Katetrointi 13.12.04: Stentti(metalliverkko) keuhkovaltimoon
ETUSIVULLE
Lähdimme ajelemaan Helsinkiin klo6 (Virpi ja Sami). Matka sujui ihan mukavasti.

Osastolla pääsimme samaan huoneeseen (2) ja samalle paikallekin, jossa oltiin tcpc:stä toipumassa. Koko sairaala oli niin jouluisen näköinen joulukuusineen ja kynttelikköineen.
Sairaalavaatteet vaihdettiin ja leikkihuoneeseen odottelemaan päivän aikana tehtäviä tutkimuksia. Artun (toipumassa tcpc:stä) äiti Susanna tuli meitä morjestamaan. Artulla on nuhaa ja pitää olla omassa huoneessaan. Käytiin sitten katsomassa lasin läpi kaveria.
Käytävällä oli hieno joulukirkko. Sen pumpulilumipallot olivat niin houkuttelevia, että niitä piti kosketella ja lattiallekin heittää. Äiti sai taas ottaa muutaman juoksuaskeleen. Alla kirkko ja se on Susannan ottama kuva.
Tum tum ja pum! Leikkiosaston rummut.
Isälle ja siskolle vielä kuulumisia illalla!
Leikkiosastolla ja suosikkileluni PUUAUTO!!!
Tunnelmallista!
Päivän aikana oli mm sydänultra. Jaana Pihkala teki sen. Samalla käytiin läpi toimenpidettä, jonka Jaana huomenna  yhdessä Talvikki Boldtin kanssa suorittaa. Samat jutut kuin tavallisessa katetroinnissakin. Pienen pieni lisäriski, että suoni repeäisi stenttiä laitettaessa, joten kirurgi on valmiudessa välittömästi leikkaukseen, jos näin kävisi. Sitten on vielä sellainen juttu, että, jos ahtauma on niin tiukka, ettei pallolla sinne pääse, niin sitten leikataan. Näin pienille tarkkaan harkitsevat laitetaanko stenttiä, koska ei voi laittaa vielä sellaista, joka menisi aikuisiälläkin. Samin kohdalla vaihtoehto olisi leikkaus (aortta painaa keuhkovaltimoa), niin valitsivat sitten näin.
Stentti viedään kohdalleen laajennuspallon (Samilla 8mm) päälle asennettuna  ja laajennetaan pallon avulla paikalleen.
Tämän pitäisi riittää 1-2 vuotta, sitten sitä voidaan kerran katetrilla laajentaa. Sen jälkeen myöhemmin sitten leikkaus.

Anestesian kanssa juttelimme myös. Nimeltänsä myös Sami. Toimenpiteeseen tulee nukuttamaan Kaija Peltola. Tuttu jo aiemmista leikkauksista (norwood/tcpc). Sovimme, ettei esilääkkeenä enää käytetä Dormicumia, koska siitä on tullut raivareita. Jotain pitempivaikutteista käyttävät nyt.

Sitten oli vielä pituutta (91cm), painoa (12.7kg), röntgeniä ja labraa (oi voi, kun  suonet eivät anna (taaskaan) ja pitää useita kertoja pistää. Vihdoin sekin onnistuu.

Illalla leikkiosastolle, parhaaseen paikkaan. Sieltä ensimmäisenä otetaan aina se sininen tukkirekka, eli puuauto.

Nicklas-poika (hlhs) on muuten edelleen sairaalassa. Ovat olleet jo 9viikkoa.

Jäädään osastolle yöksi.
jatkuu tästä
Yön aikana tuli hieman limaisuutta ja yskähtelyjä. Pyydettiin aamulla kardiologin mielipidettä asiasta. Sieltä tulikin nukutuslääkäri Kaija Peltola tarkistamaan tilannetta.
Lupa tuli ja sitten esilääke ja klo8:15 lähtö katetrointilaboratorioon.
Onnea matkaan jälleen kerran!

Siinä oli sitten aikaa kirjoittaa joulukortteja ja vaihdella kuulumisia toisten vanhempien kanssa. Samin huoneeseen tuli pieni Juho-vauva, jolla myöskin hlhs.
Luciakulkue saapui osastolle laulamaan. Käytävältä sammutettiin valotkin sitä varten.
Myös Taikuri Luttinen tuli lasten iloksi osastolla käymään. Sami ja Jenni (asd) (Samin jälkeen katetrointiin) saivat myös ilmapallokoirat ja kortit. Taisivat molemmat olla heräämössä siihen aikaan. Katetrointi oli loppunut  klo12.
Jossain vaiheessa hoitaja kävi kertomassa, että Sami oli heräillyt, muttei jaksanut olla hereillä. N. klo 17 hoitaja sanoi, että voisitko lähteä heräämöön, että Sami kaipailee äitiä kovasti.,(tässä vaiheessa kävi jo mielessä, että onko jotain nyt sattunut) mutta jatkoi heti perään, että Samilla ei ole mitään hätää kuitenkaan.
Halusin äidin heräämöön!
Lucia-seppelpää
Nukutuslääke nostaa lämpöä. Rohisen ja vingun todella kovasti. Niin, stentin laitto onnistui hienosti!!
Hengitysvaikeudet pahenivat ja saturaatiot alkoivat laskea. Happiviiksistä huolimatta arvot tippuivat 66:een. Lääkäri määräsi lääkkeitä, joita spiralla annettiin illan ja yön aikana yhteensä 9 kertaa. Kortisonia laitettiin suoraan suoneen. Kardiologi määräsi yöllä ylimääräistä Furesistakin.
Päivän mittaan spiroja saatiin harvennettua ja happiviiksetkin otettiin pois. Labra kävi mittailemassa astrupia aina silloin tällöin. Tänään piti päästä kotiin, mutta ei nyt lähdetäkään. Täällä on lääkkeet ja apu lähellä ja nukkuessa tulikin uudellaan lisähapen tarve.
Nukahdettuani saturaatiot alkoivat jälleen laskea alle 80:n. Happisumut yöksi ja hyvin meni!
Väsyksissä vielä oon. Tässä iltapalalla
Nukutuksen yhteydessä tarkistettiin äänihuulet, koska epäilynä äänihuulihalvaus. Sitä ei ollut, vaan löytyikin (synnynnäistä?) poikkeavuutta: äh:t jotenkin pystyssä ja siellä on kapeutta. Vasen liikkuu huonommin ja oikeakaan ei ole ihan ok. Tätäkö ne on sitten ne kurkkuäänet, kuorsaukset, hengityskatkokset ja tcpc:n ja tämän jälkeiset hengitysvaikeudet?!