Pelaaja: Tanja Kivistö
Debriiffinen alá Willem Meegeren
Näin ystävien kesken Will Migreeni
Jo ennen pelin alkamista, näin aivan hirveää nälkää… Vatsaa huusi ruokaa ja kiristin vyötäni. Lopulta kun peli alkoi, huomautin kapteenillemme, että nälkähän tässä alkaa olla jo! Vyötäkin saa kiristää ja reiät loppuvat kesken. Noh, lähdettiin siis porukalla morjenstamaan Philibert Robertsia. Siellä istuskeltiin hetki ja törmättiin Sharkeyhin ja vanhaan laivan rakentaja ukkoon. Tuo vanha ukko vaikutti hyvin mielenkiintoiselta jo heti ensi näkemältä ja vaikutti tietävän asioista enemmän kuin oletin. Fool’s Gold kiinnosti häntä suuresti. Sharkey selitti kaikkea ja minä siemailin rommia kuunnellen muiden juttuja. Kun oltiin siinä tarpeeksi istuskeltu ja jokainen meistä oli huomannut olevansa edelleen hyvin nälkäisiä lähdettiin syömään ja hetken ihmettelyn, jälkeen istuttiin yhdessä pöydässä syömässä ja nauttien hyvää kalakeittoa. Lopulta Asafa taisi olla ensimmäinen joka meinasi, että kyllähän sitä santsata pitää ja kaikki lähdettiin santsaus kierrokselle. Mitäs siinä juteltiin...? Eipä nyt oikein muistu mieleen. Tuo vanha laivan rakentaja ukko taisi olla yksi puheen aihe ja se, että meitä tuijoteltiin. Jossain välissä joku tuli häiritsemään kapteeniamme, olisiko se kenties ollut tuo Fool’s Goldin rakentaja, jonka nimeä en muista enää, enkä muistanut kyllä pelin aikanakaan. :P Keh… Noh, jossain vaiheessa tuo niin sanottu ”korukauppias” jota kutsuin hiljaiseksi liila-sinitakkiseksi, tuli ja pyysi saada keskustella kapteenimme kanssa. Taisipa silloin Samin tilalle tulla tuo laivan rakentaja ukko. Keskusteltiin siinä hetki ja jossain vaiheessa Asafa alkoi selittää kohtalosta ja minusta. Herran tähden! Sain melkein hermoromahduksen. Vanha ukko se siinä oli kovasti sitä mieltä, että kyllä vain minun pitäisi antaa käteni tuolle, että voisi ennustaa kädestäni. Hänen kehotuksensa oli melko tepsivä, sillä en voinut kieltäytyä hänen kehotuksestaan. Asafa selitti jotain minun kohtalostani ja selitti jostain helystä. Lopulta hermostuin ja nousin pöydästä ja tuhahdin, koettanen kuitenkin hillitä itseni. Edes hieman.
Hetken ihmettelemisen jälkeen löysin kapteenimme joka halusi puhua minulle. Hän kertoi, että viime ryöstöreissulta tulleet korut ovat kadonneet. (Oikea Tanja mietti ”mitkä korut!?”). Olipa sääli, että ne oli viety, ne pitäisi löytää… Sam selitti myös, jostain kaapparikirjasta, (jonka honnaamisessa meni oikealta Tanjalta hetki). Sehän kuulosti perin mielenkiintoinen. Keskusteltiin myös siitä, että mitä huomenna tehtäisiin. Hän halusi tietää mitä mieltä itse olisin. Enhän minä vielä silloin ollut mitään päättänyt, päivähän oli vasta alkanut. Enpä meidän kapteeniamme osannut paljon auttaa.. Päätettiin keskustella siitä joskus myöhemmin lisää.
