 |
Kauniille painajaiselle
kirjoitettiin oma satumainen
loppunsa, eikä yksikään
sivu enää sitä seurannut.
Kirja sulkeutui.
Ehkä vielä joskus. Joskus, kun hiekka tiimalasin pullistumissa on pudonnut ja käännetty ympäri niin monta kertaa, ettei kukaan edes muista enää sitä yhtä hetkeä, jolloin yksi ajanjakso päättyi ja uusi alkoi - aikakausien mahtavassa viidakossa, jossa toiset kasvit raivaavat toisia tieltään saadakseen tarvitsemansa elintilan. Ehkä vielä joskus, kun aika on kypsä. |