Erilaisia laivatyyppejä purjehtii maailman merillä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Espanjalaiset suosivat aarrekuljetuksissaan suuria mutta kömpelöitä ja auttamatta vanhanaikaisia aluksia kuten karavellejä ja kaljuunoita, Englannin laivastosta löytyy myös uusinta suunnittelua noudattavia ketterämpiä mutta silti tulivoimaisia aluksia. Kaappari- ja merirosvolaivojen kirjo on, kuten arvata saattaa, suuri – heidän vaihtelevien lippujensa alla purjehtii niin ketteriä sluuppeja kuin suurempia raakapurjealuksiakin.
Alla lueteltuna muutamia laivatyyppejä, ei suinkaan kaikkien pelaajien opeteltavaksi, vaan lähinnä inspiraation lähteeksi. Lukija pankoot merkille, että laivojen luokittelu ei suinkaan ole kovin yksiselitteistä – lähteet menevät useasti ristiin johtuen luokitteluperiaatteesta (rungon muoto, koko, purjetyypit eri mastoissa…) sekä siitä, että samannimiset laivatyypit kehittyivät ja muuttuivat suuresti vuosisatojen kuluessa.
Kuunarit ovat erittäin nopeita aluksia – ne ovat kevyitä ja sulavalinjaisia, ja niiden purjepinta-ala on suuri vaikkei mastoissa käytetäkään raakapurjeita. Mastoja kuunareilla oli alun perin kaksi, mutta myöhemmin on nähty jopa seitsenmastoisten alusten kyntävän Karibianmeren pintaa.
Myös sluupit ovat kapeita, nopeita ja ketteriä aluksia, joita eritoten merirosvot ja kaapparit suosivat. Sluupeilla on tavallisesti vain yksi masto, mutta reilusti purjepinta-alaa.
Brikantiinit ovat jo suurempia – jopa 30 m pitkiä - pitkänmatkanaluksia, joille mahtuu jopa satakaksikymmentä miestä. Näitäkin nähdään yleisesti merirosvojen käytössä, sekä lisäksi kaikissa suurissa laivastoissa.
Karavellit ovat suuriakin lasteja kuljetettaessa luotettava vaihtoehto. Nämä leveät, pari-kolmemastoiset laivat ovat parhaimmillaan jopa melko ketteriä helposti trimmattavien latinalaispurjeittensa ansiosta – tosin niissä voitiin myös käyttää nelikulmaisia raakapurjeita. Tunnetuimmat karavellit lienevät olleet Columbuksen Pinta sekä Niña.
Kaljuunat ovat tavallisesti suuria ja kömpelöitä mutta vain kevyesti aseistettuja rahtilaivoja, joita erityisesti espanjalaiset suosivat. Aarteita toivon mukaan pullollaan olevat kaljuunat houkuttelevat kaikenkarvaisia onnenonkijoita reittiensä varteen norkoilemaan.
Fregatit ovat suuria, useimmiten kolmimastoisia laivoja. Näiden Englannin laivaston tulivoimaisten alusten kanssa ei ole leikkiminen, ja niitä näkeekin usein partioimassa rannikkoja tai saattamassa kauppa-aluksia. Suuren taisteluun lähtevän fregatin miehistö voi koostua jopa yli viidestäsadasta miehestä, ja sen tykkikansilta saattaa löytyä 30-60 kanuunaa. Suomalaisille tutuin fregatti lienee Aurajoen rannalla eläkepäiviään viettävä Suomen Joutsen.
Raakapurjealuksilla on vähintään kolme mastoa, satoja miehiä ja kymmenittäin kanuunoita. Nämä majesteetilliset purjelaivat ovat suurimpia aluksia mitä merellä on koskaan nähty. Ne ovat hitaita, useimmiten kauppalaivoja, ja joutuvat siksi helposti merirosvojen hyökkäysten kohteiksi.
Myös laivan sisäpuolella vallitsee tiukka järjestys. Perälaivassa sijaitsevan ison, ja usein ylellisesti sisustetun kajuutan käytöstä vastaa komentaja itse – tätä verrattain avaraa tilaa käytetäänkin päällystön neuvottelutilana, ruokasalina, salonkina ja jopa juhlasalina. Kajuutasta on usein ovi ulkopuolella sijaitsevaan galleriaan, joka on kuin pitkä mutta kapea parveke laivan ahterissa. Komentajan sekä ensimmäisen perämiehen hytit sijaitsevat aivan kajuutan tuntumassa. Päällystöllä ja upseereilla oli oma messi aterioiden viettoa varten. Laivan upseerien hytit erotetaan toisistaan vain kangasseinillä, jotka on helppo purkaa taistelutilanteessa. Miehistön tilat ovat sangen ahtaita – minkäänlaisia kiinteitä sänkyjä ei tietystikään ole, vaan kaikki nukkuvat riippumatoissa, jotka on taistelun yllättäessä helppo kerätä laivan ulkokantta kiertävien parrasverkkojen väliin suojaamaan vihollisen muskettitulelta. Ahtaalla laivalla onkin tärkeää, että kaikki tila saadaan tarkkaan käyttöön – jopa komentajan komea sohvan patjojen alta löytyy tilava säilytysarkku!