ep517

5.17 Ajasta Iäisyyteen

Buffy on hermorauniona joutuessaan hoitamaan äitinsä hautajaisjärjestelyjä, mutta yrittää pysytellä vahvana ystäviensä silmissä. Dawn tulkitsee tämän tunnekylmyydeksi ja kuvittelee, ettei Buffy välitä hänestä, eikä Joycen poismenosta. Spike yrittää muistaa Buffyn äitiä tuomalla Summersien talolle kukkia, mutta Xander häätää vampyyrin paikalta. Joycen hautajaisten jälkeen Dawn lähtee Willow'n ja Taran luokse yöpymään. Buffy jää hautausmaalle pimeän laskeuduttua ja saa yllättäen seuraa Sunnydaleen palanneesta Angelista. Angel istuu Buffyn kanssa koko yön ja lohduttaa tätä. Tunnelma on kuitenkin taas käydä liian tunteikkaaksi ja molemmat ymmärtävät, ettei mikään heidän välillään ole muuttunut. Aamunkoitteessa Angelin on jälleen lähdettävä. Dawn pyytää Willow'ta ja Taraa tekemään taian, joka palauttaa Joycen henkiin. Tara kieltäytyy, sillä loitsu olisi luonnonlakien vastainen, mutta Willow päättää salaa auttaa Dawnia, näyttämällä tälle oikean loistukirjan. Dawn löytää taian ja päättää itse hankkia ainekset. Hän varastaa lisää kirjoja Magic Boxista Gilesin ja Anyan nenän alta ja hakee multaa äitinsä haudalta. Sieltä hänet yllättää Spike, joka päättää ryhtyä auttamaan Tappajan pikkusiskoa taian tekemisessä. Ensin tämä kuitenkin vannottaa Dawnia olemaan kertomatta Buffylle heidän puuhistaan. Kaksikko saa neuvoja vanhalta ihmisdemonilta ja he päätyvät etsimään Ghora-nimisen demonin munaa loistua varten. Spike hämää onnistuneesti Ghroraa ja Dawn nappaa munan. Kotona hän tekee taian, mutta joutuu Buffyn yllättämäksi. Sisarukset kiistelevät siitä, kuinka Buffy on käyttäytynyt Joycen kuoleman jälkeen. Kyynelsilmin Buffy selittää, että on joutunut esittämään vahvaa, ettei antaisi itsensä tajuta menetystään. Ettei heidän äitinsä olisi todella poissa. Dawn tajuaa minkä virheen on tekemässä loitsun kanssa ja peruuttaa sen juuri kun ovelta kuuluu koputus. Avaamaan rynnännyt Buffy näkee ulkona vain tyhjyyttä ja viimein Summersin sisarukset ymmärtävät todella olevansa yksin nyt...

Jakso esitettiin 1/6/2003

VAARNAN henkilökohtainen mielipide jaksosta:

