Get your own Free Home PageKirjoittanut Lightbearer
Käännös: Valaisija
Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli: Watchtower Disfellowshipping
Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura ja Jehovan Todistajat käyttävät alla mainittuja Raamatun kohtia perusteluina sellaisen henkilön täydelliselle karttamiselle, joka on jättänyt heidän järjestönsä. Mitään tervehdyksiä ei saisi vaihtaa. Monissa tapauksissa, muttei välttämättä kaikissa, tämä sisältää myös läheiset perheenjäsenet, jotka eivät asu samassa kotitaloudessa. Jos he asuvat samassa taloudessa, he voivat puhua, vaikkakaan sosiaalista kanssakäymistä ei rohkaista ja hengellisistä asioista keskustelua ei sallita.
"Olen kuullut, että teidän keskuudessanne on haureutta, jopa sellaista mitä ei tavata edes pakanakansojen parissa: eräskin elää äitipuolensa kanssa. -- Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta. Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa. Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. 'Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.'" (1. Kor. 5:1, 9-13, Kirkkoraamattu 1992, [KR92])
Korinttilaiskirjeen 5. luvussa mainittu mies oli säännöllisesti sukupuolisuhteissa isänsä vaimon kanssa. Se ei ollut yhden kerran hairahdus. Tämän takia hänet poistettiin seurakunnasta. Paavalin neuvona oli poistaa seurakunnasta jokainen veljeksi kutsuttu, joka säännöllisesti harjoitti haureutta, epäjumalanpalvelusta, herjaamista, juopottelua, kiristystä tai oli ahne, eikä edes tullut aterioida tällaisen henkilön kanssa. Sillä ei ollut kerrassaan mitään tekemistä sellaisen veljen kanssa, joka ei ole samaa mieltä tietyn uskonnollisen järjestön kaikkien opetusten, menettelyiden tai päätösten kanssa. Kuitenkin VT-seura käyttää tätä Raamatun kohtaa kenen tahansa jäsenen erottamiseen, joka on eri mieltä tai kyseenalaistaa minkä tahansa heidän opetuksen.
Tiedän sen olevan hämmästyttävää, mutta veljiä on erotettu armeijan tukikohdassa siivoamisesta, hälytyslaitteistojen asentamisesta eri kirkkoihin ja niiden valvomisesta, tupakka-automaattien täyttämisestä ja horoskooppien tekemisestä. Eräs isoäiti erotettiin, koska hän ei voinut yhtyä vanhimpien kehotukseen poistua huoneesta silloin, kun hänen erotettu lapsenlapsensa ja tämän ei-JT aviomies aterioivat yhdessä. Hän jatkoi ateriointejaan ja keskustelujaan lapsenlapsensa kanssa, ja tästä johtuneen erottamisen seurauksena menetti suhteet koko perheeseensä. Eräs 91-vuotias mies sanoi yksityisessä keskustelussa ystävälleen, ettei ollut samaa mieltä erään Vartiotorniseuran opetuksen kanssa. Myös hänet erotettiin, josta seurasi täydellinen suhteiden katkaiseminen ja karttaminen koko seurakunnan ja järjestön taholta, 70 vuoden yhdessäolon jälkeen. Hänelle ei annettu mitään apua, rakkautta tai tukea viimeisten elinvuosiensa aikana. Hänen kuolemansa jälkeen kukaan seurakuntalaisista ei osallistunut hautajaisiin. Hän kuoli yksinäisenä miehenä. Nämä ovat vain muutamia tapauksia tuhansista. Internetistä etsimällä löydät monia kertomuksia erottamisista, kuten Herman Zweigart nimisen 85-vuotiaan vanhan miehen tarinan, joka myös VT-seuran karttelukäytännön seurauksena on hyljätty ja suhteet häneen katkaistu.