Taisin olla matkalla rannalle… tai majataloon.. Enpä oikein muista mitä siinä välissä tuli tehtyä. Taisin olla menossa majataloon, mutta sieltä tuli kovaa meteliä pitäviä ihmisiä ja he selittivät jotain merirosvoista, että nyt tulee meille pahat paikat. Ihmetellen mistä oli kyse, hiljalleen seurasin heitä ulos ja rantaan. Sieltähän käveli tämä englannin lähetti joka sitten joitain hetkiä myöhemmin julisti Kuninkaan sanaa. Sitä ennen ihmeteltiin naispiraatteja. Taisipa siinä samaisessa poppoossa seistä Sharkey, Asafa, Augusto ja Sam tuli myöhemmin ja varmaankin myös Scott. Istuttiin porukalla yhdessä nurkassa ja kuunneltiin tämän miehen tuomaa Kuninkaan sanaa. Sharkey oli istunut lähelle meitä ja vanha rakentaja ukko meidän lähelle. Sam ja ukko keskustelivat jotain. Lopulta kun Kuninkaan sanat oli lausuttu loppuun, porukka alkoi hajota. Sitä ennen Sam kyllä kyseli niistä korusta ja jutteli meille kaapparikirjeestä, -kirjasta. Augusto oli kadonnut sillä välin..? Mutta hän ilmaantui takaisin paikalle jonkin ajan päästä. Keskusteltiin siinä, tai oikeastaan itse olin aika hiljaa. Sam ei saanut minulta oikein hyvää vastausta. Jonkun epämääräisen kurinan.. Kun keskusteltiin huomisesta ja siitä lapusta ja koruista. Sam, Augusto ja Asafa katosivat omia aikojaan paikalta. Jäimme Scottin kanssa juttelemaan laivanrakentajan kanssa. En tietenkään halunnut udella, mutta Sam oli vihjannut siihen suuntaan, että tämä olisi Fool’s Goldin rakentaja. Scott hävisi kauemmas välillä ja tuli välillä takaisin. Ukko kertoi minulle perusasioita merillä olemisesta ja pelosta. Hän meinasi, ettei Sam pelkää ja siksi hän Fool’s Goldilla onkin seilannut. Kun Scott palasi välillä takaisin, päättyi keskustelu periaatteessa siihen, että vanhus kehotti pitämään Samistä huolta. Hän vaikutti siltä, että varoitus pitäisi ottaa vakavasti. Keskustelu periaatteessa loppui siihen ja lähdin vissiinkin etsimään Samiä.
Pakko myöntää ettei oikein nyt muistu mieleen mitä tapahtui seuraavaksi..? En ole ihan varma, mutta luultavimmin porukkamme osui kummasti yhteen ja Sam jälleen keskusteli meille. Hän halusi tietää, kenellä meistä on hänen korunsa. Sitä ennen taisin olla puheissa Asafan kanssa ja hän halusi varmistaa, etten minä vain luulisi, että hän olisi varas. Enhän toki! Scott se vasta epäilyttävä oli. Sillä olin jossain vaiheessa vaeltanut kohti rommin tuoksua ja matkan varrella huomasin Scottin juttelevan korukauppiaalle, tai korukauppias kysyi, oliko Scottilla hänelle jotain. En saanut selville mistä he juttelivat, sillä he painuivat oven taakse. En kuullut enempää, sillä pelkäsin, että jos paljastun salakuuntelemasta, Scott tulee ja viiltää kurkkuni auki. Ehkei nyt sentään, mutta ei sitä koskaan tiedä… Eikä pidä tunkea nenäänsä joka asiaan. Eli palaten takaisin siihen, että poppoo kerääntyi taas yhteen ja Sam sitten halusi, että tyhjennämme taskumme. Ensin hän yritti saada meidät myöntymään puhumalla. Hän puhui luottamuksesta, se ei tehonnut Scottiin. Minulle taskujen tyhjentäminen sopi, sillä eihän korut olleet minulla. Olimme matkalla taskujen tyhjennykseen kun aivan ihana kaunokainen käveli