Vaikka viime viikon jakson kuului periaatteessa olla se liikuttava tapaus, silti jostain syystä ”Forever” kosketti enemmän. Erityisesti kaunis hautajaiskohtaus ja Buffyn ja Dawnin sureminen lopussa saivat olon aika tunteikkaaksi… Ja vaikka Michellen ja Sarahin näyttelijänlahjat ovat toki mittavat, tiedän jo, että kiitos ainakin täällä päässä sattuneista… eeh… ’tunteenpurkauksista’ kuuluu musiikille. Olen sanonut sen aiemmin ja nyt sanon sen taas. Christophe Beck on jumala!! Luultavasti suurin osa sarjan faneista on enemmän kiinnostunut itse kuvaruudun tapahtumista, mutta mä nyt olenkin tällainen vähän outo tapaus, joka näkee joskus korvillaan… Ja mitäkö ”näin” tällä kertaa? No, ainakin erittäin kauniin, uudelta kuulostavan sävellyksen (sanotaan sitä sitten vaikka Joycen teemaksi), mikä on piristävää, sillä yleensä sarjassa tyydytään toistamaan vanhaa musiikkia uusissa puitteissa. Lisäksi oli ah niin ihana yllätys saada mukaan myös kakkoskaudella ja BtVS albumin myötä kuuluisaksi tullut ”Close Your Eyes”, eli Buffyn ja Angelin love-theme. Olisiko kenties yksi kauneimpia kappaleita koskaan. Ainakin yksi henkilö olisi kanssani nyt samaa mieltä…. Tietää kyllä kuka on jos lukee tätä… ;) *vilkuti*
Ja kas, onnistuin näin pääsemään sopivasti toiseen suureen aiheeseen, josta halusin puhua tässä arvostelussa: Angelin lyhyeen, mutta varmasti monia B/A-shippereitä ilahduttaneeseen paluuseen. On mukava nähdä, että vuosien jälkeenkin tällä kielletyn rakkauden mallipariskunnalla on voimaa olla toistensa tukena, jos apua tarvitaan. Ja Buffy kaipasi selvästi edes yhtä ihmistä, kelle uskoutua. No, okei, ei ehkä ihmistä, mutta ainakaan Angel ei odota Buffyn olevan vahva ja kaikesta selvillä. Siinä, missä Buffyn ystävät ja varsinkin pikkusisko (tästä lisää myöhemmin, olkaa huoleti) saattavat ehkä olettaa Tappajan pitävän ohjat käsissään mitä hautajaisjärjestelyihin ja elämiseen tulee, pystyy Angel olemaan vain kuuntelevana korvana ja lohduttavana olkapäänä, toisin sanoen juuri niinä kahtena asiana mitä Buffy tarvitsee. Onhan sitten tietysti vielä kolmaskin asia, mihin Angelia olisi tarvittu… ”Voitko jäädä ikuisesti?”, kysyy Buffy ja vaikka repliikeissä seurasi sen jälkeen sitä samaa vanhaa ”mikään ei ole muuttunut, emme voi olla yhdessä –juttua, minä ainakin kuulin takaraivossani: ”Valitettavasti, rakkaani, minulla on nyt oma sarja ja olisi liian hankalaa tehdä jatkuvasti crossovereita sinun sarjasi kanssa. Mutta oli kiva piipahtaa taas pariksi minuutiksi! Nähdään taas parin kauden päästä! Adios!”. Hehe… ei sillä, että olisin katkera siitä, että Buffyn ja Angelin tarina päättyy aina Angelin lähtemiseen tavalla tai toisella (no, okei ehkä vähän katkera. Kysynpä vaan, että kuinka monta kertaa voi yksi pari erota sarjan aikana?). On vain harmi, että vanhojen hahmojen paluut jäävät aina näin lyhyiksi ulkopuolisista syistä. Toki, minusta Buffyn elämä on ottanut todella mielenkiintoisen suunnan Angelin poistuttua sarjasta, mutta ei se estä tuntemasta haikeutta aina kun vanhoista hahmoista luovutaan. Voisiko muuten Oz tehdä kanssa pikaisen paluun vähäksi aikaa? Siinä yksi comeback jonka todella haluaisin nähdä…
Tällä viikolla taisin nyt sitten ymmärtää, mitä jotkut katsojat ovat tarkoittaneet, sanoessaan, että Dawn on valittava ja ärsyttävä hahmo. Ei siinä vielä mitään, että hänellä on vaikeuksia uskoa siskonsa todella surevan heidän edesmennyttä äitiään, koska Buffy onnistui tosiaan olemaan aika etäinen kaikille muille paitsi Angelille. Mutta se, miten Dawn käyttäytyi kun Tara yritti selittää, ettei noituutta saanut käyttää luonnonlakien muuttamiseen oli jo typerää. Willow ja Tara halusivat vain auttaa Dawnia ja tämän piti sitten kuitenkin osoittaa mieltään, kun nämä kielsivät häneltä OMAN ÄITINSÄ zombiuttamisen! Hyvä on, hyvä on, Dawn oli surullinen ja epätoivoinen ja peloissaan. No, voi voi. Tällä kertaa hänen käytöstään ei voi katsoa läpi sormien. Häntä varoitettiin, että Joyce saattaisi palata kuolleista luonnottomana ja vähemmän omana itsenään. Sellaisenako Dawn olisi sitten halunnut hänet muistaa? Ainoa mitä keksin selitykseksi tälle päättömälle suunnitelmalle, on traumasta johtuva väliaikainen mielenhäiriö. Mikään muu ei oikeuta pikku-Buffya (Spiken keksimä nimitys oli hauska!) leikkimästä elämällä ja kuolemalla näin riskialttiisti.
Hmmm… tulin vain ajatelleeksi. Spike auttoi Dawnia ritarillisesti, mutta kielsi tätä kertomasta mitään Buffylle. Spike tiesi siis, että Buffy olisi äitinsä kuolleista herättämistä vastaan. Hän tiesti tekevänsä väärin auttaessaan Dawnia. Hän on kuitenkin, sieluton, moraaliton pahis. Hänellä on hyvä tekosyy. No, kuka muu sitten auttoi Dawnia? Willow. Eikö tämä herätä hiukan ajatuksia punatukkaisen noidan luonteesta…? I smell trouble...
Tykkäsin tästä jaksosta todella paljon! Yllätin itsenikin. Oletin, että Joss Whedon –jakson jälkeen paluu ”tavallisiin” episodeihin olisi jotenkin laimeaa. Olin väärässä. ”Forever” oli kaunis, koskettava ja kuitenkin myös koominen ja toimintapitoinen jakso. Glorykin pääsi taas vilahtamaan mukana! Muitakin miellyttäviä juttuja sain kerättyä: Ben on edelleen asiaa ja selvästikin hyvä tyyppi. Se kohtaus, missä Giles istuu kotonaan ja kuuntelee varmasti monen tunnistamaa ”Tales Of Brave Ulysses” –kappaletta oli nostalginen paluu kolmoskauden 3.5 Band Candy –jaksoon. Lisäksi se Dawnia ja Spikea auttanut vanhus, jolla oli demonin häntä(kö?) oli varsin miellyttävä tuttavuus. On aina mielenkiintoista, kun demonit ovat todella ihmismäisiä. Huonoa demonimakua taas edusti se muniaan vartioiva mikäsenniminytolikaan kolmipäinen kummajainen. Kuka muu sai kohtauksesta mieleensä Harry Potterin? Vaikka toisaalta heti jos rupeaa miettimään geelitukkaista Spikea luudan selkään, kannattaa sulkea mielleyhtymät mielestään. Hyvin häiritsevää!
Tämän illan Buffy-jakso oli kaunis, liikuttava ja tapahtumarikas. Erityisesti tykkäsin lopusta! Ja musiikista erityisplussaa!

