Kortinlätkiminen ja noppien heittely liitetään kiinteästi merimiesten elämään, ja varmasti ne ovat monille olleetkin niin jännityksen kuin voittojenkin lähde. Pelaaminen kaikenlaisilla laivoilla oli kuitenkin yleensä rangaistuksen uhalla kiellettyä tappeluiden välttämiseksi! Pelaaminen jätettiinkin usein suosiolla Sailor’s Restin kaltaisiin kapakoihin. Pelinjohto siis rohkaisee kaikkia joiden hahmoille moinen vain sopii ottamaan mukaansa pelikortteja ja useita noppia (ja tikkiä varten pisteenlaskuvihkosia)! Luonnollisestikaan larpissa ei pelata oikeasta rahasta, vaan pelinjohdon proppaamista kolikoista. Hahmoillenne nuo kuitenkin ovat totisinta totta, eivätkä kaikki varmasti halua omaisuuttaan menettää, toisten puolestaan ottaessa suuriakin riskejä. Pysykää siis pelatessannekin hahmoissanne, te itse ette voi hävitä, vaikka hahmonne häviäisikin.
Pelata saa toki millä säännöillä ikinä haluaa, seuraavassa kuitenkin esittelemme kaksi peliä, jotka olisi hyvä opetella larppia varten niin, että kaikilla olisi edes jokin yhteinen vaihtoehto.
Liar’s Dice (”Huijarinnoppa”)
Tästä noppapelistä on lukuisia versioita, joista esittelemme alla vain yhden. Peli ei oikeasti ole hankala, vaikka ohjeistus näyttää pitkältä – lukekaa ja omaksukaa ajan kanssa!
- Jokaisella pelaajalla on viisi noppaa (voi toki olla joku muukin määrä! Mitä enemmän noppia ja pelaajia, sitä pitempi peli), jotka heiton aikana ja sen jälkeen pidetään noppakupin alla, muiden pelaajien katseilta piilossa.
- Yksi pelaajista aloittaa veikkaamisen. Tarkoitus on arvata/tietää, kuinka monta jotakin tiettyä silmälukua kaikkien pelaajien noppien joukosta yhteensä löytyy. Silmäluku 1 on valtti, ja käy siis mistä tahansa luvusta (sitä ei itsessään voi veikata). Kolmen pelaajan pelissä alin veikkaus on ”yksi kakkonen”, korkein ”viisitoista kuutosta”.
Eero esimerkkipelaaja veikkaa ”kaksi nelosta”.
- Seuraava pelaaja voi jatkaa veikkaamista. Hänen on kuitenkin nostettava joko noppien lukumäärää, tai silmälukua. Kumpaakaan ei saa muuttaa alemmaksi. Ja näin peli jatkuu…
Elias esimerkkipelaaja veikkaa ”kolme nelosta”. Eeva esim.pel. veikkaa ”kolme viitosta”. Eero nostaa ”kahdeksaan vitoseen”.
- Vuorollaan pelaaja voi myös kiistää edellisen veikkauksen, eli syyttää edellistä pelaajaa huijariksi. Tällöin kaikkien pelaajien on paljastettava noppansa. Mikäli todella on niin, että edellinen veikkaus osui väärään (veikatun silmäluvun omaavia noppia on pelissä veikattua vähemmän), joutuu veikkauksen tehnyt pelaaja jättämään yhden nopistaan pois pelistä – hän tietää jatkossa siis vain neljän nopan silmäluvut. Mikäli veikkaus taas piti paikkansa joutuu sen kiistänyt pelaaja luopumaan nopastaan.
Elias väittää Eeroa huijariksi. Kaikki paljastavat noppansa, ja pöydällä on yhteensä kymmenen vitosta. Elias häviää yhden nopan. (Viitosia saa siis olla pelissä enemmän kuin veikkauksessa!)
