Saimme hiljattain toimitukseen kirjeen, jossa 25 vuotta onnellisesti naimisissa ollut vaimo kertoo järkytyksestään. Vuosi sitten paljastui, että mies on salaa harrastanut naisten alusvaatteisiin pukeutumista kymmenisen vuotta.

"Hyvä Eevan toimitus, viime vuosina olen silloin tällöin ostanut Eeva-lehden, koska siinä on ollut avoimia, rohkaisevia juttuja meitä naisia niin monella tavalla koskettavista aiheista. Juuri tämän vuoksi lähestyn nimenomaan Eeva-lehden toimitusta itselleni niin aran ja kipeän asian tiimoilta. Nimittäin noin vuosi sitten paljastui, että mieheni, jonka kanssa olen ollut naimisissa lähes 25 vuotta, on transvestiitti.
Asia paljastui minulle lopullisesti (olin kyllä aavistellut, että mieheni touhuilee jotakin outoa, mutta en tiennyt mitä), kun siivosin autotalliamme ja sieltä löytyi pitsipöksyjä, rintaliivejä, jne. rekvisiittaa. Siis ainoastaan alusvaatteita. Paljastumisen jälkeen mieheni kertoi harrastaneensa kaappitransuilua yli kymmenen vuotta minulta ja kaikilta muilta salaa.
Vaatteet hän on tilannut eri postimyyntifirmoista niin ovelasti, etten ollut huomannut mitään. Useita kertoja hän sanoo hävittäneensä koko vaatevarastonsa ja olleensa ilman sitä useita kuukausia, mutta sitten "se tulee taas" ja on pakko saada pukeutua naisen vaatteisiin.

Mieheni on hyvä mies ja ollut aina rakastava ja huolehtiva isä kahdelle jo aikuiselle tyttärellemme. Hänellä on hyvä ja vastuunalainen, jopa hyväpalkkainen työ. Hän sanoo rakastavansa minua enemmän kuin ketään ja sanoo aina olleensa minulle uskollinen (tämän minä kyllä uskon).
Uskon, että monet ulkopuoliset kadehtivat meidän onneamme ja kaunista kotiamme.
Mieheni sanoo olevansa sukupuoli-identiteetiltään "puhtaasti" mies, vehkeistään hän ei luopuisi mistään hinnasta. Seksuaali-identiteetiltään hän sanoo olevansa hetero, ei edes "tyttöillessä" miehet kiinnosta.

Kirjoitan tästä teille siksi, että tämä on ollut niin raskas asia. En ole voinut puhua tästä kenellekään, koska en voi luottaa edes äitiini vaiti pysymisessä. Asia on ollut vaikea minulle nimenomaan naisena; koen syyllisyyttä, mustasukkaisuutta, katkeruutta. Olen menettänyt itsekunnioitukseni ja elämänhaluni.
Olin luullut, että transvestiitteja on vain television sketseissä ja joissain ulkomailla suurkaupunkien taiteilijakortteleissa, mutta että keskellä Suomea meidän kauniissa omakotitalossa - ei voi olla totta! Mutta kun on.

Setan (Seksuaalinen tasavertaisuus ry.) nettisivuilta ja transtukipisteestä on löytynyt jotain tietoa, mutta aika niukasti. Kaiken kaikkiaan aiheesta ei ole suomenkielistä kirjallisuutta käytännössä lainkaan. Olen aivan varma, että perheneuvolassa ja mielenterveystoimistossa ei tiedetä asiasta mitään.
Tiedän kuitenkin, että en ole ainoa nainen Suomessa kamppailemassa tämänkaltaisen murheen kanssa. Setan tietojen mukaan Suomessa on varovasti arvioiden noin 50 000 transvestiittia. Ihme kyllä 45 ikävuoteen mennessä en ole kuullut enkä nähnyt ainutta (omaani lukuun ottamatta). Kaipaan nimenomaan kohtalotovereideni kertomuksia. Miten he jaksavat, miten ovat asian ratkaisseet, mitkä ovat heidän selviytymiskeinonsa.

Koska asia on minulle vielä niin outo, en halua antaa nimeäni julki, mutta rohkeampia naisia varmasti löytyy. Tiedän erään vaimon, joka tiesi jo naimisiin mennessään miehensä olevan transvestiitti, joten tilanne ei ole omani kanssa sama. Hyvä ja asiallinen juttu aiheesta voisi auttaa minua ja varmasti monta muuta naista selviämään eteenpäin elämässä.

