R.I.P



Nousin ylös sangystäni. Kuului kauheaa pauketta. Laitoin aamutossut jalkaani. Katsoin ikkunasta ulos. Henkeni salpautui. Tallin kannatin palkit olivat romahtaneet, koska talli oli tulessa! Tuskainen hirnunta kuului tallista. Juoksin sinne niin nopeasti kun jaloistani pääsin. Nostin kivi murikoita Helin päältä. Sen silmät tuijottivat minuun apua pyytäen. Rauhoittelin sitä. Naapureita oli rynnännyt luokseni. "hevos ambulanssi" saapui. Santtu ja Heli... Ne kuolivat silmissäni. Helin ja Santun silmät lipsahtivat kiini. Rakkaat ystänäi olivat vieressäni kuolleena. Juoksin pois itkien. Otin tulitikun taskustani, raapaisin sitä kiveen. Laitoin tikun kuivalle ruoholle. Istuin palavalle ruoholle. Polttava kuumus tulvi ympärilleni. Minua ei enää ollut...Minusta oli jäljellä eri ihminen, sellainen kenellä ei ollut mitään, ei mitään. Olin menettänyt kaiken, kaiken!Kyyneleet kirvelsivät poskiani. Naapurini heittivät vettä liekkeihin. Koko tallin ympäristö oli jo palanut poroksi. Etsin katseellani Heliä ja Santtua, kunnes taas muistin, että ne eivät olleet enään osa minua. Ne olivat aivan eri maailmassa. Nousin ylös seisomaan ja kaappasin koirani ellin syliini. Hautasin kasvoni sen turkkiin. En halunnut kenenkään näkevän että itkin. Näin sieluni silmin Helin ja Santun kirmaavan kohti vihreämpiä niittyjä, ja itseni jälleen kerran onnettomana.

Jäähyväiset:
Minulla oi onni, se kesti vain pienen tovin.
Minulla oli rakkaat nyt tavarani pakkaan.
Tuli pauhaa, ei ole enään rauhaa.
Ehkä hullun minua pidetään, ja kaikki muka aina tiedetään.
Miksi se minulle tapahtui, minä pakahduin.
Heli, Santtu; te olitte elämäni, iloni!
Yritä en enään, ei se vain onnistu, ei se vain onnistu koskaan.

Rauha näille menehtyneille annetaan ja hautaan kannetaan: