virtuaalihevonen // a sim game horse
¬ Lempinimi: Ruska ¬ Rotu: Suomenhevonen ¬ Rek.nro.: SHRt-872 ¬ Syntynyt: 16.12.2003 [13 vuotias] ¬ Sukupuoli: tamma ¬ Säkäkorkeus: 155cm ¬ Väri: ruunikko ¬ Merkit: ¬ Koulutaso: KO HeA, RE 100cm ¬ Kasvattaja: Elmeri ¬ Ent. omistaja: Elmeri ¬ Omistaja: Valkeapilven Talli ¬ Hoitaja:
Tarhassa Ruska on omassa rauhassaan, eikä pahemmin välitä pienistä haittatekijöistä, kuten viereisessä tarhassa temmeltävistä Midistä ja Sunista, joilta ei vauhti lopu juuri koskaan. Ruokinta-aikoina Ruska tulee portille odottamaan vuoroaan, jolloin se saa oman herkullisen kaura-prix-ateriansa :D Tosin meidän Ruska on tavallinen suomityttö, jolle maistuu kaikista parhaiten perinteinen heinä, joka voittaa mennen tullen myös kaura-annokset herkullisuutensa puolesta. Ruoka-aikojen välillä Ruska harjoittaa mielellään itseään juoksentelemalla ympäri tarhaa autonrengas tai joku muu vastaava leikkikalu hampaissaan. Illalla, kun Ruskaa tullaan hakemaan yöksi sisälle, on se yleensä jo odottelemassa portilla vuoroaan. Tarhan portti on aina syytä pitää visusti kiinni tasan siihen asti, kunnes hevonen on riimunarun toisessa päässä kiinni, sille muuten voi tamman kohta löytää juoksentelemasta tallin pihalta, tai parhaassa tapauksessa joskus jopa kiusaamassa tallin pientä shettisoripoikaa.. Taluttaessa kulkee useimmiten tottelevaisesti taluttajan vierellä, mutta toki on paljon niitäkin päiviä, jolloin Ruska ei suostu yhteistyöhön, ei sitten millään. Maastossa kannattaa taluttajan olla aina valppaana, koska siellä Ruska on yleensä varsinainen pomppiva tuulipöllö, jota ei ihan niin vain saa käsissä pidettyä kun päättää neiti lähteä muihin maisemiin.Kentällä Ruska menee vauhdikkaasti, mutta keskittyy silti siihen, mitä ollaan tekemässä. Koulu- ja westernliikkeet ym. sujuvat tytöltä hyvin myös maasta käsin, eikä irtohypytyskään liene suurempi ongelma, sillä Ruskan ollessa hyvällä tuulella ylittyvät jopa metrikymmen senttiset esteet vaivatta, ilman hipaisuakaan esteeseen. ..Toki siihen täytyy keskittyä, mutta se ei ole mahdotonta tältä hevoselta :) Yleisesti ovat Ruskan askeleet taluttaessa hyvin pehmeät ja ilmavat niin ravissa kuin laukassakin, käyntiliikkeet ovat reippaat ja irtonaiset. Käytöstapojensa puolelta Ruska voisi hyvinkin pärjätä NJ-näyttelyissä, mutta mutta miksei myös ulkonäkönsä ja rakenteensa puolesta näin hieno tamma kuin Ruska pärjäisi? Hoitaessa Ruska seisoo mallikkaasti paikoillaan niin karsinassaan kuin tallikäytävälläkin, sillä hevonen todella rakastaa sitä kun se saa kerätä kaiken huomion itseensä. Harjauksesta Ruska suorastaan nauttii, ja tuleekin hyvin mustasukkaiseksi, jos joku hoitaakin tallin muita hevosia, eikä häntä, sympaattista suomenhevostammaa, DRA Ruskan Viemää. Ainoa, mistä Ruskakaan ei harjauksessa kovasti pidä, on se tavallinen eli mahan alta harjaus. Silloin tekee Ruskankin kovasti mieli ladata suoraan lähimpää ihmistä kohti, vaikka yleisesti tamma onkin kovin ihmisrakas hevonen. Kaviot tyttö antaa puhdistaa aivan suosiolla, ilman sen suurempia kommelluksia. Pinteleiden