Samin luo äkäinen ilme kasvoillaan. Piraattinaiset olivat siinä lähettyvillä ja jossain vaiheessa miettivät, että tarvitseekohan Fermina apua. Eipä tuo näyttänyt tarvitsevan. Ferminalla oli jotain kahdenkeskeistä asiaa Samin kanssa. Ymmärsin, että asia liittyi jotenkin Samin hattuun, Fermina oli ilmaissut sen hyvin selvästi. Lopulta taskujen tyhjennys reissu jäi siihen. Scott lähti, Asafa ja minä ainakin huomattiin se. Asafa taisi sano jotain, että nyt se menee myymään ne korut, eikä me voitu sen antaa myydä niitä koruja, joten lähdimme vaivihkaa hänen peräänsä. Loppu tuloksena oli, että hän menikin pettymykseksemme huussiin ja me jäimme varjostamaan hänen poistumista sieltä. Kävin katsomassa kerran, että missä meidän Sam oli ja huomasin hänen käyvän keskustelua vielä Ferminan kanssa joten pysyi poissa näkösältä. Mietimme hetken aikaa Asafan kanssa jotain ja sitten huomasin sen Philbertin pikkuisen juoksupojan. Samalla huomasin, että Sam ja Fermina olivat lähteneet. Kyselin pojalta, mitä hän tietää siitä korukauppiaasta. Ei hän oikeastaan sitten tiennytkään mitään, muuta kuin, että se on rikas… Kyselin vähän kaiken näköistä, kunnes Sam yllätti meidät. Tai ei ihan yllättänyt. Hän kysyi, mitäs me pojalle juttelemme. Jompikumpi meistä Asafa tai minä vastattiin, että pojastahan voisi tulla hieno laivapoika, merirosvo! Sam kysyi pojalta, että mitä mieltä tämä on siitä, ”Pitää olla 100% varma, että haluaa sitä” ”Olet oikeassa poika. Kuinkas paljon sinä haluat sitä?” ”Tällä hetkellä ehkä... 90%”. Päästimme pojan menemään ja Scott tuli, keskustelimme siinä hetken jotain. Jossain vaiheessa ihmettelin Auguston touhuja ja … tässä kohtaa on musta aukko, en muista mitä tein? Oisinko kieltänyt taas Asafarin helyjä ja saanut tarpeekseni ja paennut jonnekin?
Jossain vaiheessa kapusin ylös ja ostin banaanin ja juotavaa. Katselin tutulta vaikuttavaa naista ja miestä ja heidän tyttärensä viuhkaa... Juttelin laivan rakentaja ukkelin kanssa. Hän kyseli aikomuksiani, mitä tekisin huomenna. Kerroin siitä, että olisi mielenkiintoista käydä joskus Hollannissa ja, että en pidä Scottista. Scott jutteli juuri silloin mustavalkopukuisen henkilön kanssa (Roger), lopulta kerroin myös tytöstä ja viuhkasta ja, että olin varma, että olin tänään nähnyt sellaisen, itse asiassa nuoren tytön kädessä, se voisi olla hänen äitinsä. Kerroin hieman menneistä ja join samalla kuppiani tyhjäksi. Lopulta vanha ukko kertoi oman mielipiteensä ja hän passitti minut juttelemaan heidän kanssa. En uskaltanut mennä keskustelemaan äidin kanssa, joten koen helpommaksi mennä keskustelemaan tyttären kanssa. Kyselin viuhkasta, jonka hän kertoi saaneensa äidiltään. Kerroin naisesta jolle olin monta, monta vuotta sitten antanut samanlaisen viuhkan ja lopulta lähdin vähin äänin kauemmas. Istuskelin siinä vanhan ukon kanssa ja keskusteltiin kadonneista koruista. Mietin miksi olin niin helposti avautunut hänelle? Lopulta lähdin musiikkia ja riemua karkuun sillä mieltäni painoi viuhka ja ne korut. Matkalla kuiskasin Samin korvaan, sillä hän oli tullut ylös myös, etten pidä siitä kuinka Scott juttelee (Rogerin) kanssa.