"[7] Sillä monia eksyttäjiä on lähtenyt maailmaan, sellaisia jotka eivät tunnusta Jeesuksen Kristuksen lihaan tulemista. Tämä on eksyttäjä ja antikristus. [8] Olkaa varuillanne, ettette kadota sitä, minkä aikaansaamiseksi olemme työskennelleet, vaan että saisitte täyden palkan. [9] Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle eikä pysy Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa. Joka pysyy tässä opetuksessa, sillä on sekä Isä että Poika. [10] Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. [11] Sillä se, joka sanoo hänelle tervehdyksen (khairo), on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa." (2. Joh. 7-11, Uuden Maailman käännös, [UM])
"Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika" (2. Joh. 9, KR92)
Johanneksen toisessa kirjeessä varoitetaan Antikristuksesta. Siihen sanotaan sisältyvän kaikki ne henkilöt, jotka eivät tunnusta Jeesuksen Kristuksen lihassa tulemista. Sitten sanotaan jokaisen Kristuksen opetukseen lisäävän ja siinä pysymättömän olevan ilman Jumalaa. Ja tällaisia henkilöitä kristittyjen ei tulisi tervehtiä, tai muutoin he olisivat osallisia heidän pahoihin tekoihin. Huomaa, että tämä soveltuu kaikkiin Antikristuksiin, jotka eivät pysy Kristuksen opetuksessa. Se ei sovellu niihin, jotka ovat erimieltä "orjaluokan" tai tietyn uskonnollisen järjestön opetusten kanssa. Varmasti olisi Johanneksen kirjeen väärää soveltamista leimata sellainen henkilö antikristukseksi, joka jättää Vartiotorniseuran tai minkä tahansa muun kirkon tai ihmistekoisen järjestön, mutta jatkaa Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen palvelemista. Tämän Raamatun kohdan väärä soveltaminen auttaa VT-seuraa ja muita organisaatioita estämään kenenkään jäsenensä kanssakäymisen niiden kanssa, jotka ovat jättäneet tämän uskonnon. Näin vältetään altistamasta jäseniä kenenkään sellaisen vaikutuspiiriin, joka kyseenalaistaa järjestön tulkinnanvaraiset opetukset.
Toinen seikka tulee esiin itse tervehdyksessä. Vastakohtana edellä esitettyyn 2. Joh. 10-11 Raamatun kohtaan, on olemassa muita kohtia, jotka kehottavat kristittyä puhumaan keille tahansa Kristuksen jättäneille henkilöille, mukaan lukien luopiot. Huomaa Jaak. 5:19-20, jossa kristittyjä kehotetaan "palauttamaan syntinen harhatieltä", "joka on eksynyt totuudesta" ja "pelastamaan hänet kuolemasta". 2. Tim. 2:24-26 kohdassa kristittyjä kehotetaan auttamaan muita "selviytymään Paholaisen ansasta". Ja Tit. 1:10-13 sanotaan: "Heidän suunsa on tukittava, sillä he villitsevät kokonaisia perheitä esittämällä oman voiton toivossa vääriä oppejaan." Joten on hyvin selvää, että kristittyjä neuvotaan puhumaan kaikille, mukaan lukien ne, jotka kääntyvät pois Kristuksen opetuksista.
Todisteet osoittavat, että 2. Joh. 10-11 mainittu tervehdys ei sovellu yksinkertaiseen "hei" tai "mitä kuuluu" tervehdykseen, vaan puheeseen, jolla viitataan henkilön esittämän asian tai opetusten hyväksymiseen ja yksimielisyyteen, toivottaen hänelle onnea ja menestystä. Kuten Phillips Modern Translation asian esittää, se on "Jumalan menestyksen toivottamista" taikka Jumalan hyväksynnän toivottamista hänen toimilleen, jotka menevät Kristuksen (ei orjaluokan tai hallintoelimen) opetuksia vastaan. Henkilön toivottaminen tervetulleeksi tähän tapaan todellakin tekisi toivottajan "osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa". On selvää, että mikä tahansa uskonnollinen järjestö voi käyttää tätä Raamatun kohtaa estääkseen jäseniään saamasta tietoa, joka voisi paljastaa järjestöllisten menettelytapojen vääryyden. Tämän lisäksi he käyttävät "erottamisen" asetta.
