Kaupungin kuninkaat

He ovat pelättyjä miehiä ja naisia, joilla on monia kymmeniä lempinimiä. He saattavat olla hyvin tunnettuja, lähes julkkiksia. On vaikeaa voittaa heidän rakkauttaan, mutta heidän vihansa saa päälleen hyvin helposti. Heillä on myös erittäin hyvä muisti - niin hyvässä kuin pahassa. He ovat olennainen osa viikonlopun kulkua. He määräävät viikonlopun onnellisuusasteen sekä huolehtivat parhaansa mukaan myös humala-asteestasi. He ovat portsareita.

Illan edetessä kosteana ja baarien vaihtuessa tiuhaan tahtiin, on baareissa töissä ihmisiä, jotka korvaavat isäsi ja äitisi, kun olet tilassa, jossa tahtoisit vanhempiasi ehkä kaikkein vähiten nähdä. Portsarilta on turha odottaa isällistä tai äidillistä rakkautta, mutta välillä aikuinen ihminenkin tarvitsee 'isoveljen' tai 'siskon'.

Viikonlopun sumuinen kenttätutkimus pääkaupungin hämärissä baareissa todisti hyvin monet ennakkoluuloni vääriksi. Ensimmäinen haastateltava oli pienen baarin portsari, joka sanoi olevansa erittäin tyytyväinen työhönsä. Pienen baarin ovimiehenä ei törmää niin usein hankaliin asiakkaisiin, kuin suuremmissa baareissa ja diskoissa. Kävijäkunta koostuu lähinnä tutuista naapurin naamoista, jotka käyvät lähes päivittäin oluella ystävineen. Vähemmistöjen suosiman baarin portsarina on ovimiehen velvollisuus muistuttaa "uuden oloisia" asiakkaita siitä, mihin baariin he ovat tulossa. "Eräänä päivänä tuli jokin epämääräinen känninen miesporukka. Kysyin heiltä heti, että tietävätkö mihin ovat tulossa. Pojat olivat ihan iloisia, että varoitin heitä homobaarista." Ovatko homobaarien ovimiehet sitten itsekin homoja? "Jotkut ovat, jotkut eivät", kuului vastaus. Portsarin työnkuvaan kuuluu olennaisena osana myös asiakkaiden ongelmien ratkominen, jopa hyvinkin henkilökohtaisella tasolla. "Viime viikolla joku humalainen mies valitti sydänsurujaan. Ei ollut varmaan ketään muuta, kelle puhua..." Lähteekö portsari jatkoille? "Minä en ole koskaan jatkoille päätynyt, mutta tiedän, että monet ottavat 'vallastaan' kaiken irti. Ei ole kai ihme, että pokella saattaa olla usein baarin paras saanti" Eikä varmaankaan tarvitse kuvitella, mitä sana "saanti" tässä yhteydessä tarkoittaa. Portsarin parhaat ominaisuudet olivat tämän haastateltavan mielestä korkea moraali ja oikeudenmukaisuus.  "Ei baarista voi alkaa pärstäkertoimen mukaan ihmisiä ulos heittämään. Juopoille suljetaan ovi automaattisesti. Asiakkaan viihtyvyys on tärkeintä. Siitähän mulle palkkaa maksetaan."

Portsarikokemukset ovat usein enemmän tai vähemmän negatiivisia. Tämähän on varsin ymmärrettävää, koska lähes jokainen on vähintään kerran käännytetty alaikäisenä tai liian kännisenä baarin ovelta. Välillä on toki parempikin joutua käännytetyksi. Aamulla saattaa olla ehkä hieman parempi olo.

Minut käännytettiin ovelta pois ensimmäistä kertaa humalan takia hieman vuoden vaihteen jälkeen. Kun kysyin, että miten ihmeessä voin olla parin oluen jälkeen kaatokännissä (heidän sanojaan lainatakseni), vastasi ovimies ylimielisesti, että "kannattaa lähteä liikkumaan ellet halua poliisia paikalle". Oliko kysymys pärstäkertoimesta vai oliko toinen tuoppi sittenkin liikaa? Negatiivista kuvaa en ollut voinut itsestäni aikaisemmin jättää, koska olin kyseisen yökerhon jonossa ensimmäistä kertaa. Känninenkään en tunnustanut olevani. Miten ovimies pystyy sanomaan, kuka on humalassa ja kuka ei? "Näkeehän tuon, kun silmät seisoo päässä", vastasi eräs ovimies minulle täysin samanlaisessa tilanteessa erään toisen yökerhon ovella pari kuukautta myöhemmin. Helpointa ja asiakkaalle mukavampaa olisi käyttää esimerkiksi alkometriä humalan tason mittaamiseen. Minkäs minä sille voin, jos silmäni seisoo luonnostaan!?

Kiireinen perjantai- tai lauantai-ilta pistää portsarin hermot koetukselle. Jotta kuuluisan yökerhon jonot pysyisivät tulevaisuudessakin vähintään kolmen korttelin pituisina, on portsarin käännytettävä asiakkaita ovelta rankalla kädellä. Portsari ei voi ottaa riskiä, että baariin pääsee sisälle räyhäävä asiakas, joka vaarantaa baarin viihtyvyyden. Sillä "ei asiakkaita" tarkoittaa myös "ei palkkaa".

Opiskelututtuni toimi aikoinaan ovimiehenä itähelsinkiläisessä kapakassa. "Aikamoista porukkaa", oli hänen kommenttinsa. "Nyrkit heiluivat vähintään kaksi kertaa päivässä" Näin äkkiseltään ei voisi kuvitella, että kukaan olisi kiinnostunut ovimiehen ammatista. Kuka haluaa vapaaehtoisesti vaarantaa terveytensä baarin ovella? Silti suhteellisen harvoin iltapäivälehdissä törmää otsikoihin "Humalainen asiakas pahoinpiteli ovimiehen". Miten ovimies sitten ratkaisee ongelmatilanteet? "Ensin puhutaan. Jos ei tehoa, näytetään ovea. Yleensä silloin ongelmat syntyvätkin." Yleisimmin ongelma-asiakkaat näyttävät ovimiehelle luuvitostaan. Silloin ovat hyvät neuvot tarpeen. Miten ovimies kykenee selviytymään aggressiivisesta asiakkaasta? "Muutaman vuoden itsepuolustuskurssit ja työkokemus auttaa. Koko on aina plussaa, mutta ei portsarin tarvitse olla mikään hirveä korsto." Mikä ehkä yllättävintä, lehti-ilmoituksissa useisiin ravintoloihin ja baareihin etsitään ovimiestä juuri koon perusteella.

Haastateltavat eivät osanneet sanoa, suosittelisivatko ammattiaan toisille. "Vaatii luonnetta" vastasi homobaarin ovimies. Ovimiehen ammatti ei ainakaan minun mielestäni ole suoranaisesti parasta lapselle. Eikä siitä kuulemma erityisen hyvin maksetakaan. Mutta jos muuta työtä ei ole saatavilla, niin...

Toni Autio