ja suojien laitosta tamma ei sano juuta eikä jaata, vaikka kovasti kyllä yrittääkin esittää vihaista tätiä laittaen korvansa luimuun ja irvistellen kuin viimeistä päivää ;) Loimien laittoon Ruska on tottunut jo pienenä varsana, eikä ole moksiskaan vaikka sadeloimi vähän kahiseekin selässä. Pesusta Ruska nauttii täysin siemauksin, ja viihtyy kylvyssä vallan mainiosti vähän pidempäänkin. Shampoon kanssa täytyy kuitenkin olla varovainen, ettei sitä joudu hevosen silmiin tai korviin. Kuivauksesta ei Ruska pidä ollenkaan, vaan inhoaa koko perhanan hikiviilaa :P Pesun jälkeen on myös ohutkarvaiselle Ruskalle hyvä laittaa loimi päälle ja viedä tamma hetkeksi karsinaan kuivumaan ja lepäämään. Rapsutteluista ei välttämättä tarvitsisi edes mainita mitään, sillä siitä Ruska pitää, ja varmasti :D Korvien hieronta ja lavoista rapsutus ovat sen suurimpia suosikkeja, se on jokaisen Ruskan hoitajan hyvä muistaa :DD Valjastettaessa Ruska on aika lailla samanlainen, kuin satuloitaessakin, eli pomppii kuin mikäkin pupujussi käytävällä. Valjaiden laitosta tyttö ei yleensä ole moksiskaan, mutta sitten, kun ollaan kärryjä laittamassa perään, eivät aisat saisi koskea ollenkaan hevosen takapäähän, tai muuten neiti kyllä lataa tarmokkaasti suoraan kärryihin ärsyyntyessään. Suitsiessa ei tule yleensä ongelmia, mutta jos ollaan lähdössä juoksemaan, ei tyttö pidä obersekin laitosta, ei sitten kuollakseenkaan. ..Mutta sitten, kun lähdetään matkaan niin.. :) Ajaessa Ruska on hyvin reipas, tempperamenttinen tamma. Koppakärryillä huristellessa hevosen saa vielä pysymään käsissä, mutta kilpakärryillä viilettäessä on hyvä olla kokenut ravikuski rattailla, kun Ruska alkaa tosissaan pullaamaan. Tammassa on kuitenkin se hyvä puoli, että vaikka se kisoissa ei aina pärjäisikään ajoittaisen hitaan ravinsa [johon olen sen kuitenkin kouluratsastusta ajatellen jo pienenä varsanpallurana opettanut] vuoksi, ei tämä hevonen silti ikinä peitsaa tai laukkaa raveissa. Koska Ruska menestyy mukavasti kouluratsastuksen parissa, käyn sillä enää vain todella harvoin raveissa, etteivät koulusuoritukset sen takia ainakaan laskisi ja huononisi. Toistaiseksi taso on suomenhevoselta upea kaikissa lajeissa, mitä Ruskalla harrastetaan. Satuloidessa Ruska tanssahtelee yleensä vähän miten sattuu käytävällä, karsinassa ei kannata satuloimista edes yrittää, kun ei hevonen kerran sitä siedä. ..Ja koska 'karsina on hevosen koti' [tai noh, talli se taisi olla..] ei sen ole pakko sitä sietääkään, että sen omaan paikkaan tullaan niin vaan ja vielä satula ja suitset kädessä! Todella, jos Ruskaa yrittää karsinassa satuloida, ei kannata ihmetellä jos se pomppii siellä kuin mikäkin kenguruemo. Satulavyötä kiristettäessä voivat tamman jalat nousta yllättävän korkealle, joten en ihan ehdoin tahdoin menisi siinä tilanteessa hevosen eteen seisoskelemaan. Toistaiseksi Ruska ei ole vielä keneenkään osunut huitoessaan kavioillaan vimmattua vauhtia, mutta joku kaunis päivä.. voi sekin koittaa. Suitsiessa Ruska alkaa yleensä haukottelemaan juuri ennen kuolainten laittoa, jolloin ne