Kaikkien kristittyjen tulisi jäljitellä johtajansa, Jeesuksen Kristuksen, esimerkkiä ja "seurata hänen jälkiä esikuvanaan". (1. Piet. 2:21) Ja Jeesus Kristus puhui luopioitten isälle, Saatana Panettelijalle. (Matt. 4. luku, Luuk. 4. luku) Jeesus oli valmis puhumaan hänelle ja osoittamaan hänen menettelytapansa vääräksi. Jeesus puhui myös juutalaisille luopio-fariseuksille, yrittäen saada heidät takaisin Jumalan luokse. Jeesuksen lihallisen kuoleman jälkeen, tullessaan eläväksi hengessä, hän saarnasi ja puhui luopio-demoneille. (1. Piet. 3:18-20) Myös Jehova keskusteli Jobin tilanteesta luopio-Saatanan kanssa taivaassa. (Job 1. ja 2. luku) Jehova oli puhunut myös Israelin "luopiokansakunnan" kanssa yhä uudestaan ja uudestaan. (Jes. 10:6, UM) Päinvastoin kuin toimimalla VT-seuran erottamismenettelyn ja tervehdyskiellon mukaan, Jehova toistuvasti lähetti heille profeettoja. Hän oli valmis "selvittämään asiat" heidän kanssaan. (Jes. 1:18)
Näyttää siltä, että puhuessaan 2. Joh. 9-11:stä The Watchtower lehden 15. heinäkuuta 1985 (s. 31) ja 15. huhtikuuta 1988 numeroissaan, VT-seura esittää, että khaire tarkoittaa iloitsevaa, yksinkertaista tervehdystä, kun taas aspazomai tarkoittaisi enemmän hellää syleilyä, suudelmaa, tervehdystä tai toivotusta, ja että apostoli Johannes käytti khaire sanaa mennäkseen askeleen pitemmälle kuin aspazomai ja estääkseen edes tavallisen "hyvän päivän" sanomisen. Ilmeisesti VT-seura katsoo läpi sormien tai ei välitä siitä, kuinka näitä kahta kreikankielistä sanaa, khaire ja aspazomai, käytetään Luuk. 1:28-29 kohdassa. Siinähän näitä kahta sanaa käytetään selvästi tarkoittamaan samaa asiaa.
"Ja mennessään sisään hänen eteensä enkeli sanoi: 'Päivää (khaire), suuresti suosittu, Jehova on sinun kanssasi.' Mutta hän tuli perin levottomaksi näistä sanoista ja alkoi pohdiskella, millainen tervehdys (aspasmos) tämä mahtaisi olla." (Luuk. 1:28-29, UM)
Maria käyttää ilmaisua aspasmos kuvaamaan enkelin lausumaa sanaa khaire. Hän ei tehnyt tätä siksi, että enkeli olisi, VT-seuran määritelmää käyttäen, "syleillyt" tai suudellut häntä, eivätkä he myöskään tässä vaiheessa olleet vielä "pitkällä keskustelussa". Maria viittaa syleilyn tai suudelman sijasta enkelin "sanoihin".
VT-seura jättää myös huomioimatta sen, että Johanneksen käyttämä kreikankielinen verbi khairein ei liity johonkin yksinkertaiseen tervehdykseen kuten "hei". Se ei ole yhtään sen vähempää "lämmin" tervehdys kuin toinenkaan käsiteltävänä ollut kreikankielinen sana. Päinvastoin, sana khairein tarkoittaa kirjaimellisesti "iloitsemista [kanssanne]" ("to be rejoicing") ja vastaa hepreankielistä ilmaisua shalom, joka tarkoittaa "rauha kanssanne" ("peace be with you"). Sitä ei käytetty ilmaisemaan pelkkää tavallista tervehdystä, vaan henkilökohtaista ja yhteisöllistä suosiota ja hyväksyntää, jopa arvovallan tunnustamista. Käsittäessään tämän asian, jotkut käännökset kääntävät tämän kohdan yksinkertaisen "tervehdyksen" ("greeting") sijasta sanalla "tervetulotoivotus" ("welcome").