Löysin itseni jossain vaiheessa istumasta Auguston kanssa ravintolan pöydän äärestä. Istuin hänen seuraansa ja juttelimme jotain naisista ja rommista. Vanha rakentaja ukko tuli siihen ja istui seuraamme. Hän yritti saada liikettä niveliimme, että koru varas saataisiin kiinni. Itse en osannut tehdä oikein mitään ja siinä me vain istuimme. Lopulta hän kyllästyi istumiseen ja sanoi ”Vartioikaa tota!” Ja jätti meille tuoppinsa, joka oli kylläkin tyhjä. Asafa liittyi seuraamme ja minä ihmettelin kuinka kauan Augusto siinä oli istunut. Olisiko se sitten ollut Asafalle jolle kerroimme, että vartioimme laivan rakentajan tuoppia. Yhtäkkiä meidän seuraamme istui vihreä housuinen ja vihreä liivinen isokokoinen umpikännissä oleva mies. Hän suorastaan rösähti tuolille. Hän kyseli mistä olimme ja ketä olimme, kenen laivalla olimme, missä päin pyörimme. Kun puhe kääntyi kapteeniimme huomasin hänen seisovan kauempana. Hän tuli luoksemme ja istui pöytään kysyen mitäs me siinä istuimme. Kun vihreä pukuinen lopulta tajusi, että me olimme merirosvoja ja, että meistä oli ollut viime laivan sieppaus retkellä harmia, hän riehaantui ja alkoi osoitella kapteeniamme pyssyllä. Kapteenimme vaivihkaa kaivoi oman aseensa esiin ja Asafalla oli jo kädet täynnä teräaseita. Itse istuin käsi miekankahvalla. Augusto ei oikein tuntunut pysyvän kärryllä mitä tapahtui. Kyllä hänkin sanoi lopulta, että tämä uhkailija laittaisi pyssyn pois. Kunnes tämä alkoi osoittelemaan häntä. Jonka jälkeen Asafa alkoi murisemaan jotain omalla kummallisella soperruksellaan ja hän osoitti nyt Asafaa. Noh, minäkin sitten koitin onneani ja hetken päästä olin varma, että siinä kävi itse kuolema turhan lähellä. Hän käänsi pyssynsä minua kohti ja painoi sen kurkulleni. Sydän suorastaan ponnahti kurkkuun ja olin varma, että melkein kalpenin. Toisaalta tiesin hänen olevan todella juovuksissa. Varovasti työnsin pyssyn pois kurkultani ja sanoin, että hän laittaisi pyssyn pois. Lopulta hän huomasi, että oli aika tyhmää laittaa hanttiin sillä Sam ja Asafa antoivat ymmärtää, jos hän ei niin tekisi, hänelle mitä ilmeisimmin kävisi vähän köpelömmin. Hän laittoi aseen pois. Joku tuli kysymään Samia, he lähtivät. Minä olin saanut tarpeekseni. Nousin ja samalla kuulin kuinka Asafa julisti, kuinka hän ei pitänyt pyssyllä riehujasta. Augustonkin hermoille moinen oli käynyt vissiin turhan rankaksi, sillä muistelisin, että hän olisi myös noussut. Joten herra riehuja jäi yksinään istumaan tyhjän pöydän ääreen.
Lähdin ulos ja ovella huokaisin syvään. Siellä olivat tyypin kaverit ja Sharkey. He katsoivat minua ja minä kerroin, että siellä oli hengen lähtö turhan lähellä. Äijän kaverin lähtivät kovalla metelillä hänen peräänsä kun olin suurella osoituksella näyttänyt missä hän istui, ainakin hetki sitten. Itse en kestänyt enempää moista tilannetta ja halusin jotain muuta ajateltavaa, joten kapusin rappuset ylös ja ostin juotavaa. Ihmettelin siellä maailmaa hetken ja join, join, join. Mietin miksei minun tehnyt mieli juhlia kunnolla ja lähdin lopulta alas ja törmäsin rappusissa Augustoon. Hän horjui puolivälissä rappusissa kun itse olin toisessa kerroksessa. Kysyin, onko hän tulossa rappuset ylös ja hän sanoi tulevansa. ”Kannattaa kävellä rappuset ylös niin päin, mutta ei kannata mennä rappusia niin päin alas...” Augusto pääsi rappuset ylös ja itse huomasin kuinka juoma alkoi nousta päähän. Hän horjui rappusten yläpäässä, ja sanoin hänelle ettei horjuisi, sillä en ollut enää niin hyvässä kunnossa, ottaakseni häntä kiinni. Me nauroimme hyvin äänekkäästi. Hän puhui minulle taas naisista ja sitten tarkemmin Ferminasta. Fermina haluaisi, että Augusto veisi hänet jotenkin pois. Koetin keksiä ratkaisua ja heitin läpällä, että menisi tämän kanssa naimisiin. Augusto nauroi minulle, se ei ollut kaiketi kauhean hyvä idea. Lopulta mietimme miksi naisia ei ole laivassa ja miksi ne tuovat epäonnea laivalla. Minä selitin oman teoriani siihen. Scott tuli siihen kun selitin omaa teoriaani ja Augusto repi hänet mukaan keskusteluun. Scottia ei ilmeisemmin kauheasti jaksanut kiinnostaa ja hän lähti kun tovin oli meidän juttuja kuunnellut ja siihen jotain vastannut. ”Siis tietenkin naiset tuovat epäonnea laivalla, merillä, kun… jos on katos yks nainen ja monta miestä. Siitähän tule TAPPELU! Eikä se kuules ole kamalan hyvä juttu. Eihän?” Augusto oli kovasti samaa mieltä, eikä Scottikaan kauheasti vastustellut ajatustani. Scott siis lähti kyllästyttyään meihin ja me aloimme keskustelemaan Scottista.
Kun huomasimme korukauppiaan vilahtavan jossain saimme jymyidean!
”HEI! JOS! Me juotetaan tolle korukauppiaalle paaaaljonnnnn…. rommia tai jotain mitä se suostuu juomaan.. Niin EHKÄ se sitten alkaa kertoa jotain niistä koruista!”
”JOO hyvä idea! Mutt… ei mulla ole rahaa…”
”Ai niin… se tosiaan maksaa… ”
”MUT Asafalla ON!”
”JOO! Niin muuten on! Etitään se!”
”Joo!”
”Niin ja Sharkeyllä on iso tuoppi!”
”NIIN ON! Saataiskohan me se lainaksi?!”
”En tiiä, käydään kysymässä!”
”Joo!”
Ja näin lähti hullu idea käyntiin. Hoiperrellen mentiin etsimään Asafaa joka löytyi aika nopeasti ja häntä lähdettiin raahaamaan mukaan ideaan. Lopulta hän katosi jonnekin, kun joku halusi jutella hänen kanssa. No mentiin Sharkeyn luo, hän istuskeli laiturilla joidenkin kanssa… En laittanut niin merkille ketä siinä oli, tärkeintä oli siinä mielentilassa tai juopumuksen tilassa saada se tuoppi. Saatiinpa se sitten lainaksi, se oli valmiina odottamassa hakijaansa rommitynnyrin vieressä sisätiloissa. No, eipä sitä Asafaakaan tullut odoteltua. ”JÄTTÄKÄÄ MULLE POHJAT!” kuului komento kun me hoiperrellen kiiruhdimme tiehemme. Ja sopivastihan tuo korukauppias sattui astelevan portaita alas. Me käännytimme hänet ja lähdimme ohjaamaan rappusia ylös musiikin ja juomien sekaan. Augusto sai hänet istumaan kun itse menin hakemaan isoa tuoppia.
”Moi! Öhh… se… ” käännyin kysyen Auguston puoleen ”Hei mikä sen äijän nimi oli? Se Shhhshchshhhshh… ”
vastaus kuului ”SHARKEY!”
”NIIIN! Siiiiiisss… me saatiin lainaksi sitä, Shhshshh… Hänen tuoppia!”
”No, mitäs siihen laitetaan?”
”Hmm… KAIKkein vahvinta tavaraa mitä teillä on täällä!”
”Ja kenelle tämä on menossa?”
”…? Eh… Kenelle? No.. siis… TIETENKIN minulle! Minä itse sen juon!”
Tuota pikaa paukautin tuopin korukauppiaan eteen.
”Siinä on veikko, juoppa vähän! Ostin sen ihan sua varten!”.
No eipä se sitä juonut. Koitettiin Auguston kanssa vaikka, mitä. Yhtäkkiä hän kysyi tietäisimmekö jostain kartasta. No eipä me tiedetty. Hän kaivoi esiin jonkun piirroksen ja näytti sitä meille. Katsoimme sitä hetken, kysyin ”Mitä tämän pitäisi esittää?” ja yhtäkkiä Augusto kysyi
”Eikö tuo… muistutakin nenää?” katsoin sitä, kyllä todellakin! Naurettiin sille hieman
”Aika järeät nenäkarvat…!”,
Augusto lisäsi ”Isommat ku sun!”.
