Viivi ostokunnossa. Aika hyvä.	Ruosteeton konehuone, tosin spraymaalilla maalattu.	Valohoitoa saamassa... Missä inspiraatio?
Pakkeliset liekit kyljessä.	Ruostepilkut poes.	Näyttää jo paremmalta.

Ostin tämän Vivan kesällä 2001 varaosa-autoksi Bedford HAVia varten, mutta eihän näin hyväpeltistä autoa viitsinyt särkeä. Niinpä Vivasta onkin tarkoitus tehdä museorekisterikelpoinen. Onnistuukohan tumpelolta? Edellinen omistaja on tehnyt autoon paljon hommia, mm. pohjaan, pyöränripustuksiin/jousitukseen, jarruihin ja konehuoneeseen.

Purin auton alkutekijöihin, hitsattavaa ei juurikaan ollut, mutta kattoa pakkeloidessa vierähti koko kesä. Eikä edes valmistunut. Että osaa olla vaikeata...Pakkasten yllätettyä siirsin Vivan odottamaan otollisempia pakkelointi- ja maalailuilmoja.

Maaliskuussa -03 Viivi lähti serkkupojalle pakkelointi- ja maalaushommia varten. Viivi maalattiin Opelin sävyllä, kun maalikauppiaan kirjasta ei löytynyt omaa sävyä. Näytti kyllä paperilla ihan samalta, mutta luonnossa näyttää jotenkin likaisemman siniseltä.

Joulukuussa -03 Siirsin petterin varastoon ja otin vivan pitkästä aikaa työn alle. Pitäis maalata sisäosat eli kojetaulu, oven sisäpuolet, konehuone ja tavaratila sekä jotain pikkuosia.

Tammi-helmikuussa -04 maalailin sitten sisäosia. Eka kerta meni pieleen, kun laitoin maaliin vääränlaista ohennetta ja maali meni hyytelöksi. Niinpä konehuoneessa ja peräkontissa pinta on tosi huono, mutten jaksanut yrittää uudestaan... Saa nähdä kelpaako museotarkastajalle.

Lisää kuvia tulossa sitten, kun projekti etenee!