Niinpä siis se mitä kristitty evää antikristukselta, ei ole jokin yksinkertainen tervehdys kuten "hei" tai "mitä kuuluu", vaan puhetta joka viittaa hyväksyntään ja yksimielisyyteen tämän henkilön tai asian kanssa, toivottaen hänelle onnea ja menestystä. Hänen "toivottaminen tervetulleeksi" tähän tapaan olisi todellakin "osallistumista hänen pahoihin tekoihinsa". Sen sijaan pelkkä puhuminen jollekin henkilölle ei vielä itsessään merkitse hyväksyntää, yksimielisyyttä tai suosiota, vaan tämä riippuu siitä, mitä henkilö sanoo ko. asiasta. Varmasti kukaan ei tule osalliseksi pahoihin tekoihin, jos hän pyrkii vastustamaan tai oikaisemaan vääriä näkemyksiä, yrittäen saada väärintekijän vakuuttumaan tiensä virheellisyydestä. Päinvastoin Raamattu osoittaa, että tämä on kristityn velvollisuus. (Alaviite 1)
"Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin." (Matt. 18:15-17, KR92)
Tässä Jeesus neuvoo opetuslapsiaan puhumaan henkilökohtaisesti kahden kesken sellaiselle henkilölle, joka tekee vakavaa syntiä. Jos synnintekijä ei kuuntele, niin lisäneuvona annetaan kahden tai kolmen todistajan mukaan ottaminen. Jos synnintekijä ei edelleenkään kuuntele, neuvoksi annetaan koko seurakunnan mukaan ottaminen, eikä pelkästään asian rajoittaminen vanhimmille. Ja jos synnintekijä ei vieläkään kuuntele, häntä tulee kohdella kuten pakanaa tai veronkantajaa.
Kuinka pakanaa ja veronkantajaa kohdeltiin Jeesuksen ja ensimmäisen vuosisadan kristittyjen taholta? Jeesus itse aterioi ja keskusteli heidän kanssaan. Väärät uskonnolliset johtajat, fariseukset, kyseenalaistivat tällaisen toiminnan. (Matt. 11:19; Mark. 2:15-16) Sitäpaitsi Jumala kuuli veronkantajan rukouksen, ei uskonnollisen fariseuksen, joka osoittaa nöyränä ja katuvaisena olemisen olleen paljon tärkeämpää kuin "lain kirjaimen" noudattamisen. (Luuk. 18:10-14) Toisin kuin juutalaiset johtajat, fariseukset, jotka karttoivat kansojen ihmisiä ja veronkantajia, niin tavalliset juutalaiset puhuivat ja olivat tekemisissä heidän kanssaan. Ja jäljitellessään Jeesusta, joka aterioi ja keskusteli heidän kanssaan, myöskään ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät vältelleet tällaisia ihmisiä. Niinpä kohdeltaessa tämänpäivän ihmistä kuten veronkantajaa tai pakanaa (kansojen ihmistä), liittyisi siihen varuillaan oleminen sen suhteen miten he hoitavat asioitaan, eikä antaa sen houkutella meitä tekemään pahoja tekoja. Se ei kuitenkaan rajoittaisi millään tavoin tervehdysten ja sanojen vaihtoa tai keskustelemista heidän kanssaan. Kuinka vastakkaista onkaan Jehovan Todistajien käyttäytyminen, jotka täydellisesti karttavat jokaista Vartiotorni-järjestön jättänyttä, mukaan lukien läheisiä sukulaisia ja perheenjäseniä.