9½

Kuvat web-osoitteesta
Romance-on-btvs .com

Anya näyttää salaiselta agentilta ja Xander näyttää epätavallisen komealta itseltään. Love the hair! :)

BUFFY: "What have you done? What have you done?"
DAWN: "She's coming. She's coming home."

Dialogit web-osoitteesta
Studiesinwords.de

Lue lyhennelmä jaksosta Kirjoita oma arviosi Takaisin 5. kauden jaksoihin

D i a l o g e j a :

XANDER: You going home?
WILLOW: I'm gonna stop by my mom's first. Been doing that a lot lately.
XANDER: Yeah. I actually might stop by your mom's too. (Off her look) Well, I'm not going to *my* place. Those people are scary.

SPIKE: Care? Joyce was the only one of the lot of you that I could stand.
XANDER: And she's the only one with a daughter you wanted to shag. I'm touched.
SPIKE: I liked the lady. Understand, monkey boy? She was decent.

ANYA: (Post sex) Mm. That was different.
XANDER: Yeah. It was more ... intense.
ANYA: It's because of Joyce.
XANDER: Right. (pause) Huh?
ANYA: Well, she got me thinking ... about ... how people die all the time, and ... how they get born too, and how you kind of need one so you can have the other. When I think about it that way, it ... makes death a little less sad, and ... sex a little more exciting.
XANDER: Again I say, huh?
ANYA: Well, I just think I understand sex more now. It's not just about two bodies smooshing together. It's about life. (Xander looks a little alarmed) It's about *making* life.
XANDER: (alarmed) Right, when ... two people are much older, and ... way richer, and far less stupid.
ANYA: Breathe. You're turning colors.

ANGEL: I can stay in town as long as you want me.
BUFFY: How's forever? Does forever work for you?

BEN: (angrily) Tell my sister I'm sick of running into her Jawa rejects.
JINX: She ... bade me come to you. The news of your relationship with the Slayer-
BEN: We don't have a relationship.
JINX: But ... you attempted to court her, did you not?
BEN: You're more fun when I hit you.

JINX: Time ... is running short, sir. Every moment you fight Glory, you're only fighting yourself, you see?
BEN: Fine. Let the best me win.

GILES: You don't have to do that, Dawn, just, just relax.
ANYA: Yes, sit down. We have some very amusing chicken feet you can play with.

GLORY: Jinx, you robed stud, you're my man! I'm even gonna let you slide on the lame toadying on account of your dying and stuff.

SPIKE: Well, what do you know. Bitty Buffy.

SPIKE: Hey! Ghora! Heads up. (The demon wakes and sits up. It has three heads) Right then. Heads it is.

BUFFY: (tearful) Dawn ... I've been ... working. I've been busy, because I have to-
DAWN: (tearful) No! You've been avoiding me.
BUFFY: I'm not! ... I have to do these things, 'cause ... (crying) 'cause when I stop, then she's really gone. And I'm trying. Dawn, I am, I am really trying to take care of things, but I don't even know what I'm doing. Mom always knew.
DAWN: Nobody's asking you to be Mom.
BUFFY: Well, who's gonna be if I'm not? Huh, Dawn? Have you even thought about that? Who's gonna make things better? Who's gonna take care of us?
DAWN: Buffy...
BUFFY: I didn't mean to push you away, I didn't. I just, I couldn't let you see me.

Just like old times...
Graveyard-date with a vampire in true Buffy style!

Viimeiseen rinkeliin asti :)
Willow kirjoittaa päiväkirjaansa. Toivottavasti ei kuitenkaan uutta lukua kirjaan: "Kuinka auttaa tasapainotonta teiniä tekemään henkiinhe-rätystaikoja?"

Vitoskausi, alias "nenäliinat kehiin"! Tässä jälleen yksi surullinen kohtaus listaan:
Buffy luulee hetken ajan äitinsä palanneen kotiin.