|
Hahmo: Rindert de Jong, 58 v banaanikeisari Pelaaja: Otto Rosendahl
Yo... Ho!
Aloitin päiväni Majatalo Sailor's Restin alakerrasta, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Kaikesta huolimatta tunsin vanhoissa luissani, että tämä päivä tulisi olemaan poikkeuksellinen. Näkisin pitkästä aikaa Asafan, joka tulisi Port Antonioon mainetta niittäneen merirosvo Silent Samin laivalla. Asafa saattoi olla lapsenlapseni. Pidin sitä jopa todennäköisenä. Niin kiihkeää minulla oli ollut joskus Asafan isoäiti Loran kanssa, että olisi ollut syntiä olla synnyttämättä maailmaan todistetta keskinäisestä, vaikkakin nykyään jo haipuneesta, rakkaudestamme.
Ensimmäisenä sisään asteli nuorehko, kaunis, ja lievästi huorahtava, britti Jasmine. Hän oli kiinnostunut työpaikasta Sailor's Restillä. Huomautin Jasminesta majatalon pitäjä Philibert Rogersille kiirehtiessäni yläkertaan. Siellä otin oluen ja tutustuin Ed Finneganiin, skotlantilaiseen laivanrakentajaan. Samaan pöytään oli harmikseni juuttunut myös selkärangaton merirosvo Sharkey - joka toisaalta osaa peittää valitettavan ominaisuutensa uskomattoman elähdyttävillä tarinoillaan. Epäilen niitä valheellisiksi, vaikken sitä ikinä pystyisi todistamaan.
Olut teki minut nälkäiseksi, läksin alakertaan syömään. Sain seurakseni muuten kiireisen Philibertin. Utelin häneltä Silent Samin aikeita ammatinvalinnan suhteen, sillä merirosvoamisen ei enää tämän päivän jälkeen tulisi olemaan jokapojan unelmaura. Pyysin häntä samalla viemään Samille viestin, että minulla saattaisi olla hänelle arvokasta tietoa, mutta vain jos hän jatkaisi rosvousta merillä.
Tiedot oli kerännyt omien merirosvon päivieni aikana, jotka olivat päättyneet jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Olin silloin urani huipulla ja vähintään yhtä kuuluisa kuin Silent Sam.
Tiedot olivat osa toteuttamatonta unelmaani. Tiesin espanjalaisten kuljettavan valtaosan Atsteekkien kullasta Porto Belon -sataman kautta, mutta myös, että se oli valloittamaton meriltä käsin. Onnistuakseen varastamaan kullan täytyisi tehdä maahyökkäys vähän tunnetulle reitille, jonka kautta espanjalaisten siirsivät kultaansa Porto Beloon. He käyttivät ainoastaan pientä vartiota. Suuremmat tavarankuljetuserät kulkivat joen toisella puolella, mutta ne oli tarkoitettu hämäykseksi ja ne kannatti jättää omaan arvoonsa.
Annoin tiedot Samille. Sitten yritin samalla houkutella Asafaa jättämään merirosvon työt, mutta Asafa halusi jatkaa. No, annan jokaisen olla oman onnensa merirosvo. Olinhan minäkin sitä nuorena.
Seuraavaksi törmäsin hyvätapaiseen kauppiaaseen. Hän ei ollut kiinnostunut banaaneistani, mutta hänelle oli arvokasta tarjottavaa kaltaiselleni taiteenkeräilijälle. Innostuinkin kultaisesta rististä, joka oli intiaanien kullasta valettu Luojamme ristiksi ja jossa oli koru-upotuksia. Hinnaksi tuolle tuli peräti 2 puntaa, joten lähetin juoksupojan hakemaan lisää rahaa plantaaseiltani. Lunastaisin esineen myöhemmin illalla.
Enemmän olin kuitenkin kiinnostunut Porto Belon Mustasta Kristuksesta. Kauppias ei siitä ollut kuullut. Puusta tehty artefakti sijaitsi Porto Belon -satamakaupungissa. Legendan mukaan ensimmäinen sitä Espanjaan kuljettanut laiva olisi haaksirikkoutunut ja toinen olisi ryöstetty rannikon edustalla, mutta puinen artefakti ei ryöstäjille olisi kelvannut - se pelastettiin merestä myöhemmin. Siitä lähtien Mustan Kristuksen on katsottu haluavan olla Porto Belossa ja tuottavan hyvää onnea kaupungin asukkaille. Itse en ollut taikauskoinen.
Myöhemmin illalla kerroin Mustan Kristuksen tarinan myös kaapparilaivan kapteenille. Molemmille kerroin olevani valmis maksamaan siitä satoja puntia. Toteamus, mikä myös piti paikkansa.
Lahjoitin myös jalomielisesti kymmenen puntaa Silent Samille, jotta hän olisi sitoutunut toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani. Koska asioilla on tärkeysjärjestys, organisoin vielä Silent Samin hyökkäämään vasta Mustan Kristuksen mahdollisen varkausyrityksen jälkeen, jolloin iskulla olisi suurimmat mahdollisuudet onnistua.
Salakavala hyökkäys Porto Beloon oli alustettu. Vaikka merirosvon ura päättyy, juonittelijan ura jatkuu.
Päiväkirjan sivu 387, syyskuun 5. 1718
allekirjoittanut banaanikeisari Rindert de Jong. |
|