Stockmannin luona Helsingissä jalkakäytävälle pysäytetyssä Mersussa istui varakkaan näköinen rouva. Autoa lähestyi laitapuolen kulkija, joka pysähtyi ja tiedusteli voisiko rouva avustaa muutamalla eurolla. Nainen loi kysyjään jäätävän katseen ja sanoi: "Joka toiselle almuna rahaa antaa, se vastuun myös tästä kantaa. Shakespeare. Othello." Pettyneenä kulkija alkoi jatka matkaansa, mutta kääntyi vielä takaisin sanoen: "Haista akka vittu. Hannu Salama. Juhannustanssit."
Erään laihialaistalon perhe-elämässä oli meneillään viileämpi ajanjakso, ja niimpä isäntä päättikin perjantaipullon sijaan yllättää emännän kukkakimpulla. Kotona hän ojensi puskan emännälle maireasti hymyillen.
- Ja ny sitä luullahan, että meikhäläinen makkoo koko viikonlophun sängyys jalat levijällään vai, totesi emäntä.
- Eiks meil oo sit kukkavaasii ollenhkaa, ihmetteli isäntä.
Matti soitti illalla vaimolleen jäävänsä ylitöihin, vaikka itse asiassa lähtikin poikien kanssa naistentansseihin. Illan päätteeksi olikin sopiva hempukka löytynyt ja Matti siirtyi hieman liikuttuneessa tilassa naikkosen asunnolle ja sitä rataa. Rakastelu uuvutti Matin ja hän heräsi vasta komelta yöllä. Hädissään hän pyysi saada talkkia ja hieroi jauheen kämmeniinsä.
Kotona odotti taas tuttu vastaanotto.
- Ja mistäs herra tähän aikaan tulee, huusi vaimo.
- Naistentansseista, ja sen jälkeen jatkoilta hyvännäköisen mutta kurvikkaan daamin kanssa, sanoi Matti.
- Vai niin ja näytähän kätesi, vaati vaimo.
Matti teki mitä pyydettiin.
- Senkin valepukki. Sitä on taas oltu poikien kanssa keilaamassa.