| Susanin ja Luonto-Pojan hoitopäiväkirja |
| 11.9.2001 Menin koulun jälkeen katsomaan Pojua, joka söi rauhassa heiniään, sen kun ei tarvinnut pelätä, että kukaan uhmaisi sitä. Hain sen laitumelta samalla kun Riksu otti Sättärin. Laitoimme ne kuntoon ja menimme maneesiin ratsastamaan koska ulkona satoi. Rakensimme ensin pari estettä ja hyppäsimme oriemme selkään. Töytyisi varmaan ratsastaa Pojulla enemmän kun siinä oli niin paljon ruutia, hyvä kun sain sen pidäteltyä! On vain HIEMAN vaikeaa liikuttaa 32 hevosta päivässä, siksi kaipaammekin hoitajia! No esteiden yli Luonto-Poika lensi, ja minä tunsin leijuvani taivaissa... ah ihanaa olla hevosen omistaja. "Tunnin" jälkeen vein Pojun karsinaan kuivumaan, vein sen sitten myöhemmin ulos... Jos vaikka vielä ehtisin juoksuttaa Marsun, ja Dissen yhdessä. Sitten mennä vielä pomppimaan Mekun kanssa pyöröaitaukseen. T: Susan ja Luonto-Poika 23.11.2001 Päätimme taas Riksun kanssa lähteä ratsastamaan Pojun ja Sättärin kanssa maastoon. Laitoimme pojat karsinoissa kuntoon. olimme liikkellä jo aikaisi puoli seitsämän aikaan ja olimme jo hoitaneet aamutallin. No Heijastimme isetsemme ja hevosemme niin että meidät varmasti nähtäisiin, vaikka olikin pimeää. Lähdimme etsimään uusia maastoreittejäjoten otimme kännykät mukaan eksymisen varalta. Käveltyämme vähän aikaa lähdimme ensin hiljaiseeen hölöttely raviin jotta hepat saisivat ensin vetreytyä kunnolla. Ravatessamme tamma-aitauksen ohi Poju alkoi näyttämään kuinka komea hän oli ja lkoi melkein ravaamaan paikoillaan nostellen jalkojaan häntä korkeana. En voinut muuta kuin ihailla sitä selästä käsin. Ohi päästyämme se jatkoi normaalia hölköttelyään eteenpäin. Näimme kivan pikku polun johtavan johonkin paikkaan missä emme olleet vielä olleet. Otimme käynnin ja lähdimme kulkemaan polkua pitkin se johti isolle aukealle. Laukkailimme siinä vähän aikaa kunnes näimme ison uroshirven rymistävän metsiköstä, joten me päätimme häipuä vähin äänin (joka oli hyvin vaikeaa kun Sättäri oli mukana). Päästyämme metsästä ravasimme vähän aikaa, jonka jälkeen otimme käynnin ja kävelimmme rinnatusten kotiin saakka taas tammojen ohi... Laitoimme oreillle loimet päälle ja veimme ne tarhoihin. T: Susan ja Luonto-Poika 5.7.2002 Taas on kulunut järkyttävän kauan aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin tänne. Olen astutellut Pojulla tammojamme ja Pojun varsoja on taas tänä vuonna syntynyt kaksi... Viime vuotisia varsoja on myynnissä ja myyty. Nykyiset varsat ovat varattavissa. Mutta tänään ajattelin valjastaa Pojun kärryjen eteen koska pienet serkkuni ovat tulossa ja he halusivat perheineen kärryajelulle, eikä sitä huutoa todellakaan kestä jos he eivät pääse. Niinpä hain Pojun orien laitumelta missä tämä loikoili auringonvalossa melkein ketarat pystyssä. Laitoin sille riimun päähän ja se nousi ylös ja venytteli. Harjasin ja valjastin sen. Hain Riksun auttamaan kärryjen "nostamisessa" sen perään. Serkkuni perheineen saapuivat ja istuivat kärryille. Menimme ensin rauhallisesti alkukäyntejä tammojen ja varsojen aitauksen ohi, Poju taisi olla niin unessa vielä ettei edes huomannut tammoja. Sukulaiseni ihailivat vauvaheppoja ja minä odottelin että olimme menneet noin vartin alkukäyntejä ja lähdimme raviin. Suunnistimme eräälle pellolle syömään eväitä, joita sukulaiseni olivat ottaneet mukaansa siitä tuli samalla minun aamiaiseni (klo.12.15). Annoin Pojun syödä heiniä siinä samalla, kun olimme valmiit lähdimme eri reittiä kotiin. Ravailimme vähän aikaa ja menimme vielä loppukäynnit. Otin Pojulta varusteet pois, pesin sen ja laitoin takaisin laitumelle nauttimaan auringosta. Tarkastin aidat. kun kerran on kesä ja hepat ovat laitumella, karsinoita ei tarvitse siivota eikä hepoille antaa päiväheiniä kun ne kerran saavat syödä laitumella niin paljon kuin haluavat. T: Susan ja Luonto-Poika |