"Mutta me käskemme teitä, veljet, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa häiritsevästi eikä sen perinteen mukaan, jonka saitte meiltä. Tiedättehän itse, millä tavoin teidän pitää jäljitellä meitä, sillä emme käyttäytyneet häiritsevästi teidän keskuudessanne emmekä syöneet kenenkään ruokaa ilmaiseksi. Päinvastoin me työskentelimme vaivaa nähden ja uurastaen yötä päivää ollaksemme sälyttämättä kallista taakkaa kenellekään teistä." (2. Tess. 3:6-8, UM)
"Mutta jos joku ei tottele tämän kirjeen välittämää sanaamme, niin pitäkää häntä merkittynä ja lakatkaa seurustelemasta hänen kanssaan, jotta hän häpeäisi. Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä." (2. Tess. 3:14-15, UM)
Vartiotorniseura pitää tätä Raamatun kohtaa neuvona pienemmän rikkeen rankaisemisessa, ns. "merkitsemisessä". Mutta onko se sitä? Syntinä on "tottelemattomuus kirjeen välittämää sanaa" kohtaan. Tämä sana on Kristuksen opetus. Varmasti se ei ole yhtään sen pienempi rike kuin 1. Kor. 5. luvun tai 2. Joh. kirjeen maininnat. Lisäksi samaa kreikankielistä ilmausta (synanamignysthai) tarkoittaen "lakata seurustelemasta", käytetään sekä 2. Tess. 3:14 että 1. Kor. 5:11 kohdassa. Ilmauksen voimakkuudella ei ole mitään eroa näissä kohdissa. Kummassakin tapauksessa kristittyjä kehotetaan "pitämään häntä merkittynä" välttääkseen läheisen ystävyyssuhteen syntymistä henkilökohtaisella tasolla. Tämä on neuvon laajuus, eikä yhtään sen enempää. Tähän ei kuulunut karttaminen tai kieltäytyminen tervehdyksistä, muutamasta sanasta tai keskustelusta. Pikemminkin kristittyjen piti "lakata seurustelemasta hänen kanssaan" mutta "neuvoa yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä". Ja tämä soveltuu ainoastaan niihin, jotka ovat jättäneet Kristuksen opetuksen, eikä niihin, jotka ovat jättäneet Vartiotorniseuran tai jonkun muun uskonnollisen organisaation opetukset.
Tässä yhteydessä 2. Tessalonikalaiskirjeessä mainittu "vaeltaminen häiritsevästi" tarkoittaisi tarpeettoman "kalliin taakan" sälyttämistä veljille, mikäli joku kieltäytyisi työskentelemästä ruokansa ja aineellisen huolenpitonsa eteen, sillä "jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään". Se sisältää myös "sekaantumisen" toisten ihmisten asioihin, "mikä ei heille kuulu". Asialla ei ollut kerrassaan mitään tekemistä henkilön omaamien yksittäisten tulkintojen kanssa, joita hänellä saattoi olla monista oppikysymyksistä, lukuunottamatta ylösnousemusta ja uskoa Kristukseen.
"Mutta vältä tyhmiä kiistelyjä ja sukuluetteloja ja riitaa ja taisteluja Laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia. Hylkää lahkoa edistävä ihminen ensimmäisen ja toisen vakavan neuvon jälkeen, koska tiedät, että sellainen on kääntynyt pois tieltä ja tekee syntiä, hän kun on itse tuominnut itsensä." (Tit. 3:9-11, UM)
Tässä paimenkirjeessä Titusta neuvotaan "välttämään tyhmiä kiistelyjä" ja "taisteluja Laista", joita esiintyy seurakunnan sisällä. Sitten häntä kehotetaan hylkäämään ne seurakunnan jäsenet, jotka edistävät lahkolaisuutta, mutta vasta neuvottuaan heitä kahdesti. Missään ei ole vihjattu tällaisen hylkäämisen tarkoittavan henkilön täydellistä karttamista.
