Jasmin
2 x JS
Saanut VLAH:n arvostelussa 7 p.
Lempinimi: Jasu
Syntynyt: 31.2.1995 Suomi(Ikääntyminen)
Sukupuoli: Tamma
Rotu: Arabi
Rek.Nro: SR003
I. El-Jafar
E. Lily
Säkä: 155cm
Varsat: Fire Flach ox, Winter Flach ox, W.H Fiin Sheik ox, W.H Fiin Jasuliina ox (ossat, skp, ja isä alhaalla)
Koulutus: Ratsu, va B, 110cm
Hoitaja: ?
Om. Saara
Päivis
Historiaa: Jasmin on syntynyt täällä suomessa, kaverini omistamalle tammalle. Varsa oli hyvin kaunis ja olin mukana sen kouluttamisessa. Kaikin puolin tuo temperamenttinen kaunotar oli vienyt sydämeni, joten kun se pantiin myyntiin… Niin, olen tuntenut Jasun koko sen elämän ajan ja se on silmäteräni. Sillä ei välttämättä ole mitkään puhtaimmat arabin piirteet, mutta käytän sitä näyttelyissä. Koulukisojakin mahtuu kalenteriin. Silloin tällöin Jasmin saa myös varsoja.
Hoitaessa: Se ei tee kellekään pahaa eikä varsinkaan tarkoita mitään pahaa, mutta silloin tällöin se on aika ilkikurinen. Se ei pure eikä potki, mutta esim. nousee vähän pystyyn,
tepastelee sivuittain, ym. Jasu on eloisa tamma, ja pitkästyy helposti. Siksi se tarvitseekin karsinaansa kaikenlaisia, virikkeitä esim. pallon, ja narulla kattoon kiinnitettyjä porkkanoita, ym. Jasun lempilelu on harja. Siitä on mukava napata niitä ihmisiltä, ja riepottaa niitä. Kun hoitaja yrittää ottaa sen takaisin Jasu nostaa päänsä niin korkealle ettei siihen yltä,
mutta kun Jasu sanoo päättäväisellä äänellä että ei niin kyllä se sen takaisin antaa. Se kuitenkin huomaa, jos hoitaja on hyvällä tuulella ja yrittää piilottaa harjan nurkkaan. Kyllä se sitten taas huomaa kun hoitaja on huonolla tuulella ja antaa harjan kiltisti takaisin. Muuten se on harjatessa oikein mukava. Kuolaimet menevät yleensä helposti, mutta satulan kanssa on se ongelma, että Jasu liikkuu eteenpäin. Se haluaisi jo lähteä eikä jaksa odottaa hidasta hoitajaa. Jasu on yleensä tarhassa, paitsi silloin kun se saa pian varsan, tai on liian kylmä/huono ilma. Jasu nauttii tarhassa olosta se juoksentelee, hyppii, pukittelee,ym... Tarhassa sillä on paljon puuhaa eikä se pitkästy, joskus kiinni ottaminen on oikea taitolaji. Tämän perusteella voisi luulla, että Jasu on huono ja riehakas äiti. Sitä itse asiassa pelkäsin kun Jasu oli tiineenä. Pelot osoittautuivat kuitenkin turhiksi. Jasmin oli loistava äiti. Melkein yli huolehtiva. Jasu pelkää vähän liehuvia pressuja ja jos sillä on varsoja se yleensä hyökkää pressun kimppuun. Eli jos jonkun lastin päälle on just saatu pressu hyvin kannattaa todellakin varmistaa, että se on kunnolla, varsinkin kun Jasulla on tuota jälkikasvua matkassa. Muuten saa aloittaa alusta. Pesemisestä Jasmin tykkää se nauttii tosi paljon. Silloin sitä ei saa säikyttää, koska silloin voi tulla ainakin yksi lääkäri reissu.
