Sijoitukset estekisoissa:          Sijoitukset koulukisoissa:         Muut sijoitukset:          Arvonimet:  

±Luonne±  (luonne on kirjoitettu minä-kuvauksena)

Hei te siellä! Kun viimein nuosta muodollisista yleistiedoista ollaan päästy eroon, voin vihdoin kertoa itsestäni lisää! Saavuin siis nykyiselle omistajalleni joka tunnetaan nimellä muumilimsa tai Milla. Millan omistuksen ajoilla olin parit vauvat jo ehtinyt saada sekä kisoissa käydä. Omistajani kanssa jatkan -toivottavasti menestyksekkäällä- kilpailu-uralla, ja jos babykuume iskee, ehkä lisää vaaveja harkinnassa. Mutta kuten entinen omistajani on sanonut, ei varsakonetta, pätee se ihan samalla tavalla kuulemma täälläkin. Luojan kiitos. Rajansahan se kaikella vai mitä?
 

Kun on luonteestani kyse omistajani tapaa kuvata minua vauhdikkaaksi namihirmuksi. No okei, ehkä ne molemmat pätee sillä rakastan kaikkea mikä suuhun vain mahtuu. Pidän myöskin juosta lujaa ja usein omistajan kanssa täydessä hurmoksessa laukkaammekin pitkin maita ja mantuja. Perusluonteeni on kiltti, muttei mikään lerpsu pullaponi. Kyllä minussakin on sitä tammaa. Yleisesti hoidettaessa minä tavallisimmin olen nätisti. Karsinassa ollessani minut tavallisesti laitetaan kiinni. Olen kuullut omistajani selittävän että minulla kun on usein menopäällä. Lisää usein vielä perään että olen aikamoinen lapsi. Enkä ole. Voisi sanoa että olen vain.. eläväinen. Luulenpa että maailma olisi kaatunut jo monta kertaa niskaamme jos en olisi pyörähtänyt ikkunalla katsomassa tuimasti sitä pilvissä asuvaa setää. No, ehkä omistaja pelastaa tilanteen puolestani. Tai tallikaverini Milli. Harjata annan iha kivasti joka paikasta. Samoin kaviot. Joskus en kuitenkaan voi vastustaa kiusausta ja minun on pakko napata omistajaa takista kun hän ottaa kaviotani. Kun ollaan tunnille menossa ja omistaja lähtee satulaa nostamaan en yleensä korvaani lotkautakaan, mutta odotas kun alkaa vyön kiristys. Minua naurattaa kun omistaja ähisee ja puhisee vyön kanssa kun olen pistänyt vatsani palloksi pullistelemalla. Mutta kun hän on selviytynyt urheilullisesta suorituksestaan, olen taas kuin enkeli. Saanpahan päivän naurut!
Talutuksessa ollessani olen miten olen. Välillä omistajan mukaan lapsettaa, ja välillä minä seuraan häntä vaikka maailman ääriin. Se tekeekin minusta niin mielenkiintoisen hevosen. Vauhtipäivinäni minä mahdollisuuden saadessani ryntäilen kutsuvien ruohotupsujen luo. Talvisin on niin hauskaa leikkiä lumella työntämällä nenäni kylmän valtakuntaan. Kun kävellään vaikkapa kentän ohi, on aivan normaalia että tervehdin siellä töissä olevaa hevosta. Komeimmat hörinät saa varmasti Milli, johon ystävystyin samantien tänne tullessani.
Tarhaan ja laitumelle minulla on usein kiire, sillä siellä saan parhaiten lasketella paineita. Usein minulla onkin sinne kiire, ja vapaaksi päästyäni kirmaan villiin laukkaan tarhakavereiden kanssa. Mutakylvyt kuuluvat harrastuksiini myös, mutta alkuriehakoinnin jälkeen siirryn vain nappailemaan makoisia ruoho tupsuja maasta.
Autolla matkustelu on aina niin jännittävää. Kun kuljetuspinteleitä aletaan laittamaan jalkaan alan aavistamaan pahinta, mutten kuitenkaan vielä mukise. Mutta kun tallista astun ulkoilmaan ja näen auton pihalla odottamassa, voisin olla vaikka varma että kuulen kuinka se naurahtaa matalasti. Siinä vaiheessa pistän takapakkia. Yleensä saankin kulkea jonkun ihanan ja komean sankarin takana, joka suojaa minua vaaroilta jotka matkalla autoon ovat. Omistajani on myös keksinyt vetää minua nenästä rapisuttamalla jotain papereita joka aina ennen on merkinnyt nannaa. No, saan sisään asteltuani vain taputuksen kaulalle ja muiskun turvalle ja sitten ovi onkin jo kiinni. Ja joka kerta päätän, etten mene samaan lankaan enää toista kertaa.