Mitä on lahkolaisuuden edistäminen? Varmastikaan kristillisen "vapauden" käyttäminen sopivassa määrin, johon kuuluu henkilökohtaisten uskomusten salliminen monissa epäselvissä opillisissa tulkinnoissa, ei olisi lahkolaisuuden edistämistä. Pikemminkin lahkolaisuutta edistäisivät ne kristityt, jotka eivät "pysy Kristuksen opetuksessa". Tähän opetukseen ei sisälly erityisen uskonnollisen neuvoa antavan elimen tai hallintoelimen opetus. Kristittyjen tulisi myös "pitää kiinni niistä perinteistä, jotka on opetettu" henkeytettyjen Raamatun kirjoittajien välityksellä, sekä Paavalin, Silaan ja Timoteuksen "suullisen viestin tai kirjeen kautta". (2. Tess. 2:15; 3:6; Gal. 5:1; 2. Kor. 3:17; 2. Joh. 9)
(1) Raymond Franz: In Search of Christian Freedom, sivut 340-341
"Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä." (San. 17:17)
Monet ovat tunteneet, että "ystävät" eli Jehovan Todistaja -uskonveljet ovat erilaisia mitä ystävät "maailmassa". Monet ovatkin, ja jotkut ovat ehkä rakkaudellisimpia koskaan tuntemiani ihmisiä. Toiset eivät ole, kuten veli ja sisar jotka salavihkaa omivat liikeyritykseni asiakkaat. Minulla tulee aina olemaan syviä rakkauden tunteita monia veljiä ja sisaria kohtaan. Silti se tosiasia, että he eivät edes tervehdi tai puhu minulle koska jätin, en Kristusta, vaan Vartiotorni-järjestön, on tehnyt minut erittäin tietoiseksi siitä kuinka haaleaa ja ehdollista heidän ystävyytensä lopulta oli. Minulla on monia kauniita muistoja kenttäpalveluksessa olosta, pysähtymisestä kahville ja munkille, ja monista hienoista keskusteluista eri kenttäryhmissä, ovelta ovelle työssä tapaamistamme ihmisistä ja heidän täysin erilaisista reaktioistaan saarnaamiseen. Seurakunnassa oli monia huolehtivaisia persoonia mutta myös ongelmia, ja henkilökohtaisesti huomasin monien olevan ihmisiä, jotka olivat enemmän huolestuneita järjestöllisten vaatimusten täyttämisestä, ja vasta sen jälkeen armon ja rakkaudellisen huomaavaisuuden osoittamisesta toisille.
Hyvän ja luotettavan ystävän arvo on mittaamaton. Silti, kaikella rehellisyydellä sanoen, suurin osa ystävyyssuhteista Jehovan Todistajien järjestön sisällä on ehdollista ystävyyttä. Vartiotorni sanoo:
"Jehovan todistajien yhteyteen hyväksyminen edellyttää sitä, että henkilö hyväksyy kaikki Raamatun tosi opetukset, myös ne raamatulliset käsitykset, joita vain Jehovan todistajat opettavat." (Vartiotorni 1. huhtikuuta 1986, s. 31)
Joten Raamatun ja Kristuksen opetuksen lisäksi kaikki Jehovan Todistajien uskontunnustukset täytyy hyväksyä ollakseen hyväksytty yhteisössä. Kuitenkin nämä JT:ille tunnusomaiset opetukset muuttuvat vuosien saatossa. Ne tunnetaan "nykyisenä totuutena", muistuttaen valoa, joka kirkastuu ja hämärtyy sitä mukaa kuin kytkimestä väännetään. On myös havaittavissa, että monet "ystävät" tutustuvat muihin seurakuntalaisiin heidän aseman vuoksi. Olen henkilökohtaisesti nähnyt näin tapahtuvan suuressa mittakaavassa.
Kirjassaan "Combatting Cult Mind Control", sivulla 122, Steven Hassan puhuu tuhoisista ryhmistä, huomauttaen niille tyypillisistä ystävyyssuhteista (vapaa käännös): "Perheen osoittama rakkaus on paljon vahvempi voima kuin kultin jäsenten ja johtajien antama ehdollinen rakkaus. Perheen rakkaus tukee yksilön oikeutta kasvaa itsenäiseksi aikuiseksi ja tehdä omat elämänratkaisunsa. Kultin osoittama rakkaus pyrkii pitämään henkilön ikuisessa lapsuudelle ominaisessa riippuvuussuhteessa -- uhaten ulkopuolelle sulkemisella mikäli henkilö tekee omia elämänratkaisujaan, jotka eroavat johtajan määräyksistä."