Taluttaessa: Taluttaessa Jasmin on temperamenttinen, kuten aina. Se tepastelee ja nykii narua. Sitä pitää käsitellä hellästi, mutta lujasti, jos yrittää vaan kiskoa narusta ja karjuu sille se muuttuu vielä pahemmaksi. Rauhallinen puhe ja pysähtely ovat parhaita keinoja, jos on kuitenkin ihan ehdoton kiire voi laittaa narun turvan ympärille. Jasmin ei pidä siitä yhtään ja kiukuttelee pitkään sen jälkeen, mutta pakon edessä siihen on pakko turvautua.
Kuljettaessa: Kuljetus kopit on Jasusta ihan kivoja. Yleensä se ensin katselee koppia ja lähestyy rauhallisesti. Lähempänä se aina tuntuu hoksaavaan, että: ”Ai jaa, tää onkin kuljetus koppi”. Se ei kuitenkaan hidasta, eikä kiihdytä vauhtiaan. Rampilla se vielä kurkistaa ensin sisään ja menee sinne sitten reippaasti. Varsojensa kanssa se on kuitenkin aina vähän enemmän varuillaan, jos kopissa on jostain syystä joku kun sitä lastataan. Se pelästyy, eikä suostu enää menemään autoon. Näin on käynyt kerran. Lempeän puheen ja ”takaapäin auttamisen” voimin saimme sen kuitenkin autoon.
Kilpauluissa: Kisa paikoilla Jasmin on valpas, ja näyttää aina parastaan. Se ei elvistele, kuten aika muutamat tallimme hevoset. Se kuitenkin hullaantuu oreista. Se on kaiken kaikkiaan maasta katsottuna hieman vaikeampi käsitellä kuin kotona. Suoritus menee, joskus mönkään kun se innostuu ja kuumenee. Siihen ei oikeastaan löydy mitään apua. Pitää vain yrittää hillitä se ja olla itse hermostumatta. Ei sovi todellakaan ensimmäiseksi kilpa kumppaniksi. Eikä älyttömästi hermoileville ratsastajille, vaikka kokemusta olisikin.
Ratsastaessa: Jasun ratsastajan pitää olla kokenut. Jasu nimittäin ryöstää helposti, ja riepottelee ratsastajaan miten lystää, jos tämä ei osaa ratsastaa tarpeeksi hyvin. Kun Jasulla osaa ratsastaa
se on aivan ihana. Sen askeleet ovat silkin pehmeät, ja liikkeet laajat. Sen meno näyttää helpolta, ja vaivattomalta. Apujenkaan ei tarvitse olla kuin ihan pienet. Tuntuu kuin Jasu tottelisi ajatusta. Yleensä se laukkaa tosi kovaa, mutta kun sitä pyytä menemään hitaampaa laukkaa se myös laukkaa hitaasti, joskus olen kokeillut laukata sen kanssa ihan radalla. Tuntui että Jasu lentäisi, eivätkä sen jalat olisi ikinä tavoittanut maan pintaa. Kouluratsastuksessa se on ihan keskiverto. Kotona se ei ikinä kuumene, mutta kisoissa kylläkin. Varsinkin jos ne on estekisat. Siksi en kilpaile sillä esteillä. Se vain säntäilisi innoissaan ympäriinsä. Se kyllä hyppää 100cm-110cm. Myös sen hyppy tyyli on upea, korkealta, ja vauhdikkaasti yli. Kotona sen meno on upeaa katseltavaa, kun se leiskauttelee punaruskea karva välkkyen ja häntä upeasti kaarella. Kuin mahtava musta lippu. Koulukisoissakin
Jasu kyllä innostuu, mutta sen aisoissa pitäminen on yleensä mahdollista. Toisin kuin esteillä. Koulussa Jasu menee va B:tä. Kuten jo mainitsin Jasu on vaikea ratsastaa ja, koska se on silmäteräni en päästä sen selkään ketä tahansa sunnuntaisuharia. Maastossa Jasu on vähän säikky. Sitä pitää ymmärtää ja rauhoitella. Mukana on aina oltava 1 tai useampia kavereita. Jasun ei kannata olla ensimmäisenä jonossa, koska jos se pelästyy se ei pääse muiden takaa niin helposti häipymään ja jättämään jälkeensä valtaisaa pölypilveä.
|
|