Siinä sitten tuli kunnon piraatti nauru räjähdys. Naurettiin melkein silmät vesillä.
”Joo, ei olla nähty tällaista ennen…”.
Tämän jälkeen palautettiin kumma paperi piirros miehelle. Kartta joksi hän sitä oli kutsunut, ei juuri silloin jaksanut kiinnostaa, sillä se oli liian epäilyttävän näköinen ollakseen oikeasti joku ’kartta’. Hän lähti, estelyistämme huolimatta.
Jäljelle jäimme me ja suuri Sharkeyn tuoppi. Mitäs sille pitäisi tehdä? Augusto oli kyllä kovasti sitä mieltä, ettei voisi juoda sitä.
”No, nyt meille jäi toi.. Mitäs sille tehdään, pitäisiköhän se sitten juoda?”
”No en mä voi juoda enempää! Ei enempää naisia, juotavaa, eikä pelejä!”
”Pitääkö mun juoda toi kaikki… (jonka jälkeen musta ei ole kapulle mitään apua, ajattelin.) No, mä juon sen sitten!”
”Enkö mä saa siitä edes vähän?”
”ET, just hän sä sanoit, että sä et ota!”
”Mut.. enks mä sais ees yht hörppyy?”
”No… Tän kerran..” Ojensin tuopin Augustolle ja hän ahmi menemään
”HEI HEI HEI! Ny riittää!!”
Suorastaan revin tuopin Augustolta, huolestuin jäisikö minulle yhtään!
Augusto mulkoili minua pahana kun join kaikessa rauhassa. Hän ilmoitti, että hänellä on huono olo ja haluaa jotain syötävää. Kaappasin lähimmän korppukorin hänen nokkansa ääreen ja mussutimme korppua. Sam taisi tulla samoihin aikoihin, hän tuli katsomaan tilannetta ja totesi, että miehethän siinä juhlivat. Kerroin hänelle, että tuopissa on paljon juotavaa ja hyvälle Samillehän siitä riittää myös! Hän ei vain halunnut ottaa siitä edes hörppyä. Sitten vakuutin, että kapteenimme voisi luottaa meikäläiseen, että kyllä minä tiedän missä menee raja! Hän jutteli Philibergin kanssa samalla, sivukorvalla kuunnellen meidän juttua ja välillä kääntyi katsomaan mitä me teimme.
”Hei kato…!” Augusto osoitti hämähäkkiä
”Häh?” Tajusin hämähäkin ja löin sen nyrkillä littanaksi. Tuijotimme sitä hetken
”Niin.. se oli..” Repesimme nauramaan ja naurua riitti.. Kun rauhoituimme aloin selittää
”Eiks.. Eiks toi… Asafa! Se selitti jotain, että.. että siis.. jos tappaa hämähäkin.. se.. se… tuottaa sadetta..? Oliko sen niin?”
”En mää vaan tiiä?”
”No, siis mun mielestä se sano jotain sellaista? Siis, että tulee joku ukkonen tai sade tai jotain joku myrsky..?” Mietimme sitä hetken hiljaa, kunnes Augusto keksi.
”Mut! Sehän tarkoitta sitä, että jos me ollaan merillä ja on kauhean kuivaa ja juoma vesi loppuu…” ”Niin?”
”Niin… me etitään joka hemmetin hämähäkki koko laivalta ja TAPATAAN NE!”
”Joo!” Ja me naurettiin, Hyvin äänekkäästi.
Jossain vaiheessa ilmoitin taas kapteenille, että olen kohta juonut jo puolet! Sam ei voinut kuin tulla ottamaan hörpyn pikaisesti ja palasi takaisin liian mietteisen näköisenä Philibergin luo.
Augusto valitti jälleen huonoa oloaan. Sanoin, että hänen pitäisi syödä jotain… vaikka banaania!