saakin kätevästi sujautettua hevosen suuhun. Mutta koska Ruska on hieman arka korvistaan, on suitse aina syytä laittaa hellävaroen sen korvien ylitse. Ratsastettaessa Ruska on hyvin tarmokas ja yhteistyöhaluinen tamma, jolla on kapasiteettia lähes kaikissa lajeissa aina vain parempiin suorituksiin. Tällähetkellä Ruskalla on menty koulua Helppoon A:han asti, ja rataesteissä ollaan päästy jo yli metrisiin suorituksiin. Irtohypytyksessa Ruska hyppää ainakin sataakymmentä, joskus on ylittynyt 120 cm:kin tammalta. Kentällä & maneesissa ratsastettaessa Ruska osaa todella esiintyä edukseen, niin paljon tamma on todella kehittynyt siitä ajasta, kun jossain vaiheessa mentiin lähes joka tunti kiitolaukalla maneesin seiniä päin :/ Nyttemmin onnistuvat neidiltä niin pysähdykset, peruutukset, temponvaihtelut, laukanvaihdot, väistöt kuin taka- ja etuosakäännöksetkin vaivatta, ilman mukinoita. Ratsastettaessa Ruska osaa kantaa itsensä nätisti, ja kaikki askellajit ovat pehmeitä ja mukavia istua. Laukka on elinvoimaista ja ilmavaa, ravi tarmokasta, mutta tasaista. Myös käynnissä hevonen astuu hyvin alleen.Maastossa Ruska sensijaan on hieman vireämpi, enkä sinne päästäkkään yksin ratsastelemaan kuin ne harvat ja hyvin valitut, joilla todella on kokemusta myös tällaisista tuulipöllöistä, jotka saattavat vähän väliä singahtaa ties minne. Tämä vain siksi, ettei sattuisi liikaa vahinkoja kokemattomille ratsastajille. Koska Ruska kisaa ahkerasti lähes kaikissa ratsastuksen lajeissa, on se välillä myös hieman hermostunut ratsastettava. Kengittäessä Ruska osaa kyllä olla varsinainen mielinkieli kengittäjää kohtaan, jonka takiatyttö saakin aina operaation jälkeen lähes ruokakupillisen porkkanoita häneltä. Varsinainen lellikki.. Ja pyh, sanon minä. Jalat tosiaan nousevat myös Ruskalta kauniisti yksi kerrallaan, eikä niiden pitäminen ylhäälläkään ole ongelma tälle hevoselle. Eläinlääkärillä Ruskan ei ole tarvinnut kertaakaan varsinaisesti, mitä nyt kerran on käyty otattamassa verikokeet ja tarvittavat teteanus- ja influenssarokotteet. Muuta en oikein voikkaan vielä sanoa.. Luonteeltaan Hämypuron Miekkalilja on persoonallinen sillä tällä on omat temppunsa ja metkunsa. Liljan temppu & metku varastoon kuuluu esim. kavion antaminen, raipan varastaminen, hiusten syönti, takapuoleen pureminen sekä hoitajan juoksuttaminen tarhassa. Nämä ovat Liljan mieluisimmat temput. Yleensä Lilja on melko rauhallinen mutta jos tälle antaa yhdenkin vapaapäivän, on Lilja intoa täynä seuraavana päivänä ja sitä on todella vaikeaa pidätellä. Lilja tulee hyvin toimeen toisten hevoset kanssa mutta, välillä voi pieniä tappeluja syntyä sillä Lilja haluaa olla mahdollisimman korkealla arvojärjestyksessä. Kun Liljan luottamuksen saa puolelleen, on tämä lempeä ja ystävällinen. Vieraiden seurassa voi ensiksi olla hieman hermostunut mutta hetken kuluttua tämä rentoutuu ja rupeaa tavalliseen tapaansa metkuilemaan.
klikkaa suuremmiksi 
Ei vielä Arvosteluja |
Tausta © Ritva Väänänen
Kuvat © Ayna (Kuvissa oikeasti suomenhevostamma Vepseli)
Kaiken muun materiaalin © Ayna