Suomeksi Etusivu Käytäntö Ilmoittautuminen Säännöt Aloittelijoille Puku ja aseistus Tekemistä peliin: Musiikki Tanssit Uhkapelit Ajankohtaiset puheenaiheet Ajankuvaa: Tilanne Länsi-Intiassa Raha ratkaisee Laivat puuta... ...ja miehet rautaa Elämä merimiehenä Tunnettuja merenkulkijoita Lippu liehumaan! Kiitokset		Tilanne Länsi-Intian rannoilla Englannin hallitsija Yrjö (George) I jakelee kaapparikirjoja kuin viimeistä päivää. Näin hän kannustaa epävirallista laivastoaan ryöstämään Espanjalaisia kauppalaivoja, jotka tuovat huomattavia määriä alkuasukkailta ryöstettyä hopeaa Länsi-Intiasta (nyk. Amerikka) Espanjan kuninkaan Filip V:nen kuninkaallisiin aarrekammioihin. Maat eivät kuitenkaan ole enää kolmeen vuoteen olleet virallisesti sodassa keskenään Uuden mantereen satamat vaihtelevat omistajia Englannin ja Espanjan kaapaten niitä vuorotellen toisiltaan. Osa satamista oli lisäksi merirosvojen hallussa.Port Antonion kaltaisissa vapaasatamissa vierailevat kuitenkin kaikenlaiset laivat lipusta ja miehistön kielestä riippumatta, kuullakseen tuoreimmat uutiset parin kuukauden takaisista meritaisteluista ja muista tärkeistä tapahtumista. Vapaasatamat eivät kuninkaita kumartele, eivätkä suosi saati käännytä ketään maksukykyistä kulkijaa. Jo kauan ovat Espanjalaiset verottaneet atsteekkien rikkaita kaupunkeja muskettiensa voimalla, ja lastanneet laivoihinsa kasapäin aarteita – pääasiassa hopeaa mutta toki kiiltelevää kultaakin. Lähes kaikki eteläisen Länsi-Intian (Etelä-Amerikan) satamat ovat Espanjan hallussa, ja melkein kaikki Englantilaiset kaapparit vaanivat juuri niistä lähtevien reittien varrella täpötäysiä Espanjalaisia kultalaivoja. Englannin taktiset ja hyvin suojatut satamat Pohjois-Amerikassa eivät ole alkuunkaan yhtä houkuttelevia kohteita onnenonkijoille. Englannilla on myös halussaan satamia Meksikossa, Jamaikalla ja Panamassa, ja näissä tarjotaan kernaasti palveluja ahkerille Englantilaiskaappareille. Eletään siis sekä Englannin laivaston, että Espanjalasten löytöretkeilijöiden  kulta-aikaa. Näistä jälkimmäiset ovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen joutuneet merten aarteenmetsästäjien armoille. Aika suosii rohkeaa – kuninkaallisen laivaston miehenä voi taitava merenkulkija nousta suureen kunniaan, kaapparit voivat laskea rikastuvansa, ja merirosvotkin painuivat varmasti historiankirjoihin ja mitä hurjimpiin tarinoihin – kunhan selviävät hengissä! Viimeksi mainituilla alkaa kuitenkin niin maa kuin mainingitkin polttaa jalkojen alla. Englanti ei enää aio katsoa sivusta merirosvojen hyökkäilyä milloin laivojen, milloin rannikkokaupunkien kimppuun. Huhujen mukaan englantilaisten kauppiaiden kovaääniset vaateet olivat viimeinen pisara. Itse kuningas Yrjö I on lähettänyt pahamaineisen kapteeni Woodes Rogersin sotalaivoineen levittämään julistusta, jonka mukaan jokainen merirosvo saa rikoksensa anteeksi, mikäli he antautuvat ja vannovat ryhtyvänsä rehellisiksi ja rauhallisiksi kansalaisiksi. Syyskuun 5. päivä 1718 on määrätty viimeiseksi antautumispäiväksi, ja sen jälkeen kaikki merirosvot on määrä vangita ja hirttää. Kauniita vanhoja Karibianmeren karttoja löytyy osoitteesta http://www.gracegalleries.com/Carribbean_Listings.htm#General Nykyaikaisempia (ja paikannimiltään selkeämpiä) karttoja puolestaan osoitteesta http://go.hrw.com/atlas/norm_htm/caribean.htm Saimme myös vinkin seuraavasta oivasta sivustosta: http://alabamamaps.ua.edu/historicalmaps/middle_america/caribbean/caribbean.html Ilmoitathan pelinjohdolle, mikäli linkit eivät johda sinua oikeannäköisille sivuille!