Nimim. En halua luopua miehestäni."

Transvestisuus on ominaisuus, jota ei voi lopettaa

Suomessa on tutkimusten mukaan noin 50 000 transvestiittia. Vastakkaisen sukupuolen ulkoisiin tunnuksiin mielellään sonnustautuvia transgendereitä, drag-queenejä, gender-bendereitä ja she-maleja on kaikenikäisiä ja kaikissa sosiaaliluokissa.
Transvestisuus, halu pukeutua naisen vaatteisiin, ilmenee miehessä useimmiten jo lapsena. Pojat alkavat osoittaa kiinnostusta äitinsä vaatevarastoon alle kymmenenvuotiaina. Murrosiässä ja aikuisina naisten vaatekappaleet ja niihin pukeutuminen alkavat toimia seksuaalisuuden osana.
Miehen yllättävää paljastumista seuraa usein kriisi. Vaimon suuttumus on oikeutettua. Vaimo on loukkaantunut siitä, että asia on häneltä salattu. Hän saattaa miettiä, mitä muita asioita mies jättää kertomatta.

Nainen tulee epävarmaksi ja alkaa kysellä, eikö hän naisena riitä miehelleen. Onko hänessä jotakin vikaa. Nainen saattaa epäillä, ettei hän ole tarpeeksi naisellinen tyydyttääkseen miehen naiseuden kaipuuta.
Tähän asiantuntijat vastaavat, ettei syy ole naisessa. Vaikka mies olisi naimisissa maailman feminiinisimmän naisen kanssa, halu pukeutua naisen vaatteisiin ei poistuisi, koska kyseessä on miehen "oma juttu".

"Ensin tunsin uteliaisuutta"
Transvestisuus on vielä varsin tuntematonta aluetta. Se nähdään yksilöllisenä ominaisuutena samoin kuin muut persoonallisuuden piirteet. Transvestisuudella ei ole mitään tekemistä rikollisuuden kuten pedofilian tai insestin kanssa.
Suurin osa transvestiittimiehistä on heteroita. Monet ovat perheellisiä. Kynnys kertoa asiasta on korkea.
Miehet, jotka soittavat trans-tukipisteen palvelevaan puhelimeen, pelkäävät tavallisimmin juuri sitä, että vaimo pitää heitä perverssinä ja ottaa eron.

Tutkimustieto kertoo, että transvestiitit kyseenalaistavat yhteiskuntamme stereotyyppisiä sukupuolirooleja, joissa käyttäytymisen muoto on sidoksissa naisen ja miehen käsitteeseen sekä ruumillisuuteen.
Lisäksi tiedetään, että naiseksi pukeutumisen vaikuttimet muuttuvat samalla henkilöllä ajan mittaan.

Miehen transvestisuus ei ole este hyvälle avioliitolle silloin, kun vaimo hyväksyy miehen taipumuksen. Moni nainen ei kuitenkaan sopeudu miehensä tyttöilyyn.
Vaimo saattaa kertoa, että koko touhu yksinkertaisesti kääntää hänen mieltään, eikä hän halua siihen totutella.
Tällöin liittoa on ehkä hiertänyt jo pitkään ristiriitaisuus, joka salaisuuden ilmitulon jälkeen voidaan ottaa käsiteltäväksi.

