. Sen voi maksaa rikas perhe, mutta ne opiskelijat, joilla sitä mahdollisuutta ei ole voivat maksaa opintonsa tekemällä töitä akatemiassa tai jonkin creativen apulaisena. Tämä käytäntö palvelee tasa-arvoisen ja ilmaisen opiskelun ihannetta, mutta todellisuudessa opintojen rinnalla työtä tekevillä opiskelijoilla kestää paljon muita kauemmin suorittaa opintonsa, eivätkä heidän rikkaat toverinsa useinkaan pidä heitä vertaisinaan.
Sekä opintojen kesto että intensiteetti vaihtelevat paljon akatemioiden ja opiskelijoiden välillä, mutta kaikenkaikkiaan noin kuudesosa opintonsa aloittaneista saattavat ne lopulta päätökseen ja saavat siitä todistukseksi magisterin sormuksen. Jokaisessa sormuksesa on akatemiaa symboloiva kivi - jokainen akatemia onkin nimetty eri kiven mukaan, kuten Rannanpään smaragdin akatemia tai Välimetsän granaatin akatemia. Valmistuakseen opiskelijoiden on läpäistävä vaativia kokeita ja kirjoitettava tutkielmia, ja jokainen akatemia valvoo tarkasti opinnäytteiden tasoa. Uuddet magistrit vannovat symbolisen valan, jossa he lupaavat muistaa kaiken oppimansa, ja jossa he sitoutuvat vaalimaan, lisäämään ja jakamaan tietojaan parhaan ymmärryksensä mukaan. Valan sanamuoto on vanha, muttei yhtä vanha kuin akateeminen instituutio itsessään. Päin vastoin, vala muutettiin nykyiseen asuunsa - mikä antaa uusille magistereille suuria vapauksia saavuttamansa oppineisuuden suhteen - pitkän kiistan jälkeen, joka uhkasi jakaa akatemiat kahteen eri koulukuntaan parisataa vuotta sitten. Alkuperäinen vala sisälsi monia lähes uskonnollisia lupauksia ja vakuutteluja pelkän hyvän palvelemisesta, ja asetti uusille magistereille kovia vaatimuksia apua tarvitsevien alituisesta palvelemisesta.
Nykyiset magisterit ovat lähes kaikki miehiä jotka vapaasti seuraavat omia vakaumuksiaan ja pyrkimyksiään. Silti on muutamia, jotka yhä ovat sitä mieltä, että tieto on arvokas aarre joka annetaan vain harvoille, mutta joka on tarkoitettu kaikille. Nämä miehet ja naiset palvelevat toisinaan tätä oppia yhtä suurella antaumuksella ja sitoumuksella kuin muiden maiden, uskontojen ja filosofioiden munkit palvelevat jumalaansa tai vakaumustaan. Nämä magisterit vaeltavat kylästä toiseen, auttaen rikkaita ja köyhiä parhaan taitonsa mukaan.
Huolimatta kaikesta vapaudesta, jota magisteri akatemiansa ulkopuolella nauttii, häntä sitoo tarkka arvojärjestys. Jokaisella akatemialla on yksi praeceptori, joka edustaa "omaa" akatemiaansa kaikissa kokouksissa, sanoo viimeisen sanan akatemiaa koskevissa päätöksissä ja kaikin puolin hallitseen akatemiaansa pienen kuninkaan tavoin. Suurin osa hallintoväestä sekä kaikki arvostetut creativit ovat doctoreita - vanhempia magistereita jotka ovat todistaneet arvonsa ahkeralla työllä sekä usein myös laajan kontaktiverkoston avulla. Tavalliset opettajat ovat yleensä magistereita, jotka ovat päättäneet jäädä akatemian palvelukseen. Myös opiskelijoilla on arvojärjestyksensä. Uudet opiskelijat ovat discipuleja - alhaisimmista alhaisimpia, joiden täytyy vielä todistaa kelpaavansa opiskelemaan. Noin puolet heistä kelpuutetaan studiosuksiksi. Siitä eteenpäin he nauttivat suuremmista vapauksista, ja saavat valita vapaammin, mihin alaan erikoistua. Studiosukset voivat myös siirtyä akatemiasta toiseen. Kuitenkin vain noin kolmasosa heistä läpäisee loppukokeet ja saavuttaa magisterin arvonimen.
Koulutuksen korkea hinta ja epäonnistuneiden opiskelijoiden suuri osuus on johtanut siihen, että magistereita todella pidetään arvossa, mutta rankalla karsimisella on myös varjopuolensa. Lähes kaikki köyhät opiskelijat ovat ankarissa veloissa joutuessaan jättämään yliopiston, ja jopa osa aatelisista opiskelijoista joutuu epäonnistuessaan perheensä epäsuosioon. Nämä raukat jäävät usein akatemioitten nhuoltohenkilökunnan jäseniksi, tai alempien yhteiskuntaluokkien opettajiksi. Moni kiertää maata palvellen kansan kirjureina ja laskijoina, palkkanaan vain muutama satunnainen lantti ja katto pään päällä.
Magisterit pukeutuvat usein korkean yhteiskunnallisen arvonsa mukaisesti - ei ole olemassa mitään yhtenäistä akateemista vaatepartta magisterien sormusta lukuunottamatta. Koska magisterien harvoin tarvitsee tehdä ruumiillista työtä, he voivat pukeutua pitkiin turkisreunaisiin viittoihin, maata viistäviin hihoihin ja helmoihin, koristeltuihin kauluksiin, kippurakärkisiin kenkiin... käytännössä mihin vain, mikä muiden ihmisten silmissä edustaa viisautta ja arvokkuutta, eikä pelkästään rikkautta ja valtaa, mikä usein säätelee hallitsevan kansanluokan pukeutumista.
Akatemisia arvonimiä ja toimia:
praeceptor – akatemian korkein johtaja
doctor – vanhempi, korkea-arvoinen magister
magister – opintonsa akatemiassa loppuun suorittanut henkilö
studiosus - Vanhmepi opiskelija
discipulus – Uusi opiskelija, alin nimike
creative – magister tai doctor joka luo uutta tietoa, tutkija
creativen sijaan magisterit ja doctorit voivat työskennellä akatemiassa kirjastonhoitajina, opettajina tai esimerkiksi hallinnossa. Akatemioiden ulkopuolisessa maailmassa magisterit toimivat mitä erinäisimmissä viroissa.