- Pelaaja voi saada yhden nopan takaisin veikkaamalla, että pelissä on ”tasan niin ja niin monta” tietyn silmäluvun omaavaa noppaa. Silloin kaikki jälleen paljastavat noppansa, ja mikäli veikkaus osui oikeaan saa sen tehnyt pelaaja ottaa yhden hävityistä nopistaan takaisin peliin. Mikäli veikkaus oli väärä (noppia on enemmän tai vähemmän) joutuu hän luovuttamaan toisenkin nopan.
Elias veikkaa, että pelissä on tasan viisi nelosta. Kaikki paljastavat noppansa, ja pöydällä on yhteensä neljä nelosta ja lisäksi kaksi ykköstä (= 6 nelosta, ykkönen lasketaan aina veikatuksi silmäluvuksi). Elias häviää toisenkin nopan.
- Näin peli jatkuu. Aina kun nopat on syystä tai toisesta paljastettu, alkaa uusi kierros ja ne heitetään uudelleen. Pelaaja tippuu pelistä hävittyään viimeisenkin noppansa, se pelaaja, jolla on viimeiseksi noppia jäljellä voittaa pelin.
- Panoksia peliin voi lisätä vaikka joka kierroksella. Lopuksi voittaja vie koko potin.
Tikki, Witsi, Whist, Ankeborg Royale… rakkaalla lapsella on monta nimeä
Aivan varmasti myös tästä vanhasta englannin kuninkaallisessa laivastossakin pelatusta korttipelistä kulkee lukuisia versioita. Tässä kuitenkin vain yksi helppo variantti, joka EI ole se neljän hengen ryhmässä ristikkäin pelattava perusenglantilainen versio.
Pelaajia voi mukana olla lähes minkälainen määrä tahansa, 3-6 olisi kuitenkin suositeltava. Ässä vastaa tässä versiossa alinta arvoa, kuningas ylintä.
- Koko pakka jaetaan pelaajien kesken ja kaikki katsovat korttinsa. Yksi pelaajista (jakajan vasemmalla puolella istuva, jos ollaan tarkkoja) asettaa kortin pöydälle.
Eero laittaa pöydälle patakolmosen
- Seuraavan pelaajan tulee laittaa päälle samaa maata oleva mutta alempi kortti. Ja näin jatketaan kunnes kaikki pelaajat ovat laittaneet yhden kortin pinoon.
Eeva laittaa päälle patakakkosen.
- Mikäli pelaajalla ei ole laittaa alempaa samaa maata olevaa korttia pinoon, pitää hänen kuitenkin laittaa sinne mikä tahansa muu kortti.
Elias laittaa päälle herttakympin, sillä hänellä ei ole kädessään pataässää.
- Korttikasan (eli tikin eli pisteen!) saa eteensä pelipöydälle se, joka laittoi kasaan alimman kortin sitä maata mitä kasan ensimmäinen kortti oli. Tämä pelaaja aloittaa seuraavan kierroksen.
Eeva kerää kolmen kortin kasan siistiin pinoon eteensä pelipöydälle ja asettaa kädestään ruutuvitosen pöydälle.
- Näin peli jatkuu, kunnes kaikilta pelaajilta loppuvat kortit. Lasketaan yhteen jokaisen saamat pisteet, ja kunkin tulos kirjataan muistiin. Sitten kortit sekoitetaan ja jaetaan uudestaan pelaajille.
- Ensimmäisenä 50 pistettä saavuttanut pelaaja voittaa. Toki voidaan käyttää jotakin toistakin rajaa, kunhan se on kaikkien tiedossa heti alussa.
- Panoksia peliin voi lisätä vaikka aina kun kortit on jaettu, tai ennen niiden jakamista. Voittaja vie koko potin.
P.S. Tiedoksi kaikille niille, jotka suunnattomasti säälivät Eliasta: Epäonnea pelissä, onnea rakkaudessa. Heti hävittyään kaikki rahansa näissä kahdessa pelissä Elias törmäsi kuin sattumalta kuvankauniiseen ja satumaisen rikkaaseen Edithiin ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.