Sijoitukset estekisoissa:      Sijoitukset koulukisoissa:      Muut sijoitukset:      Arvonimet:

Virallinen nimeni on: Yön Lavaprinsessa
Tutuille olen vain: Sessa
Olen rodultani:  sh [Suomenhevonen]
Kaunis väritykseni on: rautias
Huima korkeuteni: 158cm
Maailman näin ensikerran: 1.10.2003
Sukupuoleltani olen:tamma
Koulutustasoni on: KO: Va A, RE: 90cm
Isäni:  Sauhulan Sampo
Emäni: Vedenhengen Kirsikankukka


Minut on kasvattanut:  .:korppu:. // YT Suokukka
Nykyisin minut omistaa: YT Suokukka
 

Kuuluu hörinää. Tulija kohottaa katseensa ja etsii ääntä. Katsoo puolelta toiselle. Kuuluu toinen hörähdys. Ja sitten näkyy kaunis, ilmeikäs pää. Minut tunnistaa heti. Olen yleensä tallikaverini Millin kanssa kilpaa toivottelemassa tulijoita tervetulleeksi. Mölyapinaksikin sanottu. Ennemminkin haukuttu minun mielestäni, mutta antaa pienempien leikkiä. Vaikka omalla kustannuksella sitten. Synnyin kauniina lokakuun päivänä täällä Suokukassa, ja olen asustellut äitini luona siitä asti. Isäpappa on tosi julkkis, ja samanlaisia toiveita omistajallani on minunkin suhteeni.
 

Luonteeni näin yleiseltä kannalta olen hyväntahtoinen ja suopea hevonen. Osaan iloita pienistä asioista vaikkapa kauniista ilmasta. Iloisena olen aina virkeä ja ratsastaessa reipas. Pidän ihmisistä paljon, enkä huonoinakaan päivinä ole ilkeä vaan haluan olla vain omassa rauhassa. Yleisesti hoidettaessa olen utelias, mutta silti kiltti. Ihminen, joka minua on tulossa hoitamaan tai katsomaan täytyy tutkia aina läpikotaisin. Olen parit namitkin sieltä taskusta kalastanut, joten suosittelen myös muille samaan eläinkuntaan kuuluville. En ole mitenkään herkkä mistään kohtaa, ja kumisualla saa harjata vähän reippaamminkin. Kaviot annan myös ottaa ihan nätisti, mitä nyt välillä alkaa kyllästyttämään ja tekisi mieli vetäistä jalka takaisin. En pidä vedestä ollenkaan, ja kun se, joka minua nyt sattuukaan hoitamaan tulee sienen kanssa olen saman tien turpa rutussä. Yäk.
Talutuksessa olen kiltisti. En ole sellainen hevonen joka kyylää jokaista nurkkaa,puskaa ja tuulessa liehuvaa pressua. Ei huvita.  Näin olen siis turvallista kävelyseuraa myös pienemmälle väestölle. Luulenpa että minua saa enemmänkin vetää perässään kuin pidätellä. Olen aika syöppö, joten matka varsinkin kesäisin voi vähän venähtää jossei olla hereillä.
Tarhaan ja laitumelle tallustelen mieluusti. Tosin minulla ei ole pahemmin kiire sinne. En myöskään osallistu toisten ilkamointiin, piehtaroin ja napsin ruohonkorsia sieltä täältä. Jossain vaiheessa kun energiaa on liikaa pyrähdän juoksuun joka näyttää kuulemma sivustakatsojien mielestä 'mummohölkältä'. Kiitti vaan.
Autolla matkustelu on aluksi[??]  pelottavaa. Ihan oikeasti, se on varmasti maailmassa ainoa asia mitä kavahdan tosissani. Tai sitten se vaan saa minut äärimmäisen vihaiselle tuulelle. En koskaan osaa ennalta aavistaa milloin ollaan autoon menossa, mutta kun näen sen edessäni en halua liikkua sitten milliäkään eteenpäin. Jotenkin ne aina minua huijaa, ja huomaan joutuneeni siihen rotiskaan jota ne autoksi kutsuvat. Olen yleensä kiltti ja rauhallinen, mutta silloin puhkun kiukkua.

Ratsastuskaverina olen reipas, ehkä omistajan mukaan liiankin reipas. No enpä tiedä. Nuoruuden tarmoahan se.. En ole säikky, mutta innostun helposti. Ja innostuessani olen vähän vallaton. Omistaja onkin saanut välillä tutustua kentän pohjamutiin, mutta selkään hän on aina palannut. Ja kyllä hän minua jaksaa kehua hyväksi hevoseksi. Rehti heppa olenkin, herkkävatsaiselle oikea unelma tasasine askelineni.
Kouluratsastus on hauskaa ja pidän siitä todella paljon. Siihen kun paneutuu kunnolla ja hikoilee välillä, huomaa miten kivaa se on ja miten hyvä olo senkin jälkeen jää. Pidän erilaisista ja vaihtelevista harjoituksista.
Esteillä on hauskaa ja jännittävää. Minusta on aina kivaa päästä hyppäämään, ja kotikentällä ollessani saatan riemusta vähän pukkaillakin. En kuitenkaan pelkää hypätä mitään esteitä. Toisin sanoen en kieltele, kuin vain ja ainoastaan tosi paikan tullen ja siitä ei voi minua syyttää. Omistajakin ymmärtää sen varmasti. Vaikka painelenkin radalla aika vauhtia, olen aina hallinnassa. Voisi sanoa että olen esteillä omassa elementissäni.
Maastoiluun en sovi. Valitettavasti. Vaikka molemmat vanhempani kirmaavat pitkin maita ja mantuja, pysyn mieluummin turvallisella turvepohjalla töitä tehden. Onhan sitä maastoilu kerran jos toisenkin yritetty, mutta minua on aika vaikea pidätellä ja pahimmassa tapauksessa saatan pystyynkin hypätä. Joten omistaja on vinkkini ymmärtänyt ja nykyisin teemme kaikkea muuta. Kävellä maastossa sopii. Ilman ratsastajaa siis, muttei ratsastajan kanssa. Ikinä.

(.Päivämäärä, talli, kategoria (luokka), tulos.)

Lokakuu 2003

-ei vielä kisoja-

-ei vielä astutuksia-

Layout: . .:korppu:.
Teksti: . .:korppu:.
Kuvista kiitos: Millu [luvaton kopiointi ehdottomasti kielletty!]