Yksi hienoimmista asioista tosiystävien omistamisessa on se, että voit avautua heille. Yksityisessä keskustelussa voit kertoa heille todellisista tunteistasi, vaikka kaikki eivät niitä hyväksyisikään tai ne eivät olisi muiden mielen mukaisia. Kuitenkaan useimmissa tapauksissa asia ei ole näin "Jehovan järjestössä". Kenenkään ei ole sallittua puhua ryhmästä avoimesti kriittiseen sävyyn. Jopa yksityistä, järjestöä kohtaan kriittistä puhetta voidaan pitää "valittamisena" tai "luopumuksena". Tämä menee tietenkin vielä pidemmälle, sillä kenenkään ei ole sallittua edes puhua entisen ryhmän jäsenen kanssa tai kysyä miksi hän teki ratkaisunsa lähteä pois järjestöstä. Jos joku saadaan kiinni entisten jäsenten kanssa puhumisesta, myös hän joutuu vaaraan tulla ulkopuolelle suljetuksi eli erotetuksi.
Voin arvostaa sitä esimerkkiä, jonka Ray Franz toi esille liittyen Jonatanin ja kuningas Daavidin tapaukseen. Oli aika, jolloin Daavid oli tietyssä mielessä erotettuna. Hän joutui asemaan, jossa hän oli "Jehovan järjestön", Israelin kansan, täydellisessä epäsuosiossa. Teokraattisesti nimitetty kuningas Saul piti häntä vihollisenaan, "pahana orjana". Daavid oli pakotettu elämään erotetun ihmisen tavoin, jopa seurustellen ja eläen pakanoiden kanssa! Mutta miten Daavidin hyvä ystävä Jonatan kohteli häntä? Eikö hän pysynytkin koko ajan rakastavana, eikä hylännyt Daavidia hänen vaikeina aikoinaan? Jos Jonatan olisi elänyt VT-seuran käsityksen mukaan pitäen tärkeimpänä velvollisuutenaan tukea ja vahvistaa kaikkia järjestöllisiä toimintoja ja menettelyjä, hän olisi lopettanut Daavidin kanssa yhdessäolon, puhumisen, aterioimisen (2. Kor. 5:11) ja jopa tervehtimisen, tai muutoin hän olisi ollut osallisena Daavidin ns. pahoihin tekoihin (Daavidin teot julistettiin pahoiksi kuningas Saulin ja Israelin kansan toimesta). Sen sijaan Jonatan pysyi uskollisena Daavidille, koska hän uskoi Daavidin olevan Jehovan siunaama, huolimatta järjestön taholta tulleesta hylkäämisestä. Jonatanin uskollisuus ei ollut ohjailtavissa tai säädeltävissä järjestön kautta tulleen hyväksynnän mukaan. Sille oli olemassa paljon suuremmat perusteet.
Henkilökohtaisena kokemuksena voisin kertoa siitä, kun uskouduin läheiselle ystävälleni. Kerroin hänelle, että näkemykseni Jehovan Todistajien järjestöä kohtaan oli muuttunut. Huomasin, että ystäväni tuli yhtäkkiä hiukan pelokkaaksi ja hermostuneeksi. Soitin hänelle puhelimella noin kaksi viikkoa myöhemmin ja hän kertoi minulle puhuneensa jollekin vanhimmalle, joka etsi Vartiotornista vastausta kysymykseen "mitä tehdä jos Todistajatoveri osoittaa epäuskoa järjestöön". Sitten hän jatkoi kertomalla minulle, ettei voisi olla enää tekemisissä kanssani. Hän sanoi "toivon, että ymmärrät, mutta Vartiotorni sanoo..." ja tämän hän teki puhelimessa!! En voi olla ajattelematta muuta kuin edellä lainattua Sananlaskujen kohtaa: "Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä." (San. 17:17)
This page hosted by
Get your own Free Home Page