Transvestiitin kanssa avioliitossa ollut nainen kertoo:
"Ensin tunsin suunnatonta uteliaisuutta. Halusin tietää, mistä saakka hän on tätä harrastanut, miten hän on vaatteensa tilannut, missä liikkeissä hän on asioinut, mitä korsetit ovat maksaneet ja kuinka usein hän on minulta salaa tällä tavoin itseään viihdyttänyt."
"Miehessäni oli aina ollut tiettyä pehmeyttä, pyöreyttä ja feminiinisyyttä. Olin vaistonnut hänellä jonkinlaista erikoista yksityiselämää, mutta en huolestunut asiasta, koska tiesin hänet ehdottoman uskolliseksi. Olin aivan varma, ettei hänellä ollut ketään muuta naista, mikä pitikin paikkaansa."
Kun mies kertoi viehtymyksestään naisten alusvaatteisiin, vaimosta asia tuntui kauhealta, mutta hiukan huvittavalta:
"Olihan siinä komiikkaa, kun hän ahtautui onnellisena hepeniinsä. Kun uteliaisuuteni oli tyydyttynyt ja uutuudenviehätys oli ohi, aloin leipääntyä. Tunsin jääväni miehen johtamassa leikissä sivuhenkilön osaan. Olin ilmituloon saakka naiivisti kuvitellut, että minulle kuului päärooli."
"Olisin halunnut kehittää ja syventää yhteistä sukupuolielämäämme, jossa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa. En jaksanut kiinnostua meikinteosta tai kosteusvoiteista tai siitä, miten jokin väri hänelle sopii. Hän ei puolestaan halunnut tinkiä harrastuksestaan."
"Suhteemme alkoi hiljalleen viilentyä. Pidän hänestä edelleen, hiukan samalla tavoin kuin veljestä. En toisaalta missään tapauksessa olisi halunnut saada hänen kanssaan lapsia."

"Huomaako joku, kauheaa, jos huomaa"
Psykiatrian oppikirjat kertovat naisen vaatteisiin pukeutumisen halun liittyvän autoeroottisuuten (masturbaatio). Mies käyttää naisten alusvaatteita fetisseinä, kiihottavina elementteinä. Tällöin asian seksuaalinen lataus on suuri.
Jos taas mies pukeutuu kokonaan naiseksi peruukkia, päällysvaatteita, kenkiä, meikkiä, jne. myöten, rituaalinen seksuaalinen lataus on verraten pieni. Tällöin naiseksi pukeutuminen merkitsee miehelle etupäässä sukupuolen esittämistä. Mies tuntee itsessään naisellisen puolen, johon haluaa eläytyä ja jota tahtoo ilmaista.
Kokonaan naiseksi pukeutuvat miehet kuvaavat tunteitaan kertomalla, että he rentoutuvat ja saavat kokonaisvaltaista, seksuaalisävyistä mielihyvää rituaalistaan.
Jos he eivät saa toteuttaa pukeutumisharrastustaan viikkoihin tai kuukausiin, he tyytyvät kuvittelemaan rituaaliaan, mikä toisinaan saattaa riittää. Ennen pitkään stressi ja jännittyneisyys kuitenkin kasvavat niin suuriksi, että pukeutumisen tarve vaatii toteuttamistaan.

Keski-ikäinen transvestiitin ex-kumppani kertoo:
"Mieheni sanoi, että hänen täytyy saada välillä olla nainen. Hän sanoi, että hänen on pakko saada ilmentää naisellista puoltaan. Jäin kuitenkin ihmettelemään, miten kaavamaista touhu oli. Peruukkeja, vaatteiden sovitusta, peilaamista. Sen miettimistä, huomaako joku ja kauheaa, jos huomaa."
"Mies näytti leikkivän kissaa ja hiirtä paljastumisensa kanssa. Vaikutti siltä, että hän olisi salaa toivonut, että poliisi pysäyttäisi hänet autoa ajaessa. Hän mietiskeli usein, ulkaltaisiko matkustaa ulkomaille naisen vaatteissa. Hän kuvitteli, miten kauheaa olisi, jos passintarkastuksessa virkapukuinen, komea poliisi ohjaisi hänet sivuhuoneeseen ja pakottaisi hänet riisuutumaan."

