Muistoissamme, Sadepäivän Emmastiina Muistoissamme, Sadepäivän Emmastiina
s.24.12.1996 k.14.4.2005

Tulen aina kaipaamaan suomenhevostammaani. Oikeastaan Emma oli enemmän kuin pelkkä hevonen. Se oli minulle todella rakas ja tulee aina olemaan. On aina vaikea sanoa hyvästit, mutta nyt on Emmankin parempi olla. Se saa laukata rauhassa vihreillä niityillä, ilman murheita. Olen kirjoittanut runon Emmastiinan muistoa kunnioittaen.

Hiljaa siipesi sun väsyvät. Niin hiljaa.

Hiljaa mä toivon, olisitpa täällä, niin hiljaa.

Hiljaa kuiskaan, rakastan sua, sä et kuulekkaan mua.

Lennät hiljaa pois, tahtoisin, että kaikki toisin ois.

Rakkaudella, omistajasi Anna-Sofia H.
Tulen aina rakastamaan sinua, oma silkkiturpani.

Jälkikasvua:

sh-o. Emmastiinan Tummma Toivo, i: Ryysyrannan Yön Musta Enkeli
o. Emmastiinan Eri-Yö, i: Ryysyrannan Yön Musta Enkeli