Ratsastuskaverina olen ihan kiva, mutta täynnä nuorta energiaa, jota puran usein säännöllisin väliajoin jos näin tarvitsee. Mutta osaan minä kunnon työmyyräkin olla. Hyvinä päivinä -niinkuin omistaja niitä nimittää- painelen ihan mielelläni niskalimassa duunia joko koulua tai esteitä puurtaen. Askellukseni ei ole mitenkään pitkää tai matkaavoittavaa, ja olenkin saannut kuulla olevani kunnon 'sipsuttaja'. Ja pah.
Kouluratsastus menettelee. Silloin kun todella haluan puurtaa töitä, olen mitä mainioin kouluratsu! Silloin minun on helppo kulkea kaulakaarella suoritellen kaiken maailman tehtäviä. Yleensä omistajakin on silloin tyytyväinen. Yleensä olenkin aina innokas suorittelemaan erilaisia tehtäviä, mutta en pitkiä pätkiä kauheasti jaksa. Pistetään nuoruuden piikkiin, jooko?
Esteillä on hauskaa ja jännittävää. Minusta on aina kivaa päästä hyppäämään, ja kotikentällä ollessani saatan riemusta vähän pukkaillakin. En kuitenkaan pelkää hypätä mitään esteitä. Toisin sanoen en kieltele, kuin vain ja ainoastaan tosi paikan tullen ja siitä ei voi minua syyttää. Omistajakin ymmärtää sen varmasti. Vaikka painelenkin radalla aika vauhtia, olen aina hallinnassa. Voisi sanoa että olen esteillä omassa elementissäni.
Maastoiluun olen mitä sopivin ratsu. Maastoilu on lähes parasta mitä tiedän sillä siellä on virallinen lupa juosta ja lujaa! Me olemmekin omistajani kanssa tuttu näky kesäisin ja talvisin pienen maastolenkin jälkeen pellolla. Maastossa ei myöskään takamus nuose samaan tapaan kuin esteillä, keskityn vain juoksemiseen. Ja lujaa!
 

±Astutukset ja jälkeläiset± (syntymä-/astutuspäivä, sukupuoli, nimi, isä, nyk.omistaja) 

13.8.2003, t.Tuiskun Veetuskankukka, (i.R.I. Pettävä Tuisku) om. ST Mariel
10.9.2003, o.KK Kirsikkapommi [missä sivut??],(i. Sitruunapiirakan Siidero-Pommi) om.pepi
1.10.2003, t.Yön Lavaprinsessa, (i. Sauhulan Sampo) om.  Suokukka
5.10.2003, t.Suokukan Verinen Enkeli,(i. KTN Juhannusmyrsky) om.Kevät Kaste

±Kilpailukalenteri± 

Joulukuu 2003

6.12.2003, Whisper Stud, NJ-näyttely,???

±Tekijänoikeudet± 

Layout ©: .:korppu:.
Teksti ©: .:korppu:.
Kuvat ©:  Laura Salo

Kuvat saatu yksinoikeudella, luvaton kopiointi ehdottomasti kielletty!