"Minäkin olin hänelle väline"
Asiantuntijat sanovat, ettei transvestismi ole kovin kevyt asia, vaan syvällä miehen persoonassa. Yleensä taipumuksen lopettaminen ei onnistu.
Puolisot voisivat keskustella siitä, mitä transvestismi heille juuri merkitsee. Koskeeko se nimenomaan seksuaalisuutta vai jotakin muuta osaa heidän elämässään. Kannattaa kysyä, olisiko mahdollista, että he kumpikin viljelisivät yhteisen sukupuolielämänsä ohessa omaa eroottista maailmaansa.
Transvestisuuden paljastuminen ei tavallisesti muuta miehen tuttuja persoonallisuuden piirteitä. Mies on sama ihminen kuin ennen. Kun loukkauksen yli päästään, tilanteesta saattaa löytyä yllättäviä mahdollisuuksia. Pariskunnilla on joskus yhteisiä roolileikkejä, joissa kumppanit yhdessä pukeutuvat itseään kiinnostaviin asuihin.
"Minulle oli yllätys, että mieheni käytti naisten alusvaatteitaan ja roolileikkiään nimenomaan seksuaalisen kiihottumisensa välineinä", eräs vaimo kertoi.
"Oli tavallaan hienoa, että hänellä oli tämä oma maailmansa, joka tuotti hänelle näin takuuvarmasti iloa. Hänen mielihyvänsä oli aitoa ja se tempaisikin minut alussa mukaansa."
Kun aikaa kului, roolileikki alkoi tuntua yksitoikkoiselta: "Minusta alkoi tuntua siltä, että minäkin olin hänelle pelkkä väline. Minun rintani ja koko naisen ruumiini olivat hänelle samanlaisia irrallisia esinekiihokkeita kuin hänen koko muu naisellinen rekvitiittansa."

Lisätietoja: Transtukipisteessä Helsingissä (puh. 09-612 3255 päivystys, sähköposti: maahu@seta.fi) on asiantuntijan puhelinpalvelu sekä asianmukaiset tilat ja tarvikkeet meikkausta ja pukeutumista varten.
Dreamwear Club r.y. (puh. 040 7379 131, sähköposti: dreamwear@seta.fi) on transvestiittien oma yhdistys, joka tiedottaa, julkaisee lehteä ja järjestää tilaisuuksia.

Olipa tosi mukava lukea juttu Eeva-lehden kesäkuun numerosta, kiitos!
Kuten jutun kirjoittaja, myös minä olen transvestiitin kumppani. Olen alusta asti tiennyt mieheni transvestisuudesta, ja omassa parisuhteessani olen kokenut sen rikkaudeksi. On mukavaa saada jakaa elämänsä ihmisen kanssa, joka on niin monipuolinen! Olen löytänyt tämän suhteen myötä paljon uutta naiseudestani. Luulen myös, että transvestiitin on jossakin määrin helpompi eläytyä naisen elämään ja olla sitä kautta keskivertoa empaattisempi.
Transvestisuuteen ei suhteessamme ole liittynyt kummempia ristiriitoja, vaan pulmat ovat syntyneet ympäristön paineista. Transvestiitti herättää hämmennystä muissa. Tarkoitan sellaisia tilanteita, kun olemme yhdessä ulkona tai kylässä, ja huomaamme, että meihin on vaikea suhtautua. Tai niitä sosiaalisia paineita, joita meidän molempien vanhemmat tuntevat jossain määrin.

Olen usein miettinyt, mikä transvestisuudessa sitten niin hämmentää. Usein olen törmännyt siihen, että automaattinen lähtöoletus on, että transvestiitti on homoseksuaali. Ihan kuten sinunkin miehesi, melkein kaikki transvestiitit ovat heteroseksuaaleja riippumatta siitä, mitä heillä on päällään. He ovat miehiä, joiden seksuaalinen halu kohdistuu naisiin. Tätä ei oikeastaan koskaan tunnuta tajuavan.
Pulmalliseksi tilanteen transvestiitin tai hänen perheensä kannalta voi tehdä se, jos transvestiitti ei hyväksy itseään sellaisena kuin on. Sama varmasti pätee meihin kaikkiin: mitä paremmin olemme tasapainossa itsemme kanssa, sitä helpompi kanssamme on elää.

Transvestisuudessa ei loppujen lopuksi ole lainkaan kyse seksuaalisuudesta. Seksuaaliset tavat ja toiveet voivat olla kullakin yksilöllä erilaisia. Itse asiassa kysymys on sukupuoli-identiteetin kokemisesta; vaikka on miehen keho, kaipaa toisinaan tilaisuutta ilmaista itseään myös tavoilla, joita on totuttu pitämään naisten yksinoikeutena. (Toisin päinhän tämä on eri juttu: kun nainen haluaa ilmaista maskuliinista puoltaan, sille ei ole mitään estettä.)

Olisi mukava tavata muitakin transvestiittien kumppaneita, erityisesti sinua, joka olit pyytänyt Eeva-lehteä tekemään aiheesta jutun. Yhteystietoni on saatavissa toimituksesta.

Nautitaan elämän rikkaudesta!