Hän valitti, ettei banaani ole syötävää, että se on… eläinten ruokaa [pj:n huomautus: Augusto kuulemma jatkoi kertomalla, että sen banaania popsivan eläimen hän kyllä voisi syödä…muttei kuitenkaan Asafaa, jonka liivi oli kuulemma liian karvainen. Tai jotain sinnepäin]! Tappelimme asiasta vähän aikaa ja Asafa ilmestyi paikalle, hän vakuutti, että banaanit ovat hyviä. Lopulta Augusto pyysi Asafaa antamaan banaanin. Asafa antoi, samalla Augusto otti sen ja päätti lähteä. Hän ei meinannut maksaa banaanista mitään ja lähti hoipertelemaan rappusia kohti. En estellyt. Jäimme Asafan kanssa hetkeksi kahden. Ihmeteltiin hämähäkki vesisadetaikajuttua. Kun Sharkey tuli alkoi uudelleen juhla. Juotiin ja syötiin ja sitten laulettiin. Sam oli varmaankin hävinnyt tässä vaiheessa jonnekin. Huomasin myös, että vaalea hiuksinen kaunokainen oli tullut ylös myös. Hän katsoi meidän touhuamme. Me nauroimme, lauloimme ja mekastimme. Lopulta oli pakko myöntää, että on lähdettävä tyhjennykselle. Matkalla huomasin, että Sam istui synkkänä mietteissään kivellä ja palattuani huomasin, että hän oli kadonnut. Tarkkaa mielikuvaa mitä sitten tapahtui, ei ole.. Jossain vaiheessa seistiin jälleen ihmettelemässä porukan kanssa sitä, että mitäs huominen tuo tullessaan.
Saatiin tietää, että Sam oli ottanut laivaamme mukaan Sharkeyn ja nuo kaksi naispiraattia olisivat myös tulossa mukaan. En itse välittänyt naisten astumista laivaan, sillä mietin vielä muita elämäni vaihtoehtoja. En ollut hennonut kertoa Samille, etten välttämättä jatkaisi heidän matkassaan enää kauaa. Siinä mietittiin. Sam kyseli kaapparikirjasta ja sen ostamisesta. Englannin lipun alla matkustava herrasmies tuli utelemaan mitäs huomenna tapahtuu. Jossain vaiheessa huomasin, että tihkutti vettä ja (mitä typerimmällä tavalla, syytin siitä Sharkeyn tuopin kokoa), ilmaisin sen katsomalla hassulla ilmeellä Augustoa ja osoittamalla taivasta. Muuta taisivat katsoa meitä vähän tyhmänä. Sam taisi nauraa meille, kun Augusto tajusi sanasta ”Hämähäkki!” mitä tarkoitin. Kukaan muu ei ymmärtänyt meidän riemuamme… Jossain vaiheessa porukka hajosi. Asafa alkoi uhkailemaan Scottia, siitä melkein kehkeytyi tappelu. Itse huomasin, että joku oli tulossa juttelemaan. Se oli se kovin, kovin tuttujen kasvojen omaava mustavalkoiseen pukeutunut mies. Pian saimmekin tietää, että ympyrä sulkeutui muunkin kuin vanhan laivanrakentaja ukon ja Fool’s Goldin kohdalla. Sain tietää mitä Rogerille kuului ja pian Sophiekin tuli juttelemaan minulle. He ihmettelivät miten olin joutunut merirosvojen matkaan. Kerroin hieman sekavasti, edelleenkin suurta tuoppia syyttäen, mitättömän elämäni tapahtumia sen jälkeen kun tiemme erkanivat. Roger halusi tarjota minulle juotavaa ja niin hän me menimme ylös hakemaan juotavaa. Tulimme alas ja huomasimme, että porukka alkoi tanssia. Roger mietti jos olisin oikeasti aikeissa jättää merirosvoilun ja liittyisin jälleen englannin laivastoon. Emme kerinneet paljoa enempää juttelemaan kun Willem Meegereen elämä pysähtyi ja peli päättyi.
Ja nyt lopulta kun saan tämän valmiiksi ja suurin piirtein jotenkin korjattua kirjoitusvirheistä huomaan, että Will Migreeni aiheutti minulle pääsäryn ja kello on juossut ja raskaat treenit painavat päälle...