| Henkilökohtainen mielipiteeni jaksosta: Mulla on ongelma. Oikeastaan ainakin kolme, tällä hetkellä. Yksi: En pidä rehtori Woodista. Kaksi: En pidä potentiaalisista Tappajista. Kolme: En pidä siitä, että Spike on niin lauhkea jatkuvasti, eikä lainkaan oma rääväsuinen itsensä. Nämä kolme ongelmaa yhdistyivät tässä jaksossa, mikä johti siihen, etten ihan hirveästi tykännyt kokonaisuudesta. Jaksossa oli kyllä paljon hyvää, mutta yleistunnelma oli vaan jotenkin niin… blaah. Johtuneeko tuo sitten Kennedyn ärsyttävyydestä vai Buffyn bitch-puheesta, kuka tietää? Koska en tykkää kirjoittaa kovin negatiivisesti, vaihdan aihetta nyt jakson hyviin puoliin. Ensimmäisen Tappajan näkeminen pitkästä aikaa oli varsin nostalgista ja upea varjokuvakohtaus rumpumusiikkeineen oli kerta kaikkiaan vaikuttava. Xanderin repliikki kuvaili hyvin minunkin reaktiotani: ”So far, so creepy”. Andrew’n uunikintaat ja ”iso taulu” jaksoivat naurattaa pitkään, samoin kuin Willow’n hätäinen peitetarina rehtori Woodille (siinä alkukohtauksessa, missä Wood katselee potentiaalisten treenejä ja Willow pöllähtää paikalle käsissään kasa aseita). Spiken paluu vanhaksi itsekseen ansaitsee jo lähestulkoon aplodit, niin kauan sitä on odotettu. Hänen taistelunsa aavikkodemonin kanssa peilasi aivan mahtavasti Fool For Love –jakson metrokohtausta ja James oli jälleen kerran niin ihanan sekopäinen, että tuntui kuin olisi katsellut kohtausta kakkos- eikä seiskakaudelta! Kerrassaan loistavaa! Dawnistakin annan plussaa, sen verran siistiä on nähdä, että hän on omin avuin noussut lähestulkoon Gilesin tasolle kirjatiedoillaan (tai ainakin innokkuudellaan, mitä tulee kryptisten kirjojen lukemiseen). Eikä pidä unohtaa Xanderia ja Anyaa. Xanderin itseironiset heitot olivat ainoa hyvä asia sen Buffyn pelottavan ”kannustus”puheen (vai pitäisikö sittenkin sanoa ”lannistuspuheen”?) aikana ja Anya puolestaan oli mainio lähennellessään Spikea jakson alussa. Spiken ”It’s my bone. Just drop it.” –repliikki oli jokseenkin hillitön. Okei, no siinä paljon kehuja. Kuitenkin, kaikista kehuista huolimatta pysyn kannassani, että jakson yleistunnelma oli vain yksinkertaisesti liian synkkä minulle. Chloën itsemurha hirttäytymällä oli aiheuttaa mulle jonkin asteisen sydänpysähdyksen, sen verran yllättäen se tuli. Yhdessä hetkessä Dawn laskee leikkiä läksyistään ja seuraavassa hän ja Buffy tuijottavat yhden potentiaalisen ruumista roikkumassa katonrajassa. Mitään tällaista ei ole Buffyversessä koskaan nähty, ja toivottavasti ei tulla enää näkemäänkään. Käänne oli toki hieno ja vaikuttava, mutta olisi tosi masentavaa jos tällainen jatkuisi. Oli niin raadollista nähdä Buffy kaivamassa yksin Chloën hautaa. Vielä raadollisempaa oli kuitenkin se, kun hän seuraavassa kohtauksessa kävelee olohuoneeseen kokoontuneiden ystäviensä keskelle, multainen lapio kädessään ja alkaa sättiä jokaista ympärillään istuvaa ihmistä pelkuriksi. Olihan hänellä hyvä syy olla järkyttynyt, mutta tässä kohdassa Buffy minusta käytti johtajan asemaansa täysin väärin. Tuo ei ollut enää joukkojen motivoimista. Se oli epäinhimillistä ja aiheetonta! Potentiaaliset varmasti tekevät juuri tasan sen verran kuin voivat ja enemmänkin. Ja se, että Buffy kävi Spiken kimppuun siitä, että tämä ei ole enää paha… Todella, TODELLA epäreilua. Spikella oli täysi oikeus loukkaantua (vaikkakin hurraan kyllä sille, että loukkaantuminen ajoi hänet palaamaan vanhaan tyyliinsä, with the nahkatakki, thank you very much). Kennedy häiritsee minua niin paljon. Hän oli inhottava alussa, valmentaessaan potentiaalisia. Chloë-raukka sai huudot muiden nenän edessä, vaikka hän on ilmeisesti yksi uusimmista tytöistä, eikä hänen kai kuuluisikaan vielä osata kaikkia taisteluliikkeitä. Ja kuka hitto edes teki Kennedystä pomon? Miksi muut scoobyt sallivat sen, että hän kiusaa muita potentiaalisia ja on muutenkin niin ärsyttävän asenteellinen koko ajan? MIKSI? Ja sitten toinen juttu Kennedystä. Hänhän suorastaan kerjäsi Willow’ta tekemään vaarallisen taian portaalin aukaisemiseksi, mutta kauhisteli sitten, kun Willow (kuten oli itse arvellutkin) meni taas hiukan pahaksi. Sitähän vain saa mitä tilaa. Varjomiehet olivat ihan kiinnostavia, vaikkakin jotenkin heidän näyttelemisensä oli… no, minua se ei vain juurikaan vakuuttanut. Hahmot olivat niin kumman ilmeettömiä. Sen sijaan näky, jonka Buffy sai jakson lopussa… No, hassun nytkähtelevät erikoistehosteet pois sulkien se oli aika vaikuttava lopetus. Tuhatpäinen armeija Turok-Haneja (miksi ne muuten ärjyivät niin paljon ja heiluttelivat jonkin sortin keihäitä? Kiinnosti vaan…) odottaa pääsevänsä taisteluun Tappajan joukkoja vastaan. Kysymys: Mitä ne vampyyrit syövät siellä maan alla? Toisiaan? 8- |
| . |
| 7.15 Hämärän Rajamailla (Get It Done) |